Meidän kirpputorimme

tiistai 22. joulukuuta 2009

Vuodenvaihteen arvonta

On aika päättää työ ja alkaa uusi yö.
Se olkoon täynnä lepoa ja rauhaa,
tunne tulevaisuudesta niin varmaa.

On aika kiittää vihdoin sua,
olet matkallasi kohdannut sä useasti mua.
Oon saanut kommentin jos toisen,
on maailma näin toisenmoinen
-kuin yksinänsä täällä pohtii
ja kenties jotain uutta
elämäänsä tohtii.

On siksi paras hetki vuotta
olla kiitollinen kaikesta,
eikä murehtia suotta.




Tään kaiken kunniaksi tahdon
sua muistaa kauniin lahjoin.
Siis jätä viestisi mun kommenttilootaan,
ne kaikki sieltä yhteen kootaan.
Ja antaa arvonnan se päättää
kuka rullastiinan pellavaiset kääntää.



On sisällä sen kaunista ja hyvää.
Olkoon yllätys sulle mieluista ja hauskuus syvää.

Kun saapuu päivä loppiaisen jälkeen,
me saamme kuulla arpaonnen tärkeen.
Siis kaksi palkintoa tässä
on vuodenvaihteen yli miettimässä.
Minne matka niitä kuljettaa,
kaiken yli vain sua oottaa saa.


Toteutukoot suurimmat toiveesi vuonna 2010!


Salaista + joululukemisto



Salainen ystävämme oli nipin napin ehtinyt ajatella meitä ennen vetäytymistään joulunviettoon.
Iso kiitos mukavasta yllätyksestä. Saimme origami paketin, jonka kimpussa pienet ahkerat sormet syyhysivät. Sain kuin sainkin ylipuhuttua paketin avaamisen siirtämistä parilla päivällä. Saattaa olla edessä tukalat paikat ja muutaman kerran lastenohjelmien ja iltapäivän välissä voi jokunen kysely kuulua korviini;" Äiti, mitä mä tekisin?" Maltan tuskin itsekkään odottaa milloin aloitetaan.



Origamin kyytipoikana oli supersuuri joulusuklaalevy. En ole muuten maistanut-kuka uskoo? No, en en, vielä.
Tosin se salakavalasti anastettiin tuosta pöydältä. Joku kuului jupisevan ,että sä et ainakaan tätä syö yksinään.
Et muuten syö sinäkään! Jaahas, odotamme mielenkiinnolla milloin maistetaan tai kuka meistä maistaa salaa. Kiitos, ystävä salainen!



Jouluunhan ei lähdetä ilman kirjastokassia.
Nämä varasin pitkiin öihin ja hitaisiin aamuihin.
Lomalla kuuluu ehdottomasti lukea. Eikö vaan?
Kesälomallekkin pakkaan ihan ykkösenä kirjastokassin tai muutaman kirjastokassin.
Tänään vielä laitoin miehen kirjastoon anomaan hattu kourassa lisäaikaa yhdelle Eppu Nuotion helppolukukirjalle , joka hävisi mystisesti, KÄÄK. Sain jo edelliskerralla virkailijalta lisäaikaa, mutta nyt sekin tie oli kuljettu loppuun. Kirjaa etsittiin kaapit, sängyn aluset, reput ja kaikki-ei pihaustakaan.
Kannatti taas laittaa mies asialle, sillä kirjastotäti oikein meni hyllystä katsomaan ja siellähän se kirja oli kaksin kappalein vaikka sähköposti huusi kissankokoisilla kirjaimilla uhkauksiaan.
Huh, täpärästi mentiin yli. Kylläpäs tuntuu joskus mukavalta , ettei syy olekaan oma. Näin joulun alla se tuntui hyvältä. Että oli muistanut olla kunnon kansalainen.



Vielä vähän nopealuku tempoa.



Olin sulaa vahaa , kun löysin kirjastosta vihdoin Denis Vinokurin terveyden kiinalaisen käsikirjan. Tätä olen pitkään himoinnut. Rauhallinen joulupäivien kurkkailu sisäsivuille auttaa arvottamaan kannattaako opus hankkia omaan hyllyyn vai pitää pelkkänä kirjastoversiona omassa hyllyssä.



Joulurintamalle kaivoin perinteiset biisit.
Vuosi toisensa jälkeen.




Huomenna se sitten alkaa
-joululoma!
Perjantaista lähtien on neidit olleet sata lasissa. Eivät itsekkään tiedä jännittääkö enemmän joulu vaiko todistus.En tiedä minäkään. Jännää.

Käy silti kurkistelemassa vielä, aoin nimittäin laittaa pystyyn juhla-arvonnan vuodenvaihteen kunniaksi.
Heti huomenna , kun on saatu lapset ja todistukset kotiin.


perjantai 18. joulukuuta 2009

Lapsuuteni joulut


Muistatko, kuinka joulu oli hauskaa aikaa?
Muistatko miten kihisimme jännityksestä?


Lapsuuteni aidot , ihan oikeat joulut vietimme maalla Mamman ja Pappan luona.
Koko suku kerääntyi yhteen. Meitä oli 22.
Kymmenen lasta vilisti rintamamiestalossa, 6 naista laittoi joulunantimia. Suurimman työn touhusi Mamma, joka söikin seisaaltaan vartioiden, ettei kenenkään lautasesta pääse pohja loistamaan.
Mutta ensin mentiin Pappan lämmittämään joulusaunaan perhekunnittain. Miten ikinä sekin sessio on saatu toimitettua yhden iltapäivän aikana? Kun lapset oli saunotettu kolistettiin putkiin niin, että joku aikuinen kävi hakemassa lapset alustasta.Tunnen yhä ihollani vohvelikankaisen, nimikirjaillun valkoisen pehmeän pyyhkeen ja sen,  miten hiukset tiputtivat  vettä naamaan kiivetessämme peräkkäin ylös pitkin kylmiä betoniportaita.

Saunomisen jälkeen istuimme koko porukka vihdoin joulupöytään ja se hetki oli pitkä kuin nälkävuosi!
Tuntui ettei se päättyisi ikinä -tuo aikuisten syöminen.Me serkukset istuimme sivupöydässä päävartiossa. Olimme keksineet salaisen ja jännittävän vakoilutehtävän! Kirjasimme ylös vihkoon kuka aikuisista oli paikalla ja kuka poistunut kamarin kautta  ollakseen joulupukki.Näimme selvästi verhon välistä miten aikuiset antoivat taskulampulla valomerkkejä pukille, oikeasta saapumishetkestä.Harjoitteluistamme huolimatta meistä kenestäkään ei tullut agenttia eikä yksityisetsivää, ihan tavallisia perheenäitejä ja -isiä toki jokaisesta. Nyt kihistään jo seuraavassa sukupolvessa ja kunnon lailla kihistäänkin.

Naiset halusivat aina tiskata ennen pukin saapumista. Sekin hetki oli vielä kestettävä.
Vihdoin istuimme pirttipöydän ääressä joka mukula  silmät sädehtien. Pappan ja enojen metsästä kaatama kuusi tuoksui voimakkaasti ja sen aidot lepattavat kynttilät loivat tuikettaan muodostaen valokuvioitaan seiniin.

Joulupukki, joulupukki, valkoparta, vanha ukki...lauloimme kuin viimeistä päivää, kun ovelta kuului voimakas koputus.
Onkos täällä kilttejä lapsia? Pukki könkkäsi lumisilla huopikkailla sisään , enojen rientäessä auttamaan  lahjasäkkien kanssa.Olin aina valmis kiipeämää pukin syliin. Muistan tuon paksun kelsitukin , miten siihen oli pehmeä painaa päänsä.

Joulupuu on rakennettu, joulu on jo ovella, namusia ripustettu ompi kuuden oksilla...
lauloimme vielä pukille antaaksemme hänelle voimaa pitkään ja työntäyteiseen iltaan.


Tuo suuri kohtaaminen tapahtui aina keitiössä, missä joulukuusikin oli kunniapaikallaan vuosi toisensa perään. Kaikki saivat lahjoja vauvasta vaariin ja ne jokainen avattiin niin , että kaikki muut katsoivat ja ihastelivat. Ei tullut kuulonkaan , että olisi riehuttu ja raastettu papereita sinne tänne. Kuinka kaunista se oli- pysähtyä jokaisen paketin ääreen ja kiittää lahjasta ja pälyillä ympäriinsä keneltä se mahtoikaan olla. Paketin päällä luki vain saajan nimi, antaja oli salaisuus-joulun salaisuus.Nuorin vauva avasi pakettinsa ensimmäisenä ja joukon vanhin viimeisenä. Kuinka sattuikaan, että tätini mies oli juuri piipahtamassa kamarissa vuosi toisensa jälkeen aina joulupukin vierailun aikaan, harmillista todella-hänelle!

Sitten vasta alkoi huima meno. Me serkukset pakkasimme lahjamme kukin omaan muovikassiinsa ja niitä sitten retuutettiin kainalossa matkalla vinttiin ja takaisin. Muistan tuon keltaisen Hepsin muovikassin ja siellä näkyy ainakin olevan afrikan tähti peli juuri ja juuri sinne mahtuen.Kenties lapaset ja laamapaita, päiväkirja ja autopurkkaa.Milloinkaan en muista kahvipöydässä istuneeni. Tuo hetki oli varmasti se toiseksi paras aikuisille, kun kaikki lapset olivat häipyneet lahjakasseineen ja purkautuneine jännityksineen syvälle talon uumeniin. Silloin saapui joulurauha, mutta hiljaisuus - en tiedä.

Hiljaista oli ainakin joulupäivän aamuna ennen kukonlaulua , kun Mossen valot halkoivat verhojen läpi pitkin vintin seinää. Seuraavan kerran raotin silmiäni lattialta siskonpedistä, kun Mosse toi joulukirkkolaiset takaisin kotiin. Minun lapsuudessani ei hurjasteltu  joulukirkkoon hevosella , sillä talossa oli vain lehmiä ja possuja enää.
Pian leijaili nenään Mamman aamukahvin ja joulupuuron tuoksu, selvästi erotin sieltä mamman paksut joulupipparit. Se tuoksu, se maku ,se tunnetila jolla ne oli leivottu. Se rakkaus, jota ei julistettu eikä näytetty-se oli tässä.
Eipä aikaakaan, kun koko lapsilauma oli mäessä minisuksineen ja pulkkineen ja meillä kaikilla oli niin hauskaa. Paitsi äidilläni, joka aina haaveili rauhallisesta , hiljaisesta joulusta. Kokeilimme sitä kerran asuessamme kauempana pikkusiskoni ollessa puolivuotias ja palasimme nopeasti takaisin perinteisiin, sillä valituksiani ei jaksanut kuunnella kukaan. Ei tämä ole oikea joulu-oikea joulu on Mamman ja Pappan luona, siellä missä on ihmisiä ja joulutunnelmaa.Mikään ei ollut silloin niinkuin pitää. Vaikka vanhempani tekivät kaikkensa, edes joulukuusi ei tuoksunut mielestäni oikealle.Kaipaus oli liian suuri kestettäväksi.

Minä olen muistanut kiitollisena lapsuuteni jouluja.
Niille on oma erityinen lokero sydämessäni ja joka vuosi tähän aikaan sen lokeron ovi pompsahtaa auki kuin itsestään ja nuo kaikki lapsuuteni joulut tulvivat esiin upeana kuvakavalkaadina makuineen ja tuoksuineen.
Lapsuuteni joulut-
Kiitos teille jotka sen loitte. Kiitos serkut ja sisaret jotka lietsoitte pakahduttavaa  jännitystäni lyömällä jatkuvasti lisää löylyä pesään.Olimme loistava joulutiimi.

Joulun henki.Te teitte sen.
Hyvää joulua teille ihan  kaikille.

kaikki kuvani rullastiinan joulukodista



torstai 17. joulukuuta 2009

Damaskit

Juhla-aika kirvoitti mieleen damaskit

Villahousut
laurilan.net meleeratut villahousut 30e.



meidän puuvilladamaskit lindex- jo useassa koossa koettu tyytyväinen käyttäjä




Mekkoja ja sukkahousuja pukiessa muistuu mieleen lapsuuden sana damaskit.
Mitkä ne ovat? Lasten terättömät villasukkahousut. Ei palele pylly eikä kolota polvet pienilläkään.
Damaskeja löytyy yhä useilta eri valmistajilta. Suloisimmat ovat ne wanhan ajan kotikutoiset. Mielellään silkkivuorella, sillä karhistaminen on kamalaa. Siinä on mukula yltäpäältä hiessä, kun koko matka juhlapaikalle sujuu kaameassa kutinassa ja inhossa.Raps, raaps, raaps. 


Jotain olisi niiden juhlasukkahousujen päälle nyittävä ennen kuin kotiovi sulkeutuu. Äitikään ei varsinkaan tykkää kun on mukulaa naamallaan heti portinpielen rallin jälkeen rivi ja koko juhlakostyymi menee uusiksi. Kaiva siinä sitten uudelleen silityssysteemit esiin-kiire jo on...ainakin deorantti olisi alumiinittomuudesta huolimatta oltava superpitävää.Kampauskin siinä hötäkässä kaatuu olkapäille ja valuu siitä rintapieliin.


Siskoni on edelleen paras sukkahousunvihaaja kautta aikojen. Lapsena muistelen sitä elämääkin suurempaa meteliä jos joku erehtyi tarjoamaan asua, johon kuuluivat sukkahousut. Onneksi 70-luvulla oli jo tarjolla pehmoisia pitkiä kalsareita ilman viiloa.Nekin toki piti kääntää nurinperin, koska saumat karhistivat tämän herkkää hipiää.


Jaa, itse en ollutkaan muistanut sukkahousuista sohlata pelkkää mukavuuttani. Vieläkin on reisissä ribbisukkahousujen juovat ainakin noin henkisesti.Todella syvät. Mutta se oli ajan henki. Siihen kuului myös haarakiilan roikkuminen noin pari milliä polven yläpuolella. Niitä sitten kiskottiin, ja vedettiin ja nyittiin ja sadateltiin ja irvisteltiin,  niin että valkoiset maitohampaat tähtien kanssa kilpaa kiiluivat.


Tyttäreni 9-v. kevensi sydäntään eilen ; " Äiti, mä inhoon sukkahousuja kun niitä saa koko ajan kiskoa ylöspäin" demonstroi kiskomalla sukkiksia rintakehän yli.
" No sulla on vaan väärän kokoiset sukkikset" minulla puistatusmuistot kulkevat selkäpiissä.
" Mä inhoon sukkiksia!!!" ja irvistää.
Saan juuri pidettyä suuni kiinni entisajan kamalista liian pienistä ja kiristävistä versioista joihin minut ahdettiin.
Ennen oli vielä kamalammin, uskokaa pois. Muttei sentään sukkanauhoja ja rohtimisia, se vasta kamalaa oli -mamma kertoi.Juu, olisin tullut hulluksi vähemmästäkin.


Sukuvika on kun ei sukkahousuja kestä.
Mites teidän suvun sukkahousugeenit? Onko jaeltu?



ihmemaahan.fi


damaskit on eri kiva sana

Joulujuhla

Historian ensimmäiset päiväkodin joulujuhlat ja ensi-esiintyminen.
Päiväkotiuran viimeiset joulujuhlat ja siellä ryhmän itse luotu esitys.
Tämän iltaiset kokemukset kahdella nuorimmalla.



Lappi oli rakennettu päiväkodin uima-altaaseen , olihan syksyn teemana ollut eri maanosat ja eri mantereet.
Viikko sitten syksy huipentui koko talon lappi-juhlaan. Sai sonnustautua lappiasuihin , meiltä ressukoilta ei löytynyt kuin yhdet lapin nahkatossut. Ei uskoisi, että noin huonosti oli varannot lapin kävijöillä.Kerran voitin neljän tuulen hatun autokaupan kilpailussa, sen jätin lappiin mökille seuraavalla reissulla. Silloin ei ollut aavistustakaan, että vielä jonain päivänä itken sen perään vaikka silloin sillä ei ollut sitten niin minkäälaista virkaa. Ei niin mitään.


Joulujuhlan päätyttyä aikuiset saivat konvehdit. Ja nuo niin tärkeänänsä tepastelevat eskarit pitivät aulassa aikas sipinän ja supinan kun valmistautuivat jakamaan päiväkodin lapsille joulupussit.Yksivuotiaan pussista löytyi kovia karkkeja, rusinoita ja vaahtokarkkeja. Eskarin pussia en ehtinyt ihastella kun killuin kuopuksen kanssa Lapinmaan juurella.

Aloittelijan esitys meni mutkattomasti. Menivät piirissä porsaita äidin oomme kaikki ja sama ruotsiksi tepastellen. Muut vielä ottivat lattialla aplodeja vastaan niin meidän juniori irroitti kätensä ja saapasteli tyyrinänsä omalle penkilleen-olihan sitä jo tässä esiintymistä kerrakseen....


Huomenna käydään vielä kehityskeskustelu =)

Eskarit aivan ylittivät itsensä omassa ohjelmassaan viimeisenä.
Ensin kokoontuivat alkuhuutoon toinen toisensa ympärille tiiviisti kuin matsin alussa tavataan tsempata.
Joku tarzan huuto näilläkin oli. Sen jälkeen alkoi huima kärrynpyörien ja käsillä seisomisien liikehdintä. Sitä jatkettiin breakdancellä ja tanssilla. Kaikki loppui niinkuin alkoikin-tsemityshuudolla. Voi kuinka toivon , ettei tätä ryhmää paloiteltaisi koulussa eri luokkiin. Niin useasti olemme saaneet kuulla  tarhantädeiltä miten loistavan sisältäpäin eli itseohjautuva ryhmä tämä on. No, kenties opettaja jäisi virattomaksi kun nämä ekaluokkalaiset järjestäisivät
opintonsa - juuri niinkuin itse haluaisivat.
Omalla tavallaan.
Voi pienet kun olette mainioita.
Kaikilla eskaritytöillä muuten oli sattumalta valkoiset sukkahousut , huomasin valokuvia koneelle ladatessa.
Vai sittenkään vahingossa? Ei sittenkään?
Ei tässä ryhmässä.



keskiviikko 16. joulukuuta 2009

Joulukortti


Oi aikoja , oi muistoja.
Kuvassa silloiset kakkonen, kuopus ja eskari
vuonna 2006 lähdössä joulukirkkoon turkeissaan ja tonttulakeissaan.
Maan peittää rapiseva hiekka eikä pulkkaa tarvittu sinäkään jouluna, suksista puhumattakaan.

Joulukorttikuvia en ole milloinkaan harrastanut lapsien aikaan enkä tietenkään heitä ennenkään itsestäni sentään kuvia tohtinut... Kenties ehdin  lapsenlapsista täriseviä kuvia nappaista huonoilla silmilläni. Näetkö minut pusikossa kamera kaulassa killuen rapistelevan tilanteita ja ottamuksia? Minusta tulee maailman vanhin kuvaava mummero. Perustan niiltä sijoiltani valokuvablogin. Silloinhan tietokoneet ovat integroituna keittiön pöytiin lasin alle ettei muutamat murut haittaa tee. Voi blogata missä vaan kahvilassa , kun mummukerho kokoontuu.

Joulukortteja en ole lähetellyt kenellekkään moniin vuosiin.Sillä haluan korteissa olevan jonkin jujun.Kortti olkoon lähettäjänsä näköinen ei karton tai tiimarin.Monet ovat seikan panneet merkille ja postilaatikko onkin näytellyt väljää viime vuosina näin joulun alla. Valokuva ja askartelukortit ovat olleet jouluiloa tuottavaa postia. Joulukirjeitä on harvakseltaan tipahdellut niin minulta kuin muilta. Itse tykkään niistä joissa pohditaan mennyttä vuotta - kuin lakaistaan polku sieväksi uuden tulla.

Eilen kuitenkin jouduin tyttöjen joulukorttitalkoisiin osallistumaan- heh, millaisin tuloksin. Mummo oli tänä vuonna hyvissä ajoin ostellut tytöille joulukortteja sekä -merkkejä ja olihan ne postiin kiikutettava muuten tulisi sapiskaa. Niin kirjoitin osoitteita paperilapuille ja eskarille autoin vähän nimiäkin.

Miten siinä sitten kävi?
Jussi-papista tuli Vussipappa. Soimasivat minun jiitäni joka kuulemma on Vtyyliin huitaistu.
Tyttöjen isotädin sukunimeksi oli kirjautunut eräs tamperelainen hotelli rannalta.
No olihan siinä alku oikein.
Entisen naapurin osoitteeksi olin kuitannut meidän nykyisen osoitteen heidän talonnumerollaan.
Kumpaankohan laatikkoon postipoika olisikaan kortin kantanut. Postinumeronkin olin veivannut viereiseksi.
Ei ole minusta korttipajan apulaiseksi.
Kiitos, palataan asialle ensi jouluna.







maanantai 14. joulukuuta 2009

Joulutoimia


kiiltävää
  1 (11%)

tuoksuvaa
  2 (22%)

rapisevaa
  5 (55%)

rosoista
  1 (11%)


Näin ratkaisitte arvonnan  joka siis tulossa ensi viikolla. Kiitos äänestäjille.


Joulutoimia on aavistus toimitettu. Punaiset olkikuva joulukapat nököttävät keittiön akkunoissa. Sydämiä ja tähtivaloja killuu ikkunoissa.Joulukoristelaatikot on  melskattu ympäri huushollia. Äiti suuttunut, kaikki kerätty pois ja laitettu taas uudelleen tällä kertaa luvan kanssa.Lisääntyykö muiden joulukoristelaatikoissa lasten askartelut? Meillä ainakin joka toinen on lasten värkkäämä. Mihin niiden kanssa vielä joutuu?



Lauantain raekuurossa pyöritettiin Vaaria vanhan ajan joulumarkkinoilla.Katetralskolanin myyjäisissä saimme ihastella Lucianeitoa kulkueineen ja lauluineen. Ja lopulta astuttiin Kuralan kylämäen sota-ajan jouluvalmisteluihin.Lapset askartelivat vanhan ajan malliin.Tuli aivan oma lapsuus mieleen kun tehtiin kilometrin mittaisia lenkkiketjuja kuusenkoristeeksi. Noinhan ne lapset silloinkin saatiin jekutetuksi pois äitien jaloista joulutouhujen ollessa kiivaimmillaan. Maistoimme porkkanalaatikkoa ja seurasimme kuinka kenttäpostipakettia hankittiin. Hankkia=valmistella, valmistautua.


Yksivuotias väitti lampolassa majailevan hauvoja! 
Eikun se on lammas.
Hauva.
Lammas sanoo mää.
Nää: sanoo tuo ja taputtaa omaa päätään.
Et sinä ole lammas, rakkaani.
Mää-hauva-mää.Hauva!Hau, hau.
Kävimme näin kiivasta väittelyä lampolan hämärissä. 


Verstaan myyjäisissä tuo samainen neiti hellyydenpuuskassaan kävi repimässä kehdossa makaavan myynnissä olleen nuken syliinsä peittojen lennellessä lattialle.(Onneksi talliin rakennettu seimi oli köydellä eristetty ,muuten joku olisi varastanut Jeesusvauvan lämpimämpään kotiin , oli niin kauniisti kapaloitukin) Hsss-vauva, vauva , hän hoki.Hetken päästä hän oli teutaroinut itsensä väsymyksestä kaatuen viereisen matonmyyjämummun myyntipöydän alle.Kuin parempienkin pikkujoulujen jälkimainingeissa. Heh, sieltä sitten konttasi asiakkaitten jalkojen välistä muitta mutkitta kahdelle jalalle käsilaukku käsivarrella keikkuen.Mihinköhän tuo vielä elämässään kompuroi.Pitkälle kai noilla elkeillä.
Kuva: TMK/ Raul Gigante


Isoäidin aikainen joulu 9.–13.12. klo 12–18
Kuralan Kylämäessä muistellaan sotajoulua 1939. Myös sodan varjostamaan juhlaan kuuluvat joulukuusi, koristeet ja jouluruuat. Lapset saavat lahjapakettinsa, kuten muinakin jouluina. Salikamarin pimennysverhojen suojassa valmistellaan rintamalle lähetettävää joulupakettia.
Tallivajan seimikuvaelma tuo lohtua pimeyteen, ja tallissa ovat lampaat oman seimensä äärellä.
Käsityöläiset myyvät tuotteitaan Kylämäen jouluverstaalla 12.–13.12.


Sunnuntaina lauloimme kirkossa kauneimpia joululauluja. Neiti nuppu ei sitten millään ilveellä luopunut lakkatakistaan ja  villabaskeristaan. Edes lapasia en saanut häneltä riisua. Sylissäni istui tuo tyyriinä käsilaukkuaan puristaen. Kuullessani, että keräävät kolehdin annoin tytölle kolikon. Oli hiukan tuskallista laulaa kauniisti joululauluja ja kun toinen samaan aikaan muljasi rahaa suussaan kun silmä vältti. Kolme kertaa sinkosi kolikko kilisten kivilattialle. Eskarin raha taas pyöri jonnekkin penkkirivien taakse. Lähtiessämme seurasin eskarin  kirkonlattialla konttausta niin intensiivisesti,että kuopusneiti olikin livistänyt sillä aikaa.
Kauheassa ruuhkassa yritin tunkea väkijoukossa eteenpäin saavuttaakseni pienen tyttöni. Mutta tämä nojaili yksinään  kyllästyneen näköisenä kirkon uloskäynnin vieressä kuin aina meitä joutuisi odottelemaan. Huh.


Kirkosta tallustimme hitaasti mutta varmasti seurakuntatalolle partiolaisten joulujuhlaan riisipuurolle ja juhlaohjelmalle. Neiti nuppu käsilaukkuineen sitten käveli koko matkan uusilla hopeisilla kengillään, samaan aikaan  isommat pomppivat pitkin  ojanpohjia sukkahousut lumessa.Siitäkin selvitiin hyvässä järjestyksessä. Seuraavan kerran minulla ei ollut aavistustakaan missä oli pikku tytär, kun lopuksi teimme koko suuren salin kokoisen sisaruuspiirin kädet lomittain  kohti vieruskavereita. NO kaipa hän tallessa on eikä kadulla mietin laulaessani Maa on niin kaunis muiden mukana. Siellä tuo kuulemma oli ollut tilaisuuden vetäjän ja nuorisopastorin jaloissa. Oli vielä lopuksi käynyt heille erikseen heiluttamassa. Tervehtiminen on edelleen pop ja se kestää kun koko seurakunta kätellään läpi oli se sitten päiväkodissa tai kylässä. Hyvät tavat tietysti ovat arvokkaat. Mutta kun käytös liippaa kuningattaren elkeitä voi kysyä onko tuo tarpeellista?

Muutama vuosikymmen sitten lapset sentään oli valjailla sidottuna vanhempiinsa.


Yhtä rauhallista joulunalusaikaa teille kaikille.

torstai 10. joulukuuta 2009

Luomuidylli


  Onnea Luomuidylli   ja ennenkaikkea tervetuloa!!                      Ilokseni löysin netistä uuden luomukaupan. Kas tässä, olkaa hyvät.

    
 
Toivottavasti heiltä saa myös sitä oikeaa luomuruokaa-ei purkissa eikä muovissa.





Kirjoittanut Luomuidylli   
24.11.2009 14:10

Luomulle kuuluu hyvää ja rakkaudesta luomuun Turkuun on iloksenne avattu Luomuidylli.

Olemme palveleva kokonaisvaltainen luomutuotekauppa,josta löydät luomuelintarvikkeita,ekologiset merkit kodin siivouksen-ja pyykinpesuaineet niin yksittäispakattuina kuin täyttöpalvelun kautta sekä pesupähkinät valmiikisi pakattuna tai irtomyynnistä. Luonnonmukaista kosmetiikkaa,shampoot ja muut hiustuotteet,hammastahnat,luomu- ja reilunkaupan pumpulituotteet,kuukutissuojat,lemmikkien ruoat sekä kattavan valikoiman erittäin terveellisiä superfoodeja. Luomutuottet ovat parempi valinta oman terveydemme kannalta,koska niissä ei ole myrkyllisiä torjunta-aineiden jäämiä.

Valikoimistamme löytyy myös naisten luomupuuvilla HIPSTERIT! Sekä Willatar kierrätysvilla asusteet! Sekä aina alamme markkinoille saapuvat uutuustuotteet,joista ilmoitamme uutuus osiossa heti niiden ilmestyttyä.

Asiakaskuntaan kuuluu itsehoidosta,hyvinvoinnista, ympäristö ja eettisistä asioista kiinnostuneet kuluttajat,kaikissa ikä-ja sukupuoliryhmissä. Luomukauppa tarjoaa myös erinomaiset eväät allergia perheille sekä ihan tavallisille perheille,jotka haluavat antaa oikeaa terveyskasvatusta lapsilleen.

Lapsien kuin aikuistenkin karkkipäivään löydät lisä -ja säilöntäaineettomia paremman maun puolesta olevia nameja. Usein karkit sisältävät runsaasti haitallisia väriaineita ja meillä niistä ei ole pelkoa.

Monet hajuste ja ruoka-aine allergiat sekä astmaatikkojen määrät ovat lisääntyneet. Astmaatikkoja on jo 6-7% suomalaisista. Siivoaminen ekosti on suosittua  ja luonnonkosmetiikan kysyntä on nousussa,koska synteettisten tuotteiden käyttäjilleen aiheuttamat allergiat,eläimille tehdyt epäeettiset eläinkokeet ja käytettävien kemikaalien myrkyllisyys sekä epäillyt hormoonihaitat ovat avautuneet maalikoille.Uusi EU-kemikaalilaki sallii Suomessa aikaisemmin kielettyjä myrkkyjä.Joten on turvallista tietää mitä pesuaineita itse käyttää ja valita ekologinen vaihtoehto.


Osoite:
Humalistonkatu 10
20100 Turku


tekstit ja kuvat luomuidylli.fi

maanantai 7. joulukuuta 2009

Perintö

Kenttäpostia ja kultainen lupaus 5.1.1939



              Turussa 3/12.39

Aili Rakas,

Hyvä päivää, mitäs sieltä sitten taas kuuluu?
Tulin tänne ullakolle kirjoittamaan, taitaa olla vähän pademmin rauhassa kuin alhailla.Kyllä täällä kylmäkin on, meinaa sormet tulla konttaan ja vähän pimijäkin on , mutta mitäs sen väliä kun vaan saa muutaman sanan kirjoittaa sinulle rakkkaani...
...tuatanoin onkos pojat saaneet jo tietoja sotaväkeen astumista varten, tulisivat tänne vaan. Kyllä täällä miehiä tehdään ja kunnon miehiä tehdäänkin Isänmaan turvaksi.Ja kyllä niitä tarvitaankin jos se ryssä sieltä oikein meinaa tulla täydellä  voimalla. Ja antaa tulla vaan , kyllä täällä varmaan vastaaotetaan viimeiseen mieheen otetaankin.Kaikki varmaan ovat yksimielisiä, ei sunkaan kukaan  meinaa semmosta, että antaa tulla vaan. Sukkelaa se on vähän kirjoitella kunnei tiedä vaikka viimeisen kerran kirjoittaisin sinulle rakkaani, mutta paljon mahdollista, kun ei tiedä kun tämä tämmöstä on.

Mutta jos niin on, niin sille ei mitään voi jos kohtalo sen niin määrää, niin se on sitten niin. Jos sinä yksin jäät niin muista, että kasvatat Ailasta ( 3 kk) kunnon kansalaisen, vaikkei hän vielä isästä mitään tiedäkkään. Mutta kuitenkin Isänmaan turvaksi hänet kasvatat, että hän kulkee Isänsä jälkijä.Kiitos myös lämpimästä rakkaudestasi, jota olet minua kohtaan osoittanut ja niin monta kertaa kun minä olen tehnyt sinulle kaikkija kepposia. Mutta kuitenkin olen sinua aina rakastanut vaikka olisin ollut missä. Ja rakastan aina niin kauan kuin elän ja vaikutan. Ikävää, jos erota täytyis kun vasta elämämme aljoimmekin. Ei vielä ole oikein saatu mitään yhdessä toimia eikä järjestellä, mutta sille ei voi  mitään jos Jumala sen niin sallii.
Paljon, paljon terveisiä pikku Ailalle ja sinulle lämpimät terveiset ja kotoväelle kaikille.
Näkemiin rakkaani.




Turussa 16/12.39 0.25

Hyvä yötä Rakkaani,

täytyy lähettää tämä lappu ettet mitään lähetä tänne enää. Minä siis lähden sinne jonnekin kuten tiedät.
Pojatkin tulivat juuri vartiosta, reserviläiset menivät vartioon. Niin me lähdemme. Voi hyvin nyt ja sano terveisiä kaikille Meidän väelle ja Teidän väelle ja Pikku Ailalle, Muista nyt  ja elä vähän ihmisiks ja kasvata Ailasta kunnon ihminen.

Ole nyt rauhallinen ja voi hyvin. Kyllä se tästä järjestyy hyvin, toivotaan kumminkin. No näkemiin, kyllä minun täytyy nyt lähtijä, ei siinä muu auta.
Hyvä yötä ja paljon terveisiä.
Rakas Aili, Näkemiin Reinosi.




Isovanhempani 
Mamma ja Pappa 
jättivät minulle  muistoksi ja perinnöksi Mamman kihlasormuksen ja kenttäpostikirjeensä talvisodan ja jatkosodan ajalta.
Kiitos tästä arvokkaasta sukumme lähihistoriasta.

Pappa lähti Kannakselle sotimaan Heikkilän kasarmilta Turusta 16.12.1939 21-vuotiaana, talvisodan kestettyä 2 viikkoa. Hän  saapui kotiin hengissä 26-vuotiaana, mutta kovia kokeneena niinkuin joka mies,
marraskuussa 1944. Poissa kotoa siellä jossakin, mutta rakastettuna ja kaivattuna kuten kenttäpostikirjeet  asian välittävät.




Pappa lomalla kotona 1942
Kuvassa Mamma, Aila-tytär, Pappan pikkusisko ja Pappa

Pojat kuuluisalla Pirunsaarella




Turun linja-autoasema 1940-luvulla


sunnuntai 6. joulukuuta 2009

Isoisäni- itsenäisyydenpuolustaja

Itsenäinen Suomi- Onnea ja kiitos.

Isoisäni (kuvassa oikealla) teki pitkän viiden vuoden rupaman tämän maan itsenäisyyden puolesta.
Astunut vakinaiseen palvelukseen 3.9.1939.
Vapautettu 13.11.1944.

Pappani
Kersantti xx xx
Maanviljelijä

  • Talvisodassa tulenjohtomiehenä,suuntakehä au:na, krh-tulenjohtajana
  • JR 64: Suomusalmi,Raatteentie, Uomaa

  • Jatkosodassa JR 35;
  • Perosuo, Kirvesjärvi, Hiisjärvi,Kristiani,Pyhäjärvi,Melhitsa,Nelkanjärvi,Kenjakki,Mundjärvi
  • Suununsuu,Juustjärvi,Mäntyselkä,Kontiovaara,Tsopina,Kolijärvi,Karhumäki,Krivijärvi,Poventsa,
  • Vienan kanava,Maaselkä,Kievisuo,
  • Ihantalan ratkaisutaistelut,Harjula
VM 1,VM 2, Kollaan risti,1D mr
Kiitos Pappa!






Sotapojat vanhempiensa kera.
Pappa kuvassa keskimmäisenä.
Tänään on muistojen päivä.
Jälleen kuuntelen veteraanin iltahuudon isovanhempieni kunniaksi.

"Taattoa muista sä silloin, askel jo uupunut on. Lapset ja lastemmelapset, teidän nyt vuoronne on. Hoivatkaa, kohta poissa on veljet, muistakaa, heille kallis ol maa. Kertokaa lapsenlapsille lauluin, himmetä ei muistot koskaan saa."
Minä olen kertonut,
 sillä minä olen muistanut.

perjantai 4. joulukuuta 2009

Siivousboosteri

Moni suomalainen hermoilee tälläkin hetkellä sunnuntain arvotilaisuutta. Me onneksi saamme lötköillä omassa olohuoneessa nauttien juuri niissä vetimissä mikä mukavimmalta olo maistuu.
Siivota nyt kumminkin pitää, boostasin tätä tapahtumaa erinomaisella lounaalla.

Siivousboosteri

  • banaani
  • 3/4 tammenlehtisalaatti
  • roipe persiljaa
  • 1rkl hamppuöljyä
  • 1 tl macaa
  • pussin pohja makrobios cashewpähkinöitä (9)
  • 2 tl hampunsiemenrouhetta
  • muki vettä (sis. 1 tl msm)
  • 2 tl kookosöljyä


Hotkaisin(pureskellen) tuon yllättäen ihan yksinäni lounaaksi. Tyrkytin miehelle joka vaati lisää sokeria. EI.
Kaapin vielä blenderin kannun seinämätkin lusikalla suuhuni.
Kroppa kiitti, mutta kyllä tuli siis täysinäinen olo kahdesta lasillisesta smoothieta-en olisi uskonut.
Siis vähemmän on enemmän.

Sisko toi meille muutama viikko sitten sisustuksen uusimisen vuoksi yli jääneen pöytälapun. Meillähän ei sinisellä sisusteta, joten tarjosin sitä kaikkialle tuloksetta ja loppuviimein lamppu olikin mukava lisävalo lipaston päällä aulassa. Aloin jo siihen iltaisin tottua , kunnes tänään se lähti aivan yllättäen. Mies huitaisi sen imurilla alas ja räiskis. Siniset keramiikat lentelivät.Ja tämä ennen tarjoamaani lounasta , jota maistoi vain kulauksen.Haaveilen yhä kirkasvalolampusta.Se täytyykin sitten virittää seinälle, ettei siitä kukaan tee sirpaleita.

Eilen pääsin vihdoin kälkättäjien kanssa lounalle kasvisravintolaan. Mukana oli myös miesjaostokin tällä kertaa. Si-rokotuksesta kipuileva kummipoikani, joka söi riisiä ja salaattia kun ei kuulemma ole kastikemiehiä.Minä kauhoin kastikkeita joka törpöstä senkin edestä
Atmosfääri oli aika ankea kuppila, vaikka yritimmekin syödä tunnelman maksimoimiseksi nenä kiinni kallioseinässä.Ihanaa saada erilaista ruokaa kuin kotona.Ovella olisivat voineet jakaa reseptit taskuun. Toki ystäväni hoki;" lihakaupan kautta kotiin, lihakaupan kautta kotiin". Toisen ystäväni kanssa saimme kuin saimmekin pidettyä D-vitamiinimölyt mahassamme ja tunnelma pysyi tasalaatuisena ilman kiihkoilun  nostattamaan desibelimäärää. Kälkättäjien kanssa pitää valita lounaspaikka huolella, sillä meillä on niin kovaäänistä asiaa kun vauhtiin pääsemme. Mikäs sen mukavampaa -varsinkaan muiden ruokailijoiden mielestä.


Joulukuun kuudes tänäkin vuonna sytytämme sinivalkoiset suomalaisuuden kynttilät ja kiitämme pappaa ja isopappaa .
Kiitos, että olit.
Kiitos, että menit -siitä on nyt 70 vuotta!
Kiitos, että tulit takaisin hengissä ja sait elää täyden elämän.
Tänäkin itsenäisyyspäivänä minä kaipaan  sinua yhä.




torstai 3. joulukuuta 2009

Kakskytädonaa


kiiltävää
tuoksuvaa
rapisevaa
rosoista

   Näytä tulokset
Kakskytädonaa on legendaarinen lausahdus.
Muistatko kenen suusta moinen elvistely pulpahti?
Mulla ei juuri nyt ole tuollaista summaa taskussa eikä varsinkaan aina.
Mutta pian on samanverran vierailuja vallattomien repussa.
Kiitän teitä kävijät-olisi kurja olla yksin maailmassa.
Vasempaan ylälaitaan lisäsin kyselyn.
Käykää antamassa mielipiteenne.
Kysely koskee tietysti tulevaa juhlakauden arvontaa.
Tyttötiimi kiittää ja iloa puhaltaa päivääsi.




keskiviikko 2. joulukuuta 2009

See kai run ALE

See kai run popot tarjoavat ilmaisen postituksen 15.12 asti
50e ostoksista.


Lisäksi saat 5 euron alennuksen , kun rekisteröidyt See kai run europalle.
Hannah
Hannah 20,88e.

Maverick
Maverik 27,61e
Steph
Steph 32,48e.

Bunny
Bunny 29,23e.
Mike
Mike 32,48e.

See kai run kengät jäivät tälläkin erää lopullisesti haaveeksi, sillä suurin koko
25 EU/9 US on vain 16,3 cm .
Vertailun vuoksi Viking talvi-gore koko 24 on jo melkein yhtä pitkä ja vaikka kyseessä olisivatkin olleet kesäpopot ja kevätnilkkurit en silti enää riskeerannut vaikka sukka pois jääkin, niin kevääseenkin yhä puoli vuotta matkaa talsia.

Vuoden mittainen See kai run haaveilu on ohi.
Mitä tilalle ja missä on sisäinen sulovileenini
kun halvalla saisi hyvää.
Sulo on talvihorteessa.
Ekologista.