Kyllä se kuumentaa kun naulakosta temmotaan aamulla
toppavetimet niskaan.
Olin itse todistamassa tänään kun kakkonen saapui tukka märkänä koulusta.
Ja tunnin päästä sama virsi:
" Äiti mä en kyl huomenna mene toppatakilla enää ikinä kouluun!!!
Hae mulle ohuempi takki!"
" Juu muru, olen aivan samaa mieltä"
Kerrankin .
Eilen taas keskusteltiin polkupyöristä
mutta tänään jo poljettiin.
Piha on täynnä lumikinoksia, liejua, lellua
ja järviä.
Tietkin ovat pehmeitä ja upottavat
mutta hinku on kova;
pyörille.
Lapset hinkuvat kuin motoristit baanalle
kun ensimmäinen kuiva läntti siintää asfaltissa.
Paitsi meillä asfalttia odotellaan kuin
kuuta nousevaa.
Vieraat tarkastavat autonsa kyljistä viitsivätkö lähteä
kyläilemaaän vai ei.
Sen verran suttusta touhua.
Meillepäin meno.
Pääsiäisenä nostalgisoitiin pelkän yhden lapsen varassa.
Isommat menivät mummolaan.
Lue;
pääsiäissaareen
muuminäyttelyyn
DNA-kauppaan
mäkkärille
kansallismuseoon
via crusikseen
teatterimuseoon
talvipuutarhaan
risto räppääjän polkupyörävarkaaseen
vielä lopuksi metroon ja ratikkaan
kun kotona ei pääse.
hengästyttääkö?
niin minuakin.
muttei citymummoa
eikä lapsiakaan.
vasta kotona
-molempia
Mekin nostimme kytkintä.
Olin taas onnekkaasti kutsunut hyvän ryhmän kavereille
ja suoraan ruokapöytään
tunnin myöhässä
jäätelöt kainalossa valuen.
Sillä aikaa broilerkookoskastikkeen cashewpähkinät olivat rapeutuneet
suussasulaviksi
-ei tietoakaan entsyyminestäjistä.
En ole eläissäni saanut niin pehmeää pähkinää.
Olipa hyvä että myöhästyttiin.
Ilta olisi jatkunut kenties pidempään ellei kuopus olisi
tippunut isäntäparin sängystä.Eihän se uni enää tullut vaan alkoi uusi tico tico.
Siinä vaiheessa mies kilautti kaverille nimeltä taxi
ja huristimme potta takahotlarissa kohti kotia
kaikki kolme turvavöissä vierekkäin kuin kevätesikot.
Söpöä.
Kotona neiti oli yhä niin tärppästikku , että piti alkaa keittää puuroa.
Puoliltaöin oli show ohi kaikkien osalta
ja talo nukkui pimeydessä.
Pääsiäisyössä.
Sunnuntai meni juniorillakin pyjamapäiväksi.
Sen verran ramasi.
Neiti sairasti viikolla korvatulehdusta molemmissa korvissa
ja söi antibioottikuurin
-elämänsä toisen.
Aspartaamilla kirjoittivat
mutta sitä en huolinut.
Mies valkkasi apteekissa toisen
mutta siinäkin natriumbentsoaattia.
En kykkää (neidin lempisanonta)
Viiden päivä kuuri sitten hävisi jo ennen sitä viimeistä ottoa.
Näin pullon viimeksi kodinhoitohuoneessa pesukoneen päällä.
Siitä tyrkkäsin sen kylään lähtiessä miehen kouraan.
Joka oli kotvan aikaa istunut neidin kanssa autossa
jonka moottori tietysti kävi.
Samaan aikaan toisaalla rouva juoksentelee meikkipussi kainalossa ympäriinsä
muka valmistautuen.
Mitä vähemmän lapsia sen suurempi myöhästys, sori.
No niin, puteli löytyi kolme päivää myöhemmin autotallista!
Minulla onkin aika pieni meikkipussi.
Muna vai kana?
Tekstit
*click*