Meidän kirpputorimme

maanantai 12. huhtikuuta 2010

Käärme paratiisissa


Kesä saapui meidän mäelle aika yllättäen.
8.4. torstaina.
Se tuli huutaen etuovesta läpi.
Minä kiljun ikkunasta kiivaana takaisin.
Silti se vaan rämpytti ovikelloa kuin paraskin vieras.
Esikko oli itkuissaan 
ja juoksi spurttina takaovelle ja jäi terassille tasaamaan hengitystään kun vasta ymmärsin mennä vastaan.
Minä en nähnyt mitään.
Esikko hoki käärme.
No se kyy.


En uskonut.
En ymmärtänyt.
Kyykäärme hangella.
Suurissa nietoksissa.
Oi maailma.
Keskellä kulkuväylää.
Tokkurasta ei tietoakaan.
Ja pihan korkeimman lumikasan päällä se mennä luikersi
kuin valtiatar luomakunnan.
Kun ensin oli selvinnyt 
esikon jaloista ja pyöränrenkaista.
Ja juoksun tutinasta tantereella.



Mieleni alkoi askarrella.
Onkohan tuo terassin alla ollut talvea piilossa?
Emme mahtuneet kuitenkaan pidemmän päälle samaan pihaan yhtä aikaa.
Käärme ja minä.
Ensin lähdin minä.
Mutta sitten lähti käärme tienpohjaksi.
Kun mies sen lapiolla hoiteli syrjemmälle myöhemmin.
Kaksivuotias mallistaoppija
oli hakenut oman punaisen pitkävartisen pikkulapionsa ja huitoi sillä perässä.
"ikkää auttaa.ikkää auttaa minä!"
Aika arvelluttavaa jatkoa ajatellen.
Seuraavan parin päivän aikana kuulin paljon  juttuja paloöljystä.
Pysykää metsissä.
Pihamme on rauhoitettu.


Sunnuntaina saapui kotiin tälläinen lasti.




Väsyneenä kuin västäräkki.
Tappeli kaikkea puhetta vastaan.
Juoksi autosta ilman kenkiä sukkasillaan.
aa,aa äidin lasta.
kahdeksanvuotiasta.


Sunnuntaina pakattiin talvi varastoon ja tuotiin kesä sisälle.
Mutta sitä ennen on välikausi.
Takapihalla kukoistavat leskenlehdet lumikasojen kanssa
ripirinnan.
Illalla kimppuun kävivät hyttyset.

torstai 8. huhtikuuta 2010

EkOnalle

Jesperjuniorista löytyi meille Ekonalle.
Ihanan pehmeää ja kauniin sävyistä puuvillaa lakanoiden väliin.
Suureksi harmikseni tämä löytyi turhan myöhään
sillä 98 senttistä unihaalaria ei enää valmistettu.
Näin kerrottiin...
Tyydyin samankokoisiin puolipotkareihin
ja haaveilin itselleni talveksi samantuntuisia unihousuja.


Ruususen kesään liehuvia ruusunvarsia
ja polka dotseja.
Sieltä ne tulevat
kesä, kärpäset ja mustikkasuut.
Oi, juoskaa lapset juoskaa 
elämänne kyllyydestä
ja naurakaa
oi naurakaa
sydämenne pohjasta.


Olen fiksoitunut yöpukuihin jopa niin voimakkasti
että itsekkin asian huomaan.
Jesperistä sain parit unihousut edukkaasti,
hankitaan sitten blancopaidat henksulta tai linksulta.
Ja taas nukutaan makeasti.



Lisää uniasiaa;
Tutta unihaalaria saikin yllättäen meidän koossa,
mutta se näytti valtavalta
suorastaan lahkeita oli jopa toista metriä.
Onko meidän tytölle kasvanut vihdoin sääret?
Kasvaisipa äidillekkin
sellaiset pitkänhuiskeat ja 
tietysti sileät.



Sukkahousuja ostan aina kun silmiin osuu.
Nyt alle kahden euron pari.
Perussellaiset.



keskiviikko 7. huhtikuuta 2010

Kuumentaa


Kyllä se kuumentaa kun naulakosta temmotaan aamulla 
toppavetimet niskaan.
Olin itse todistamassa tänään kun kakkonen saapui tukka märkänä koulusta.
Ja tunnin päästä sama virsi:
" Äiti mä en kyl huomenna mene toppatakilla enää ikinä kouluun!!!
Hae mulle ohuempi takki!"
" Juu muru, olen aivan samaa mieltä"
Kerrankin .

Eilen taas keskusteltiin polkupyöristä
mutta tänään jo poljettiin.
Piha on täynnä lumikinoksia, liejua, lellua
ja järviä.
Tietkin ovat pehmeitä ja upottavat
mutta hinku on kova;
pyörille.
Lapset hinkuvat kuin motoristit baanalle 
kun ensimmäinen kuiva läntti siintää asfaltissa.
Paitsi meillä asfalttia odotellaan kuin 
kuuta nousevaa.
Vieraat tarkastavat autonsa kyljistä viitsivätkö lähteä
kyläilemaaän vai ei.
Sen verran suttusta touhua.
Meillepäin meno.


Pääsiäisenä nostalgisoitiin pelkän yhden lapsen varassa.
Isommat menivät mummolaan.
Lue;
pääsiäissaareen
muuminäyttelyyn
DNA-kauppaan
mäkkärille
kansallismuseoon
via crusikseen
teatterimuseoon
talvipuutarhaan
risto räppääjän polkupyörävarkaaseen
vielä lopuksi metroon ja ratikkaan
kun kotona ei pääse.
hengästyttääkö?
niin minuakin.
muttei citymummoa 
eikä lapsiakaan.
vasta kotona
-molempia








Mekin nostimme kytkintä.
Olin taas onnekkaasti kutsunut hyvän ryhmän kavereille
ja suoraan ruokapöytään 
tunnin myöhässä 
jäätelöt kainalossa valuen.
Sillä aikaa broilerkookoskastikkeen cashewpähkinät olivat rapeutuneet 
suussasulaviksi
-ei tietoakaan entsyyminestäjistä.
En ole eläissäni saanut niin pehmeää pähkinää.
Olipa hyvä että myöhästyttiin.

Ilta olisi jatkunut kenties pidempään ellei kuopus olisi 
tippunut isäntäparin sängystä.Eihän se uni enää tullut vaan alkoi uusi tico tico.
Siinä vaiheessa mies kilautti kaverille nimeltä taxi
ja huristimme potta takahotlarissa kohti kotia
kaikki kolme turvavöissä vierekkäin kuin kevätesikot.
Söpöä.
Kotona neiti oli yhä niin tärppästikku , että piti alkaa keittää puuroa.
Puoliltaöin oli show ohi kaikkien osalta
ja talo nukkui pimeydessä.
Pääsiäisyössä.




Sunnuntai meni juniorillakin pyjamapäiväksi.
Sen verran ramasi.
Neiti sairasti viikolla korvatulehdusta molemmissa korvissa
ja söi antibioottikuurin
-elämänsä toisen.

Aspartaamilla kirjoittivat
mutta sitä en huolinut.
Mies valkkasi apteekissa toisen 
mutta siinäkin natriumbentsoaattia.
En kykkää (neidin lempisanonta)
Viiden päivä kuuri sitten hävisi jo ennen sitä viimeistä ottoa.
Näin pullon viimeksi kodinhoitohuoneessa pesukoneen päällä.
Siitä tyrkkäsin sen kylään lähtiessä miehen kouraan.
Joka oli kotvan aikaa istunut neidin kanssa autossa
jonka moottori tietysti kävi.
Samaan aikaan toisaalla rouva juoksentelee meikkipussi kainalossa ympäriinsä
muka valmistautuen.
Mitä vähemmän lapsia sen suurempi myöhästys, sori.

No niin, puteli löytyi kolme päivää myöhemmin autotallista!
Minulla onkin aika pieni meikkipussi.
Muna vai kana?