Paha päivä

Eräät päivät ovat sellaisia että sattuu, kiukuttaa ja harmittaa.

Herättelin kahdeksanvuotiasta ennen seitsemää.Tyttö ei oikein herännyt, mutta kun heräsi niin alkoi välittömästi itkeä. Mä näin painajaista-tyttö itki. Et sä äiti kuolit.

No ei se minunkaan päiväni kaksinen ollut tiedossa noilla lähtökohdilla ja kuulemma kotiini vielä lakoaisin.

Tuu syömään se oli vaan paha uni.

Koulun jälkeen otti voileivän ja ilmoitti menevänsä ulos sitä syömään. Alkoi kuulua jotakin kapelia. Menin katsomaan. Leipälautanen löytyi yhä eteisen lattialta. Pihalla tyttö huusi ja poukkosi ja raastoi paitaansa. Ihmettelin mikä on.Poukkoilu jatkui ja hypyt tulivat korkeammiksi, ääni kimakammaksi, kyyneleet valtamereksi. Mies kurkki kainaloon ettei siellä mitään oo. Tyttö väitti että takissa oli piikki joka pisti häntä. Mies väitti, että se oli korkeintaan havunneulanen.

Sitten tilanteen otti haltuun äiti.

Tai ainakin luuli ottavansa. Ainakin aloitti nopean ensiapulääkityksen;

paniikkiin, kauhuun ja kipuun.

En mene enää ikinä eteiseen. En halua nähdä sitä takkia silmissäni. Enkä ainakaan mene enää ikinä kouluun. En voi mennä pelaamaan enkä ainakaan partioon.En laita koskaan enää  mitään vaatteita päälleni, koska niissä on ampiaisia sisällä.Ja kaikessa välissä suuria pelonsekaisia kyyneleitä ja vartalonpuistatuksia. Häntä iljetti, iljetti niin.Älä sano sanaa piikki, älä puhu ampiaisista.

Kainalossa on arka iho.

Tällä välillä olin käynyt tilttaamassa yhden vihaisen ampiaisen eteisen lattiaan, siellä se todella kuljeksi vihreän windstopperin sisällä kuin ei muutakaan tekemistä keksisi. Tytöllä oli hurja kakofonia sisällään.Ihan kaikki ampiaisen myrkyt ja kiukku olivat menneet piston mukana tyttöön.Haava vuoti verta ja pistokohdan ympärillä oli valkoinen paksu rengas. 

Seuraava kaaos tapahtui klo. 16.45. Nyt jo silminnähden rauhoittunut tyttö ilmoittaa , että lentopallo alkaa torstaisin viideltä.Lähdimme niin nopeasti ettei tossunpohjat lattiaa koskettaneet. Kuopus pissasikin miltei lennossa pottaan.Oli nimittäin  minun vuoroni kuskata muutkin pelaajat.Olin ajellut aiemmin vain puoli kuuden treenejä.

Tänä syksynä tytön harrastukset osuvat ikävästi samalle päivälle ja molemmista tykkää.

Mutta tämä päivä ei tykännytkään meidän aikatauluista. Tyttö ehti olla partiossa 10 minuuttia kun se jo loppui. Olivatkin ottaneet uuden kellonajan käyttöön.Neiti oli siis tunnin myöhässä.

Sain illalla kotiin murtuneen tytön, joka sylissäni puhkesi sydäntä raastavaan itkuun;

" Mun päivä on ihan pilalla."

" Älä välitä siitä kulta enää. Aikuisilla on päivä paljon useammin pilalla.

Sulla on huomenna  paljon paremmin."

Rankan päivän ilta

Pohdintoja maailmankaikkeudesta

Nukkumaanmeno on varsinaista puhetulvan aikaa. Kysymys kysymyksen perään. Muista olla hiljaa- muistutan itselleni kaksivuotiasta peitellessäni.Eikä siinä paljon väliin pääsekkään kun kuopus aloittaa mietintänsä. Mutta näin aikaisin jo? Luulin kyselykauden olevan kolmivuotiaiden hommaa. Taitaa  tulla pitkä pieti.

Katselimme ikkunasta sateenkaarta. Missä sateenkaari asuu? Asuuko se taivaassa?

Kahdeksanvuotias mietti , että kidnapataanko lapsia Suomessakin. Ei, enemmän se on ulkomailla, vastasin.

2 vee pohti peiton alla; " Äitiii, mittä te ulkomaijja on?Onko te meilän pihatta???"

Ulko+maa= pihassa== terävä tyttö.

Edellispäivänä pihassamme loikki honkkeliskonkkelus bambi.

Neitiä kovasti puhututti missä bambi asuu. No siellä kotikuusen alla.

Niin siellä missä on sen äiti.

Eilen tuo kiljui takapenkillä päiväkodista tullessa;

" Äiti, kato, kato, leikkipuimuli ja lattolikin."

Leikki on tärkeä osa lapsen kehitystä ja miehenkin.

Seuraavaksi tiedusteltiin kuka siellä leikkipuimurissa on.

Setähän siellä kauheassa viljanpölyssä.

Parhaimmat viime päivien ajalta olen unohtanut 

mutta nekin sarjassamme 

" Kuka mulle hampaat laittoi?"-osastoa!

Kun lapselle puhutaan, hän oppii puhumaan. Puheen kehitykselle on tärkeää, että puhut selvästi, kuuntelet lasta ja opetat häntä kuuntelemaan. Kerrot ääneen mitä teet. Nimeät tavaroita, vaatteita ja ruumiinosia. Leikittelet äänillä ja loruilla. Älä pakota lasta puhumaan; hän puhuu kun on siihen valmis. Vuorovaikutus äidin ja isän kanssa on puhumaan oppimisen ehto.

www.kersanet.fi

Reissutöissä yövyin usein serkkuni perheessä Tampereella.

Muistan yhä serkunpojan pohdiskelut ;

"Missä vichyvesi kasvaa?"

En kyennyt tuottamaan mitään vastausta.

Suuni ammottaessa edelleen auki, poika vastasi itselleen ;

" No tietenkin vichyvesikaivossa."

Niin tietenkin todistelin itselleni.

En sattunut paikalle kun poika pohdiskeli vauvojen todellista alkuperää isompana.

" Mistä se vauvansiemen oikein tulee???"

Äitinsä; " Isin pippelistä."

Poika;" Sattuuko se???!!!Aiai."

Äiti;" Tota sun täytyy kysyä isiltä."

Ja vie repeämispisteessä olevan naamansa piiloon kylppäriin.

Siis äiti.

Tarina ei kerro miten serkkuni sai vastauksensa muotoiltua

ja pääsikö poika kivulloisesta fiiliksestään.

Odotan suorastaan päivää jolloin saan onnitella tuoretta isää.

En malta olla kysäisemättä;

" Mutta sattuiko se?"

enkä tarkoita juurikaan synnytystä.

Nytkö jo?

Yksi kesä sitten istui kuopus Vaarin kainalossa

kuunnellen isosiskojen koulunpäätöstä.

Musiikkia.Kaunista musiikkia.

Aamuauringon lämmintä kajoa.

Varpaat jo juoksentelivat kesälaitumella

kuin naapurin ammut vallattomina.

Käsilaukussa sojotti Puuha-Peten mitta

sekä tärkeät kolme leikkirautaista sormusta.

Rakas esikoinen,

kolme pitkää taivallettua vuotta on jo takanasi.

Olet ollut urhea ja sinnikäs.

pää kirjojen kansissa.

Kunpa koulukirjojenkin.

Joinakin öinä halusin litistää nenäsi niihin sivuihin

- et ikinä sammuttanut valoja ja siirtänyt romaania sivuun vaikka pyysin,

kiukkusin ja taoin järkeä päähäsi kello puoli kaksitoista

-useimmiten...

Niinä hetkinä rukoilit äitiäsi iltaunisemmaksi.

Sinä kesäkuun päivänä jouduit ensimmäistä kertaa elämässäsi luopumaan.

Se itketti, itketti niin.

Sinua.

Erityisesti opettajaa,

joka oli pitänyt luokallesi puheita jo pitkin viikkoa

- ne päätyivät aina niiskutuksiin.

On vaikeata luopua niistä,

jotka ovat astuneet sydämeemme.

Tulee ikävä.

Tulee suunnaton ikävä.

Tuossa hetkessä kaikista äideistä luokan takaosassa tuli punanenäisiä

itkupillejä.Tässä ollaan vasta alakoulun puolivälissä.

Ei uskoisi.

Äitien sydämet värisivät ja poikia hävetti.

Mutta tuo opettaja oli kuin juuri vastaanottanut käsivarsiensa huomaan

kolmekymmentä vakavaa ja isoreppuista ekaluokkalaista.

Juuri.

Siitä on kolme vuotta.

Kesän helteet ja kuumat päivät saapuivat.

ja me pakenimme vilvoittavien vetten ääreen.

Vuosisadan kesä.

10. elokuuta

aamulla kello seitsämän löytyi tämä tyttö

huiskaisten pedatulta sängyltään.

Juuri näin; reppuineen päivineen.

Joko saa lähteä?

Muistatko?

Eskarimme.

Juoksujalkaa.

Koulu alkaa.

Pärjäänkö mä?

Mutta kuinka mä pärjään?

?

Rakkaani,

onnellisen turvallista koulutaivalta sinulle.

Toivoo äiti.

Mutta missä on yksi?

Täällähän minä.

Älä äiti aina hosota ja hosu!

!!!!

elämässä

Kävin hieman välillä tässä

elämässä

kai nopeasti kääntymässä.

Eipä aikaakaan 

se kesti kai tovin pidempään.

Meni viikko.Meni kax.

Tuli päivät yhä kiivaammax.

Kävin hieman kääntymässä

elämässäni tässä

niin elävässä.

En edes osannut kirjoittaa

kun haaveilin kuvan laadusta vaan.

Vanha pokkari alkoi tökkiä,

se vaihtakoot pian mökkiä.

Ja tulkoon uusi linssi

sekä kuvauksen alkeis inssi.

Kamera,kamera

pian 

ennenkuin kesä purjehtii ohi.

Tunnustus

-Jassu- 

laittoi meille tulemaan tämän tunnustuksen.

vallattomat kiittävät.

Beautiful Blogger Award - tämä ihastuttava tunnustus tulee antaa eteenpäin seitsemälle kauniille blogille. 

Elohiiri2

Vihreä talo

Karpaloita

Saariston lapset

Masusta maailmaan

Vekarus

Sokerihelmi

ja kymmenet muut blogit joissa saan pyörähtää yön hiljaisuudessa kylässä.

Teillä on aina niin kotoinen vastaanotto.

-Jassulle- tahdon antaa erityistunnustuksen 

lämpimästä kommentoinnista

ja mukavasta muistamisesta.

vallaton Kiitos!

Yhdestoista

Siitä on jo aikaa.

Se oli viaton tanssi.

Joka alkoi kasvattaa isoa hedelmää.

Riittävästi rakennusmateriaalia.

Rohkeutta.

Rakkautta.

Rehellisyyttä.

Ei meistä kumpikaan muistanut.

Juuri muistettiin 

pussata

ja kiittää.

Love.

Kahdestoista jo.

Naisia

Naisille on keksitty oma päivä

kerta vuoteen.

Mutta se ei riitä mihinkään.

Jokaisessa päivässä on oltava oma hetki.

Oma erityinen hetki omalle itselleen,

ystävälle,

tyttärelle,

naapurin rouvalle,

kaupankassalle,

sairaanhoitajlle,

ihan jok'ikiselle 

daamille

neidille ja morsiammelle.

Näin ne rouvat muistivat meidän tulevaa emäntää.

Tuleva emäntä tanssi esityksen olohuoneessa.

Kuulin korvissani kastanjettien paukutuksen.

Kiitokseksi tämä tuleva rouva ilman kastanjetteja

halasi läpi jok'ikisen vieraan 

herran, rouvan ja hidalgon.

Koirankin.

Ja vielä kerran 

ja vielä

ja vielä

ja vielä

hän huusi heippaa paksun oven läpi.

Jää hyvästi,

mutta älä mene pois 

luotani.

Milloinkaan.

Kiitos kanssasisaret.

Näyttöjenne takaa.

Kiitos, että olette.

Olemassa.

Kaamea Haisuli

Muistatteko, että muumit nukkuvat talviunta?

Mutta ne heräävät hetkeksi juuri parahiksi, kun kiljuvat etelä-suomalaiset lapset vilistävät hiihtolomalle.

Niin mekin hyytävässä viimassa alkuviikosta puskimme Kailon saareen

näyttämään kuopukselle tätä ihmettä.

Hulvatonta muumiperhettä.

Neiti tietysti juuri silloin halusi itse kävellä koko piiiitttkkään matkan vaikka emme olleet miesmuistiin 

kuljetelleet mukanamme rattaita.

Matka siis kesti ja kesti

mutta niin kesti kaksivuotiaskin

pelkällä tahdonvoimallaan.

Muumit jo odottivat melkein pihalla, olihan  menossa hurjat mäenlaskukisat 

ennen muumiolympialaisia ja lumikenkäkisaa.

Mutta sitten se tapahtui.

Juuri kun pikkuneiti rohkaistui menemään mukaan menoon niin 

eikös tullut Haisulin rohjake ja käveli suoraan neitimme yli.

Sitten se alkoi, karjunta;

neiti huusi kuin hyeena karvaiselle haisulille ja 

poliisi kailotti haisulille myös

ja sitten ne tulivat molemmat

ja yrittivät lohduttaa ja anella anteeksi.

Se nyt oli turhaa,

kun nainen loukkaantuu verisesti niin 

sitä ei lepytä mikään.

Ei ainakaan poliisi-edes muumimaailman.

Poliisi passitti haisulia vankilaan siitä hyvästä, mutta 

haisulipa karkasi muumitaloon ja ryöstä sieltä 

muumimamman mansikkakakun.

Ja kaikki juoksivat pitkin pihaa kuin heikköpäiset, huh.

Oli siellä meidänkin Kiljusen herrasväen kakaroita juoksentelemassa ja kiljumassa hirmuisesti.

Oi mikä metakka.

Onneksi ei ollut Tarja ja Pentti Kultarannassa,

olisivat pelästyneet.

Onneksi myöhemmin tyttö sentään halasi iki-ihanaa muumimammaa

ja upea hattuista muumipappaa.

Rannassa paistettiin makkaraa ja syötiin omia eväitä. 

Napakelkkakyytiäkin koettiin.

Luistinratakin oli aurattu, 

potkukelkat odottivat potkuttelijoita.

Eikös heti alkuunsa loppuneet kamerasta patterit 

eli omista kuvista ei tietoakaan.

Muumikaupasta sain ostettua pari patteria myyjän laukun pohjalta

mutta eikös ne myöhemmin osoittautuneet ladattaviksi...

Niiskuneitiä tyttö ei halunnut halata,

mutta niiskuneitipä halusikin halata äitiä!

Jo tuli kuopuksellekkin kiire

saamaan oman halinsa.

Ravintolassa oli menossa 

piparin koristelutalkoot ja sekös vasta jännää oli.

Varsinkin kun päivän päätteeksi ohjaajat jakoivat koristekamat lasten reppuun.

Täällä onkin nyt pari päivää kärtetty leipomistalkoita,

vielä ei ole ehditty.

Kaikenväriset strösselit ja nasselit polttelevat keittiönlaatikossa.

Ravintolan jälkeen kävimme vielä kerran kurkkaamassa muumit ennen kotimatkaa.

Talon takaa purjehti paikalle itse muumimamma

ja saikin sen seitsämän halausta ja 

ainakin kolmekymmentä heipat vilkutusta.

Niin lähdettiin kiipeämään kohti porttia.

Kuopus taapersi perässä itsekseen ja jupisi jotakin .

Askel askeleelta jupina yltyi kiivaammaksi ja kovemmaksi.

Puhuuko tuokin jo yksinään ?

Ei toki,

hän komensi kuin komeljanttari itseään muumimammaa.

Sillä muumimamma oli hyvää hyvyyttään lähtenyt saattamaan neitiä mäkeä ylös.

Tämä ei tietenkään sopinut pikkuneidin suunnitelmiin.

Kuule, et sinä täällä voi muumimammaa määräillä hänen omalla pihallaan,

kyllä se on vähän toisinpäin.

Muumimamma onneksi ymmärsi myös yskän ja jättäytyi kauemmaksi.

Pikkuneiti veteli vielä pitkiä henkäyksiä ja tuhauksia ja nakkeli niskojaan.

Pysykööt muumit vaan saaressaan ,

mietti hän.

Ei lapsia saa seurailla.

Pikkuneiti oli niin tohkeissaan että

alkoi kesken kaiken väittää 

että hän oli nähnyt Barbapapan.

Niin siinä käy kun fanittaa barboja ihan kybällä

ja joutuu Haisulin murjomaksi.

Kaameaa , koko elämä

toisinaan.

Mutta niin jännittävää.

Päivän päätteeksi tuliaiset. Poikkeuksen tekee Taikatalvi, jolloin teemapuisto on avoinna eteläsuomalaisten koululaisten hiihtolomaviikolla 8 eli 20.–28.2.2010. Silloin Muumimaailmassa pidetään talvista hauskaa!  Tiesithän, ettmimaailma on talvisaikaan suljettu? Poikkeuksen tekee Taikatalvi, jolloin teemapuisto on avoinna eteläsuomalaisten koululaisten hiihtolomaviikolla 8 eli 20.–28.2.2010. Silloin Muumimaailmassa pidetään talvista hauskaa!

01.02.2000

Saanko esitellä?

Tässä hän on.

Henkilö, joka teki ensimmäisenä maailmassa minusta äidin.

Saavutus sinänsä

tietävät ystäväni.

Minä vain lentää liihottelin.

Tuo perhonen koteloitui sisääni 

ja on pitänyt minua otteessaan siitä asti.

010200

010210 

Sinä tytär.

Minä äiti.

Me yhdessä.

Elämässä tässä  kääntymässä.

Rakas tyttäreni.

Kun sinä potkaisit lapsivetesi menemään 

saapui isäsi palaverista

eikä uskonut

-sillä nauroin.

Älä huijaa , sanoi isäsi.

Kun sinä synnyit neljä tuntia myöhemmin

Kätilöopiston Haikaranpesässä

kirjasi kätilö sinut syntyneeksi

02022000.

Sinulle se ei kelvannut.

Synnytysraporttiin tuli päivämäärän kohdalle suttu.

Haluat aina olla ykkönen ja johtaa.

Ottaa tilanteen haltuun.

Minä arvostan rohkeuttasi.

Minä arvostan herkkyyttäsi,

sillä se kantaa sinua toisten ihmisten läheisyydessä

olemaan läsnä.

Vedit mukanasi muita sieluja taivastietoisuudesta.

Heillä oli kiire perääsi.

Meidän perheeseemme.

2001 istuit potalla ja tokaisit;

" Äiti, sinä peset nyt pyykkiä 

koska niitä vauvoja alkaa tulemaan!"

Minua nauratti.

Kuukauden päästä olin raskaana.

En enää koskaan nauranut tarinoillesi epäillen 

vaan ilosta.

Pieni totuudentorveni.

Aina ja iankaikkisesti.

Kuunpimennyksen valtiatar saapui syliini viimeiseksi.

Yhtä rakkaana.

Yhtä yllättäin.

Kuinka kauniisti sinä hoidit kaikkia pikkusiskojasi.

Kuinka kaameasti sinä käyttäydyit kun yritit suojella reviiriäsi.

Kuinka minä toistelinkaan  sinulle käytöstapoja.

Kun oikein tiukasti katsoo syvälle silmiisi 

tavoittaa sinun sielusi ja sinä äkkiä muistat

roolisi tyttärenä silmät kyyneltyen.

Ja vajoat syliini

kuin kaarnavene ulapalta saapuessaan kotiin.

Väsyneenä matkasta mutta turvassa.

Lapset suurimmat opettajani.

Isoimmat iloni.

Kauneimmat aikaansaannokseni 

tämän maailman rakennuksilla.

Lähtekää kun aika on,

mutta älkää menkö niin kauas

etteikö sieltä löytäisi takaisin kotiin.

Minun rakkauteni riittää.

Minun rakkauteni lisääntyy käytössä.

Juuri teitä varten 

sen liekki ei koskaan lakkaa palamasta.

On turvallista tietää

että näin on.

Rakas tyttäreni.

Muista sisaresi.

Pidä heistä huolta kun he ovat yksinäisiä.

Lohduta heitä heidän surussaan

ja iloitse heidän ilossaan.

Sillä se pitää sinun voimasi täytenä.

Kannattele heitä koko elämäsi matkan 

niin hekin tekevät sinulle.

Älkää koskaan menkö lopullisesti eroon toisistanne

sillä sinussa asuu heidän sielunsa ja verensä,

heidän kertomuksensa,

niin kuin sinä asut heissä

ikuisena muistijälkenä

heidän elämänsä alusta loppuun asti.

Kun minä lähden

olen saanut jo kaiken.

Sinunkin rakkautesi,

valosi ja opetuksesi.

Sinun ilosi ja tarkoituksesi.

Teidät suloiset.

Tämän äitiyden

täyttämän elämän.

Niin paljon 

mitä en ymmärtänyt edes toivoa.

Kiitos , että teit minusta äidin

ja pidät minusta kiinni tällä matkalla.

Rakkaudella sinulle esikoiseni

ja pienille sisarillesi

syntymäpäivänäsi

0102

-äiti

Roskapostia

MATEI JA TEPOI

 VIELÄ YKSI HAAVE

 - Hei Tepi. Surisisiks sää jos mää kualisi?
 - Juu, kyll mää surisisi
 - Ossaisiks sää tehrä mittä jos mää kualisi?
 - En kai mää pal mittä. Tai kyl mää yhren jutun tekisi.
 - No minkä?
 - Soololevy!

 LIIAN PIENET

 Matti ja Teppo olivat Börsin hississä. Teppo katsoi peiliä ja oli 
 tyytymätön monta keikkaa nähneisiin pikkutakkeihin.
 - Voi Masa, kyl meil molemmil on tosi piänet ja ryppyset.
 - Nii-I, sanoi Matti - Ja meil on viäl samallaiset pikkutakkiki...




 ALLA OTAVAN

 Matti ja Teppo oliat retkellä. Yöllä Matti herätti Tepon ja kysyi:
 - Näeksää kui paljo on tähtii?
 - Nii onki, tosi paljo, ihasteli Teppo
 - Sanos Tepi, mitä siit voi päätellä?
 - No varmaan, ett huomiseks on tulos kaunis päivä.
 - Väärin, väärin. Siit voidaan päätellä, ett meijä teltta on varastettu..

 VEGAANIT

 Veljesten kantaravintolassa tarjoilija yritti kerrankin saada aikaan 
 jotain vaihtelua poikien ruokailutottumuksiin.
 - Ottaisittekos te tällä kertaa jotain kasvisruokalistaltamme?
 - Juu! Me otetaanki lehtipihvit, innostuivat Ruohoset.

 VOI HARMI

 Matti ja Teppo olivat taas matkalla Kanarialle.
 Istuskeltiin Helsingin lentoasemalla.
 - Voi harmi, ku ei tullu piano mukka, sanoi Teppo
 - Piano? ihmetteli Matti. - Eihä me nyt mittä piano voida mukan 
 kuljettaa. Kui sull semmonen tuli miälee?
 - No en mää muuten mittä, mutt ku meijä lentoliput on koton pianon pääl..

 VAHINGOSSA

 Matti ja Teppo eivät ole olleet kuin kerran erossa toisistaan.
 Silloin Teppo joutui vahingossa Afrikkaan.
 - Kuinka joku voi joutua vahingossa Afrikkaan?
 - No pojat olivat lentoasemalla lähdössä Lappiin ja Tepon tuli jano. 
 Hän lähti hakemaan kioskia ostaakseen kokista. Erehtyi Lippuluukulle 
 ja sanoi: An gola!

 KOTINI ON LINNANI

 - Voi jukra, ku oltais koton, sanoi Matti. - Siäl mää sentään olen joku.
 - Kui nii, kysyi Teppo
 - No ku mää pääsen kotti ja istun sohvall, ni heti muija
sanoo: No ny sais joku viedä roskat ulos..

 KUMMAUS

 Teppo täyttää ristisanatehtävää.
 - Matti, sanos mikä alkaa veellä ja loppuu uuhun. Vihje on ett 
 Lindalla o ihana.
 - No se on viulu!
 - Katos peijoonii, nii onki. Annas sitä kumii..

 HÄTÄTILANNE

 Matti ja Teppo piipahtivat Jämsän Essolla kahvilla ja pullalla. 
 Autolle palatessa he huomasivat kauhukseen, että auton ovi oli 
 lukossa ja avaimet virtalukossa.
- Voi kauhia! pähkäili Teppo. - Otetaan rautahenkari ja yritetään 
 keplotella ovennuppi ylös.
 - Ei me voida, raapi Matti päätään. - Joku luulee, että me yritetään 
 murtautuu autoon.
 - Semmonenki konsti on olemas, ett leikataan linkkarill kuumatiiviste 
poikki, työnnetää kolost tikku ja nostetaan nuppi ylös, tiesi Teppo.
 - Ei, ei taatusti, kauhistui Matti. - Ihmiset näkee ja luulee meit 
 tosi tyhmiks, ku ei tajuta käyttää henkarii.
- No voi peeveli, hätääntyi Teppo. - Kyll ny tarttis äkkiä jottain 
keksii!
 Koht ruppee satamaa ja kattoluukkuki on auki...