Meidän kirpputorimme

Näytetään tekstit, joissa on tunniste lahja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lahja. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 21. helmikuuta 2010

kaxyx kax = kax



210210
kax



Päivänsankari loikkasi sängystään toikkaroimaan ympäri huushollia 
ennenkuin saimme hopeavadit aseteltua täyteen mehumukeja ja pokkoroota.
Itseasiassa paljon aikaisemmin kuin saimme silmämme auki.
Kaipaan sinua pinnasänky
-näinä aamuina.


Siskotkaan eivät olleet saaneet silmiään auki
kun tämä turkoosipukuinen oli mennyt tekemään töllöntöitä 
pimeään lastenhuoneeseen.
Kuorsaus vaan kuului ja pientä imeskely soundia.
Sen verran karmea kuola valui rinnuksille että kiinni jäi verekseltään.
Mitäs pitävät karkkipäivätikkareitaan keskellä pöytää.

Jossain vaiheessa päästiin sentään asiaan.
Onnittelulaulu saatiin luikautettua ja lahjantynkäkin piilosta kärrättyä
sankarille.
Vaivalloisinta oli saada sankari takaisin omaan sänkyynsä jotta juhlalllisuudet
voitiin suorittaa perinteisessä järjestyksessä.
Ensin laulun kiekaus, sitten halit ja onnentoivotukset ja vasta sitten lahja.
Isänsä lohdutteli isojasiskoja;" Kyllä se jo ensi vuonna ymmärtää pysyä sängyssään odottamassa."
Tiedä häntä.
Seikkailut houkuttavat.



Nenänalus hieman nuhansärkeämä.




Tään on nun. Avaa.


Teknisiä juttuja.


Saatiin sentään päivävaatteetkin päälle jossain vaiheessa.
Ja lisää nuhaa.
Siihenkin auttaa pokkoroo.
Tämä pyysi vielä iltapalaksi pokkoroo
muttei sentään enempää mehua.

Äiti vilkuttaa vauvavuosille 
hei hei
iäksi.

Kunnes saapuu 
tärkeä mammin virka.
Tässä täytyy nyt välissä saada toipua.
Ai mistä?
Ei mistään 
-ihan leppoisaa ollut.

perjantai 29. tammikuuta 2010

Ystävämme

Ei mitenkään viime tingassa, mutta tänään postipoika toi meille ison kuoren.
Salainen ystävämme oli ajatellut meitä runtinaallisesti ja toiminut sen mukaan.


Kuoresta tipahtivat nämä kaikki;

äidille ihanaa viikonloppulukemista maman muodossa-jee.
tytöille neljä arkkia isoja tarroja, taas on askarteluihin jotakin uutta-kiitos
kauniin hiihtokortin hän oli kirjoittanut meille-kiitos.


Kerroinkos jo, että kuopus rakastaa barbapapaa?
Äidin lehdestä löytyi heti kohta oitis tytön lemmikki.


Mutta kaikista  kaikkein oli kova paperiin kääritty paketti.
Isommat antoivat kuopuksen avata kääreet 
ja voihan ihanuus-
lahjasta paljastui sirkus pomeranssi kirja-ooh.
Kiitos hurjan paljon. Kirja on jo pakattu kuopuksen uintikassiin 
sillä huomenna isi starttaa tyttöjen kanssa uimahalliin.
Ei ihan mihin tahansa uimahalliin, vaan 
oikein isollla bussilla mennään retkelle.
Kaveritkin tulevat naapureista.

Kakkonen on illan aikana vaihtanut uimakassia sen kymmenen kertaa.
Lisäksi tyttökaverien kanssa on sovittu mitä otetaan mukaan.
Tuohan on melkein pahempaa kuin likkakaverin kanssa etelänmatkalle lähtö
-silloin muinoin...

Kiitos salainen ystävä.
ja omalle salaiselle ystävälle lähetän terveiset
- enhän ollut mitenkään viime tipassa
-enhän?

maanantai 9. marraskuuta 2009

Meidän lasten ISI

Isänpäivänä aattona 2009 ohjeistin tyttöjä, ettei sitten ainakaan ennen kahdeksaa tulla herättelemään.
Katsokaas kun äiti ja isi olivatkin ihan kahdestaan lauantai-iltana viihteellä. Ei ollut isi kauhean virkeä ja äiti vielä vähemmän valvomisen ja viihtymisen jäljiltä. Kivan illan päätteeksi ne juhlat vasta alkoivatkin. Kello kahdeksan punkt aukesi ovi ja minua revittiin monin käsiparein sängystä ylös. Olimme valmiiksi leiponeet suklaakakkua, banaanikakkua ja suklaakeksejä. Juu-se tykkää suklaasta. Laululahja seremonioiden jälkeen suuntasimme isänpäivälounaalle
Mattelmäen rälssitilalle. Ruoka oli upeaa ja atmosfääri antoisa.
Isi ja pikkutytär vatsat täynnä.
Meidän lasten isi se riehuttaa, kutittaa ja luisteluttaa.
Se pelaa sählyä ja jääkiekkoa ja tykkää toimia.
Se on kaikki tai ei mitään.
Vuoristoradalla sille tulee paha olo.
Voi harmi.
Esikko jälkiruokapöydän kimpussa.
Pukineet kuin valittu hillitystä sävymaailmasta kartanon värimaailmaan.(itse kuten aina)
Liekö hän ollut entisessä elämässään nirppanokka linnanneito.
Isille ja heidän perheilleen katettu kaunis lounaspöytä.
Olkaas taas kilttejä seuraava vuosi, kun teitä on näin paljon hemmoteltu.
Love u.

keskiviikko 4. marraskuuta 2009

Toiveita ja voittoja

Suuri lelukirja on saapunut ja kirvoittanut huulille lauseen;
"Mä haluuun, mä haluuuun."
Illalla kauden tarjontaa selattuani rekisteröin, ettei montakaan tuotetta ole jäänyt ympyröimättä tai rastittamatta.
Tykkäävät kuvastoista kuin äiti lastenvaatteista.
Siis hullu puurosta.
Barbapapat istuvat minunkin makuun, mutta sitähän ei kukaan tässä kohden kysy mistä äiti tykkää.
Yksi näemmä ehti jopa toivelistansa läksyjen teossa rustaamaan=8v.
Aiemmin päivällä sain soiton kotoa; "Saadaanko avata tyttötiimille tullut paketti?"
No toki saatte.
Pöydällä minua sitten odotti tälläinen 9-vuotiaan tekemä somistus.
Kiitos Maria kivasta lahjasta.
Onko tämä enne Lapin valkeasta joulusta kirkkaan tähtitaivaan alla?
Toivon.

sunnuntai 30. elokuuta 2009

Päävoitto

rollyX-Trac Valtra S-sarja polkutraktori etukuormaimella
Meidän kylällä vietettiin kulttuuriviikkoa ja perinteiseen tapaan lauantaipäivä kului läheisellä maitotilalla kaiken hauskan ilottelun merkeissä kuten;
  • polkuautoilun
  • hevosajelun
  • heinissä mylläyksen
  • lammastelun
  • lehmien hoidon
  • leikittelyn
  • 50-luvun zetorilla ajelun
Mehun ja pullan voimalla muksut jaksoivat viettää päivää maatilalla.Välillä kotiin syömään ja alkuillaksi nauttimaan muinaistulista. Kaksi tulitaiteilijaa saivat tosin tällä kertaa neidit ei eturiviin. Sen verran soihdut lentelivät hyppysistä. Viikinkiaikainen teatteriesityskin oli nautittava.
Maatilalta hain Valman välillä päiväunille kotiin, mutta mitäs sillä aikaa tapahtui?Hän voitti pääpalkinnon tilan arpajaisissa!!! Jihuu- hänellä on nyt ikioma Case CVX 1170-merkkinen polkutraktori.Aivan hurjan iloiseksi tuli meidän perhe-joka sorkka ja luulenpa että kummipoikanikin aika kiireellä ilmestyvät meille kyläilemään.Arpajaistuotot menivät elämä lapselle-hyväntekeväisyyteen. Kiitos upeasta päivästä.
Äidin oma pääpalkinto on ennustettu tasan kolmen viikon päähän.20.9 juoksen kuulemma viisi kilometriä, toivottavasti eivät ole viimeiset viisi kilometriä.Tänään vauhdittajana kulki kakkonen polkupyörällään. Välillä hyppäsi vauhdissa pois pyörän selästä ja alkoi juosta pyörän kanssa vieressäni naama virneessä-se hieman haittasi lievästi sanoen keskittymistä. Varsinkin kun sain päivällä eskarilta soiton;
"Äiti, tuo kuivat vaatteet-sisko ajoi ojaan."Voin kertoa ettei meidän ojat ole mitään pieniä, ne ovat jopa syvyydessään vaarallisia.Koska mistään ei vuotanut verta ainoastaan silmistä vettä silkasta pelästyksestä, komensin neidit polkemaan suoraa päätä kotiin ja lähdin kaivamaan puhtaita lämpimiä vaatteita kaapista. Kakkosen toivuttua lämpimän suihkun avulla ilmalennosta kuravelliin aloin kysellä miksi näin kävi;
" Se tanko vaan alkoi ykskaks kääntää sinne ojaan päin." Aikamoiset magneettikentät siis meidän ojan pohjilla.Naapurin tallilla oli kisat joihin annoin tytöille luvan mennä ihmettelemään. Eilinen rankka päivä vaati veronsa tai ne magneettikentät kuten hän väitti.Olisi voinut käydä pahemminkin.



tiistai 18. elokuuta 2009

18. elokuuta

18.8.
En muista, että koulu olisi koskaan näin myöhään alkanut mutta se tietää kesäkuussa opiskelua.
Illalla kova tohina; todistuksia, allekirjoituksia, jännityksiä,sisäkenkiä, tossuja,kuriksia,purkkapurkkeja,vaatteita/vaatteidenvaihtoa,kännyköitä,latureita,tolppia,harjoja, huulikiilteitä,ystäväkirjoja,koruja,nenäliinoja.
Heräsimme aikaisin, niin aikaisin aamulla ettei herätyskello edes ollut herättänyt repimään johtoja ja koneita ja vempelitä irti seinästä. Ukkonen rajusti jylisi.
Meiltä lähdettiin kouluun kolmoselle, kakkoselle ja eskariin kumisaappaissa ja kosteusuojatakeissa-ticketeissä.En muista sellaistakaan-joka syksy on aurinko paistanut ja kuuma ollut ekat viikot koulussa.
Kuka jännittää eniten?

Kakkonen, eskari, kuopus ja ykkönen lähdössä arkeensa.

Tädin kesälomareissulla sponssaamat reput ja laukut ja tietysti Valma kiihkeänä menossa mukana ilman muuta.Kakkosen kanssa on neuvonpitoa käyty, että sitten kun kirjoja alkaa tulla ja laukku alkaa painaa niin takaisin reppuun on siirryttävä jo ergonomiankin vuoksi. Koulumatkalla on pitkä ja jyrkkä alamäki eikä tuo iso laukku pyöräillessä ole mitenkään turvallinen. Kenen mielipide, arvatkaas.


Tämä reppuselkä jäi tänne kotiin vielä pyörimään.
Tarhalainen tömpsöttää nyt joukon mukana ja tönii isoja pois edestä valokuvatessa.
Hän on myös alkanut läimiä siskoja. Olisikohan esimerkki tehnyt tehtävänsä kyselin isommilta-kaikki pyörittelivät silmiään; mitä sä tarkoitat...
Valman tarhailu alkaa vasta syyskuussa, tänään emme lähteneet vielä harjoittelemaan.
Toivotan kaikille lapsille turvallista hyvän mielen koulutietä.
Eskareille jännittävää viimeistä vuotta.
Päiväkoteihin iloista ja lämmintä tunnelmaa jokaiselle tytölle ja pojalle.
Enkelit olkoon kanssanne kun äidit eivät voi.
ps. eilen muisteltiin miten äiti luokasta ulos lensi;
Ryhmätyötä tehdessä vieressä istuva Jari-poika oli käynyt Tiimarissa ostamassa kasan uusia hajukumeja ( hänellä oli fiksaatio niihin) ja niitä sitten alettiin yhdessä toimin haistella ja impata pitkin vedoin, taidettiin meteliäkin pitää silkasta innostuksesta.Opettaja sitten jäähdytteli meitä käytävän puolella. Harmi kun ne hajukumit jäi sinne penaaliin ja ihastelu loppui siihen. Oi aikoja ala-asteen. Nykyisin ihmettelen, kun nämä juoksevat pissalle pitkin oppitunteja eivätkä nouse seisomaan vastatessa ja opettajan kädessä ja sylissä roikutaan se jäljelle jäävä aika, kaikki on niin tuttavallista- miten on auktoriteetin laita?Vielä minun aikanani opettaja oli mahtivaltias ja yhäkin poliisin nähdessäni painan jarrua kuin viimeistä päivää. Monesti se on ollut hyväksi.
Posted by Picasa

sunnuntai 28. kesäkuuta 2009

Sssshhhhh- Salaista.

SSSHHHHH.....
Salaista on täällä odottanut meitä.
Ystävä on muistanut kesken kesän.

Saalis on huikea.
Tästä riittää kaikille.


Koko hulppeus!
Äidille tarkoitettu digijärkkäri ei ollut mahtunut postituspussiin.

Abloodit.

Kläp.Kläp.Kläp.

Superkiitos meidän omalle salaiselle ystävälle.

Lastenhuoneessa on ovi tiukasti suljettu.

Uiminen siis siirtyy iltaan =)