210210
kax
Päivänsankari loikkasi sängystään toikkaroimaan ympäri huushollia
ennenkuin saimme hopeavadit aseteltua täyteen mehumukeja ja pokkoroota.
Itseasiassa paljon aikaisemmin kuin saimme silmämme auki.
Kaipaan sinua pinnasänky
-näinä aamuina.
Siskotkaan eivät olleet saaneet silmiään auki
kun tämä turkoosipukuinen oli mennyt tekemään töllöntöitä
pimeään lastenhuoneeseen.
Kuorsaus vaan kuului ja pientä imeskely soundia.
Sen verran karmea kuola valui rinnuksille että kiinni jäi verekseltään.
Mitäs pitävät karkkipäivätikkareitaan keskellä pöytää.
Jossain vaiheessa päästiin sentään asiaan.
Onnittelulaulu saatiin luikautettua ja lahjantynkäkin piilosta kärrättyä
sankarille.
Vaivalloisinta oli saada sankari takaisin omaan sänkyynsä jotta juhlalllisuudet
voitiin suorittaa perinteisessä järjestyksessä.
Ensin laulun kiekaus, sitten halit ja onnentoivotukset ja vasta sitten lahja.
Isänsä lohdutteli isojasiskoja;" Kyllä se jo ensi vuonna ymmärtää pysyä sängyssään odottamassa."
Tiedä häntä.
Seikkailut houkuttavat.
Nenänalus hieman nuhansärkeämä.
Tään on nun. Avaa.
Teknisiä juttuja.
Saatiin sentään päivävaatteetkin päälle jossain vaiheessa.
Ja lisää nuhaa.
Siihenkin auttaa pokkoroo.
Tämä pyysi vielä iltapalaksi pokkoroo
muttei sentään enempää mehua.
Äiti vilkuttaa vauvavuosille
hei hei
iäksi.
Kunnes saapuu
tärkeä mammin virka.
Tässä täytyy nyt välissä saada toipua.
Ai mistä?
Ei mistään
-ihan leppoisaa ollut.






*click*