Tänään on ehditty kaikenlaista.Aamulla vietiin koululaisten kanssa kirppiskamat myyntiin.Ruokakaupasta nykäistiin alerekistä (jos -30% edes ale on-ei minusta) äidille pari pyöräilypaitaa. Jonkunlaiset housutkin oli hommattava tähän äidin tsemppikauteen. Normirekistä otin silmämääräisesti suuret juoksuhousut. Sovitella ei ehditty joten viime tingassa kaarsin takaisin ja jostain syystä otin vielä suuremmat=virhe.Olisiko sittenkin pitänyt tyytyä niihin vanhoihin tuulihousuihin? Ainakin mattopyykillä ne toimivat.
Ensimmäinen lenkki antoi odotuttaa itseään iltaan. Ehdottelin tytöille, että he suorittaisivat Valma Valmattoman kärryttelyn sen kahden minuutin ajan jonka juoksisin. Vielä mitä-nämä päättivät fillaroida kirjastoautolle. He eivät voi missään tapauksessa lykätä rattaita.Eipä tietenkään sillä auto olisi pysäkillä tällä minuutilla. Neidit singahtivat pyörineen ja me jäimme Valman kanssa pukeutumaan lenkille.
Siis liivit. Kaivoin naftaliinista mustan Adidas urheilutopin. Ja kas rinnat hävisivät- myöhemmin tissit löytyivät litistettyinä kainaloista. Kuinka ne sinne olivat joutuneet? Kokolappu lie sen verran haalistunut kaapissa, mutta muistutti aikaa viisi vuotta sitten. Hankittiin muuten tänään sieltä ruokakaupasta myös Adidaksen cool max juoksusukat ja ne olivat eri kivat jalassa, kuin pumpulissa olisi tallustellut. Silkkipumpulissa.
Juoksutossuiksi saivat kelvata nuo entiset Reebokit kolmen vuoden takaa. Ne pari kertaa tietysti lenkkeillyt. Ainakin kurassa oli menty, veikkaampa syksyä.
Valma rattaisiin, turvavöiden säätöä ja alkaa ;
viisi minuuttia kävelyä. Kävelin varmuuden vuoksi postilaatikkojenkin ohi etteivät naapurit näe.Sitten hölkkää puiden siimeksessä. Polar oli mennyt mykäksi joten nappasin ranteeseen laatikon pohjalta mustan sporttikelloni=virhe.
Kello oli juoksun alkaessa 16.02.
Sopivasti alamäki kuin tilauksesta. Mitä? Jokaisella juoksuaskeleella mahassani valuu jotakin? Mitä? No se suuremman juoksuhousun housunkaulus. Pomp, pomp, pomp. Ja iloisesti juoksen mahapaljaana, löps, löps, löps.Housunkaulus rullalla mahamakkaran alla. Kauanko se kestikään että juoksu muka laihduttaa? Iltapaino oli kilo kaksisataa grammaa enemmän kuin eilisillan paino. Mahtavat vauhtilihakset! Valma katsoo minua juoksun alkaessa monttu auki kunnes saa kiinni tahdista ja sitten se alkaa. Neiti alkaa lyödä tahtia liikuttaen vartaloaan ylös alas yhä hurjempaa vauhtia. Tiedättekö kuin keinussa lapsi antaa itselleen vauhtia. Nyt ei olla keinussa eikä vauhtia anneta itselle vaan rapakuntoiselle äidille. Normaalisti Valma ei vielä puhu suomea mutta nyt hän huutaa KOVAA selvällä suomen kielellä. KOVAA, KOVAA.
Mäen alla vilkaisen kellosta vapautusta. Se on 16.02 yhä. Tämän kellon mukaan juoksuosuus tulee kestämään ikuisesti kunnes joku ostaa uudet patterit. Kirjastoauton aikataulu sanoo 19.00. Kirjastoauton kyljestä tavaan; eteenpäin sanoi mummo lumessa. Jopa kunta on minua tsemppaamassa.
Takaisinpäin kaartaessa tukimme koko väylän. Juuri sen johon ei mahdu rattaat ja auto vierekkäin. Rattaat, pyörät, neidit, reput. Uusimman naapurin mies jonottaa tielle ja nauraa valkosilla hampaillaan ruskeassa naamassa kun revin jalkapeitettä pyörien välistä. Valma paiskaa lippiksen ojanposkeen ja lorottaa koko H&M:n vesipullon syliinsä, lits läts kuuluu kun lasken jalkatelineen alas. Sitten alkaa viimeinen nousu ja se juoksuosuus. Valma keikkuu tahtia, Brio häpit notkuvat. Yritän löytää olkapäille mahdollisimman rentoa asentoa.Pylly työntyy väkisinkin taakse , kädet ojentuvat täyteen pituuteensa. Jaksaa, jaksaa vaan sitten ei enää jaksa. On pakko kävellä vaikka kello näyttää olevan 16.02. Mäki vaan on niin raskas eikä metsänkään läpi voi sinkoilla rattailla.
Kotipihalle saapuessa tsempparit siirtyvät vadelmapuskan kautta sulkapallo-otteluun.Urheilu siis jatkukoon- minullakin luojan kiitos. Lenkki oli lyhyt ja vaiherikas eikä siihen oikein ennättänyt keskittyä. Mitäs niille Craftin housuille tehdään? Ehdotin tytöille, että pestään ne ja paketoidaan iskälle joululahjaksi. Esikko sanoi; "Älä nyt viitti , nehän on on naisten housut."Ai jaa, en niin tarkaan tullut katsoneeksi mistä tangosta ne repäisin kärryyn. Lähellä kuitenkin niitä -70% kenkiä joita meillekkin eräänä päivänä hamstrattiin.
Palkinnoksi sain siis vadelmia, mutta mitäs lenkin jälkeen kuuluu syödä?Minä söin purkkaa=virhe, jonka seurauksena kuuluu soittaa huomenna hammaslääkärille ja toivoa nopeaa aikaa.
Tälläinen oli ensimmäinen juoksukouluni.
ps. varmistelin vielä roskapussireissulla erään jutun.Kävelin ensin tovin, tiputin pussin roskikseen ja juoksin takaisin pihaan. Pomp, pomp, pom-löps, löps, löps.
Ja se on takuuvarmaa: olin ostanut itselleni liian suuret housut.Kuinka se yleensäkään on mahdollista?
Tää muka juoksi tänään.
Tekstit
*click*