Ystävämme

Ei mitenkään viime tingassa, mutta tänään postipoika toi meille ison kuoren.

Salainen ystävämme oli ajatellut meitä runtinaallisesti ja toiminut sen mukaan.

Kuoresta tipahtivat nämä kaikki;

äidille ihanaa viikonloppulukemista maman muodossa-jee.

tytöille neljä arkkia isoja tarroja, taas on askarteluihin jotakin uutta-kiitos

kauniin hiihtokortin hän oli kirjoittanut meille-kiitos.

Kerroinkos jo, että kuopus rakastaa barbapapaa?

Äidin lehdestä löytyi heti kohta oitis tytön lemmikki.

Mutta kaikista  kaikkein oli kova paperiin kääritty paketti.

Isommat antoivat kuopuksen avata kääreet 

ja voihan ihanuus-

lahjasta paljastui sirkus pomeranssi kirja-ooh.

Kiitos hurjan paljon. Kirja on jo pakattu kuopuksen uintikassiin 

sillä huomenna isi starttaa tyttöjen kanssa uimahalliin.

Ei ihan mihin tahansa uimahalliin, vaan 

oikein isollla bussilla mennään retkelle.

Kaveritkin tulevat naapureista.

Kakkonen on illan aikana vaihtanut uimakassia sen kymmenen kertaa.

Lisäksi tyttökaverien kanssa on sovittu mitä otetaan mukaan.

Tuohan on melkein pahempaa kuin likkakaverin kanssa etelänmatkalle lähtö

-silloin muinoin...

Kiitos salainen ystävä.

ja omalle salaiselle ystävälle lähetän terveiset

- enhän ollut mitenkään viime tipassa

-enhän?

Salaista + joululukemisto

Salainen ystävämme oli nipin napin ehtinyt ajatella meitä ennen vetäytymistään joulunviettoon.

Iso kiitos mukavasta yllätyksestä. Saimme origami paketin, jonka kimpussa pienet ahkerat sormet syyhysivät. Sain kuin sainkin ylipuhuttua paketin avaamisen siirtämistä parilla päivällä. Saattaa olla edessä tukalat paikat ja muutaman kerran lastenohjelmien ja iltapäivän välissä voi jokunen kysely kuulua korviini;" Äiti, mitä mä tekisin?" Maltan tuskin itsekkään odottaa milloin aloitetaan.

Origamin kyytipoikana oli supersuuri joulusuklaalevy. En ole muuten maistanut-kuka uskoo? No, en en, vielä.

Tosin se salakavalasti anastettiin tuosta pöydältä. Joku kuului jupisevan ,että sä et ainakaan tätä syö yksinään.

Et muuten syö sinäkään! Jaahas, odotamme mielenkiinnolla milloin maistetaan tai kuka meistä maistaa salaa. Kiitos, ystävä salainen!

Jouluunhan ei lähdetä ilman kirjastokassia.

Nämä varasin pitkiin öihin ja hitaisiin aamuihin.

Lomalla kuuluu ehdottomasti lukea. Eikö vaan?

Kesälomallekkin pakkaan ihan ykkösenä kirjastokassin tai muutaman kirjastokassin.

Tänään vielä laitoin miehen kirjastoon anomaan hattu kourassa lisäaikaa yhdelle Eppu Nuotion helppolukukirjalle , joka hävisi mystisesti, KÄÄK. Sain jo edelliskerralla virkailijalta lisäaikaa, mutta nyt sekin tie oli kuljettu loppuun. Kirjaa etsittiin kaapit, sängyn aluset, reput ja kaikki-ei pihaustakaan.

Kannatti taas laittaa mies asialle, sillä kirjastotäti oikein meni hyllystä katsomaan ja siellähän se kirja oli kaksin kappalein vaikka sähköposti huusi kissankokoisilla kirjaimilla uhkauksiaan.

Huh, täpärästi mentiin yli. Kylläpäs tuntuu joskus mukavalta , ettei syy olekaan oma. Näin joulun alla se tuntui hyvältä. Että oli muistanut olla kunnon kansalainen.

Vielä vähän nopealuku tempoa.

Olin sulaa vahaa , kun löysin kirjastosta vihdoin Denis Vinokurin terveyden kiinalaisen käsikirjan. Tätä olen pitkään himoinnut. Rauhallinen joulupäivien kurkkailu sisäsivuille auttaa arvottamaan kannattaako opus hankkia omaan hyllyyn vai pitää pelkkänä kirjastoversiona omassa hyllyssä.

Joulurintamalle kaivoin perinteiset biisit.

Vuosi toisensa jälkeen.

Huomenna se sitten alkaa

-joululoma!

Perjantaista lähtien on neidit olleet sata lasissa. Eivät itsekkään tiedä jännittääkö enemmän joulu vaiko todistus.En tiedä minäkään. Jännää.

Käy silti kurkistelemassa vielä, aoin nimittäin laittaa pystyyn juhla-arvonnan vuodenvaihteen kunniaksi.

Heti huomenna , kun on saatu lapset ja todistukset kotiin.

Salaista & Shopattua

Salainen ystävämme on muistanut meitä viikonlopuksi.

Perjantaina saapui lähetys.

Lisää askartelutarvikkeita , hopeapinnejä ja äidille upeaa viikonloppulukemista.

Juuri sellainen kirja, jonka kanssa heittäytyä sohvalle kun talo hiljenee.

Sisustusideoita meillä juuri nyt tarvitaankin sillä lasten huoneiden muutto lähestyy.

Kirjan värimaailma on juuri omanlaiseni. Mutta miksi meidän tavarat on yhä niin vallattoman kirjavia, en tunnusta hankkineeni.

Tyttöjen jutut menivät heti tositoimiin joten bloggailen vaikka niistä luotuja lopputuloksia.

Kiitos, kiitos, kiitos- ihana salainen ystävämme!!!

Esikoisen eka kommentti kirjeestä:

" Minkäs takia se nyt tuli Vantaalta kun viimeksi tuli Tampereelta??"

Jaa, jaa. Liikkuvaista sorttia on ystävämme tai hämäysyrityksiä...

Tänään saalistin lempimerkkini pottaa mutta eväsrasia jäi käteen siltä reissulta.

Ja hyvä olikin sillä sille on aina oma paikkansa ruoka-aineallergisen taaperon hoitolaukussa.

Aina omat eväät. Mallirasiassa oli mukana myös sarjan lusikka, mutta jostain syystä ei meidän rasiassa ollut lusikkakolossa mitään. Olisiko pitänyt erikseen ostaa? Kuvastossa se oli myös mukana rasiassa valmiina. Pytteliten.

Lundmyr of Sweden

kaksikerroksinen lounasboksi lusikalla.

Jännittäviin seikkailuihin!

Puolukkavarvas - runoja ja loruja

kirppikseltä 1e

Kiire seis-klik klik

Piutpaut ja itkun takana-klik klik

Runokuvat lainattu kirjasta Puolukkavarvas

Johanna Venho-Anne Peltola-WSOY 2006

Ihana kirja;

suosittelen lorutteluun ja eri hauskat kuvat.

Sssshhhhh- Salaista.

SSSHHHHH.....

Salaista on täällä odottanut meitä.

Ystävä on muistanut kesken kesän.

Saalis on huikea.

Tästä riittää kaikille.


Koko hulppeus!

Äidille tarkoitettu digijärkkäri ei ollut mahtunut postituspussiin.

Abloodit.

Kläp.Kläp.Kläp.

Superkiitos meidän omalle salaiselle ystävälle.

Lastenhuoneessa on ovi tiukasti suljettu.

Uiminen siis siirtyy iltaan =)