Kauneus ja tyyli ennenkaikkea ajatteli kuopus kun isonsiskon kynsistudiosta perjantaiehtoona ajan varasi.
Kun oikein tarkkaan tihrustaa niin nimettömässä voi havaita hennon enkelin siipiparin.
Muut ovat tuollaisia Salvador Dali tyyppisiä sutaisuja.
Eniveis ensin on glitterlakkaa sävyllä tietty.
Siinä kohtaa kun äiti-ihmiset (siis rouvamallia)
vetelevät päälle päällyslakkaa tai pikakuivattajaa
isonsiskon studiossa alkaa koristeluvaihe.
Töpötellään polka dottttttteja.
Sitä ollaan niin taiteilijoita.
Saatiin kovalla vaivalla kaikista lelulaatikoista siivottua vauvalelut pois kirpparia varten.
Yksi muoviloota säästettäviä leluja jäi nurkkaan pyörimään.
Eikös tämä taas ottanut palikat uusiokäyttöön.
Ja huomatkaa uusi frisyyri.
Kampaaja sai sievoisen summan lähestyvästä koulukuvasta.
Kaikki päät käytettiin penkissä.
Vain yhdellä oli lopputuloksena jämpti polkkatukka
jota muuten inhoan syvästi.
Kuin häkkilintu vankilassa
kun on polkkatukka päässä.
Mistä lienee tälläinen fobia saatu joka kummittelee lastenkin kampaamokäynneissä.
Pitää olla vauhtia ja tuulentuiverrusta,
kiilto ja auringonpaahtamaa.
Kun oma tukka on kaikkea muuta kuin kuontalo
voi vain ikuisesti haaveilla teknisesti taitavasta leikkauksesta.
Sellasta taitavaa hiusmuotilijaa en ole edelleenkään tavannut.
Musertavin tuomio tuli kuitenkin illalla
sängyllä nelikon kanssa pötkötellessä.
" Sulla on kyllä karseeta rouvaslakkaa varpaankynsissä"
Tunnustan, kesäjuhliin valmistautuessa nappasin maalla kaapista ensimmäisen käsiinsattuvan putelin.
Sitä joulunpunaista.
Mutta mikäs.
Rouvana oltu jo viitisen vuotta,
ei tämä tyyli tästä enää karseesti nuorennu.
Arvostelijoina toimivat tyttäret.
Tietty.
Väriä ja meininkiä vaan teillekkin.











*click*