Meidän kirpputorimme

Näytetään tekstit, joissa on tunniste isovanhemmat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste isovanhemmat. Näytä kaikki tekstit

perjantai 18. joulukuuta 2009

Lapsuuteni joulut


Muistatko, kuinka joulu oli hauskaa aikaa?
Muistatko miten kihisimme jännityksestä?


Lapsuuteni aidot , ihan oikeat joulut vietimme maalla Mamman ja Pappan luona.
Koko suku kerääntyi yhteen. Meitä oli 22.
Kymmenen lasta vilisti rintamamiestalossa, 6 naista laittoi joulunantimia. Suurimman työn touhusi Mamma, joka söikin seisaaltaan vartioiden, ettei kenenkään lautasesta pääse pohja loistamaan.
Mutta ensin mentiin Pappan lämmittämään joulusaunaan perhekunnittain. Miten ikinä sekin sessio on saatu toimitettua yhden iltapäivän aikana? Kun lapset oli saunotettu kolistettiin putkiin niin, että joku aikuinen kävi hakemassa lapset alustasta.Tunnen yhä ihollani vohvelikankaisen, nimikirjaillun valkoisen pehmeän pyyhkeen ja sen,  miten hiukset tiputtivat  vettä naamaan kiivetessämme peräkkäin ylös pitkin kylmiä betoniportaita.

Saunomisen jälkeen istuimme koko porukka vihdoin joulupöytään ja se hetki oli pitkä kuin nälkävuosi!
Tuntui ettei se päättyisi ikinä -tuo aikuisten syöminen.Me serkukset istuimme sivupöydässä päävartiossa. Olimme keksineet salaisen ja jännittävän vakoilutehtävän! Kirjasimme ylös vihkoon kuka aikuisista oli paikalla ja kuka poistunut kamarin kautta  ollakseen joulupukki.Näimme selvästi verhon välistä miten aikuiset antoivat taskulampulla valomerkkejä pukille, oikeasta saapumishetkestä.Harjoitteluistamme huolimatta meistä kenestäkään ei tullut agenttia eikä yksityisetsivää, ihan tavallisia perheenäitejä ja -isiä toki jokaisesta. Nyt kihistään jo seuraavassa sukupolvessa ja kunnon lailla kihistäänkin.

Naiset halusivat aina tiskata ennen pukin saapumista. Sekin hetki oli vielä kestettävä.
Vihdoin istuimme pirttipöydän ääressä joka mukula  silmät sädehtien. Pappan ja enojen metsästä kaatama kuusi tuoksui voimakkaasti ja sen aidot lepattavat kynttilät loivat tuikettaan muodostaen valokuvioitaan seiniin.

Joulupukki, joulupukki, valkoparta, vanha ukki...lauloimme kuin viimeistä päivää, kun ovelta kuului voimakas koputus.
Onkos täällä kilttejä lapsia? Pukki könkkäsi lumisilla huopikkailla sisään , enojen rientäessä auttamaan  lahjasäkkien kanssa.Olin aina valmis kiipeämää pukin syliin. Muistan tuon paksun kelsitukin , miten siihen oli pehmeä painaa päänsä.

Joulupuu on rakennettu, joulu on jo ovella, namusia ripustettu ompi kuuden oksilla...
lauloimme vielä pukille antaaksemme hänelle voimaa pitkään ja työntäyteiseen iltaan.


Tuo suuri kohtaaminen tapahtui aina keitiössä, missä joulukuusikin oli kunniapaikallaan vuosi toisensa perään. Kaikki saivat lahjoja vauvasta vaariin ja ne jokainen avattiin niin , että kaikki muut katsoivat ja ihastelivat. Ei tullut kuulonkaan , että olisi riehuttu ja raastettu papereita sinne tänne. Kuinka kaunista se oli- pysähtyä jokaisen paketin ääreen ja kiittää lahjasta ja pälyillä ympäriinsä keneltä se mahtoikaan olla. Paketin päällä luki vain saajan nimi, antaja oli salaisuus-joulun salaisuus.Nuorin vauva avasi pakettinsa ensimmäisenä ja joukon vanhin viimeisenä. Kuinka sattuikaan, että tätini mies oli juuri piipahtamassa kamarissa vuosi toisensa jälkeen aina joulupukin vierailun aikaan, harmillista todella-hänelle!

Sitten vasta alkoi huima meno. Me serkukset pakkasimme lahjamme kukin omaan muovikassiinsa ja niitä sitten retuutettiin kainalossa matkalla vinttiin ja takaisin. Muistan tuon keltaisen Hepsin muovikassin ja siellä näkyy ainakin olevan afrikan tähti peli juuri ja juuri sinne mahtuen.Kenties lapaset ja laamapaita, päiväkirja ja autopurkkaa.Milloinkaan en muista kahvipöydässä istuneeni. Tuo hetki oli varmasti se toiseksi paras aikuisille, kun kaikki lapset olivat häipyneet lahjakasseineen ja purkautuneine jännityksineen syvälle talon uumeniin. Silloin saapui joulurauha, mutta hiljaisuus - en tiedä.

Hiljaista oli ainakin joulupäivän aamuna ennen kukonlaulua , kun Mossen valot halkoivat verhojen läpi pitkin vintin seinää. Seuraavan kerran raotin silmiäni lattialta siskonpedistä, kun Mosse toi joulukirkkolaiset takaisin kotiin. Minun lapsuudessani ei hurjasteltu  joulukirkkoon hevosella , sillä talossa oli vain lehmiä ja possuja enää.
Pian leijaili nenään Mamman aamukahvin ja joulupuuron tuoksu, selvästi erotin sieltä mamman paksut joulupipparit. Se tuoksu, se maku ,se tunnetila jolla ne oli leivottu. Se rakkaus, jota ei julistettu eikä näytetty-se oli tässä.
Eipä aikaakaan, kun koko lapsilauma oli mäessä minisuksineen ja pulkkineen ja meillä kaikilla oli niin hauskaa. Paitsi äidilläni, joka aina haaveili rauhallisesta , hiljaisesta joulusta. Kokeilimme sitä kerran asuessamme kauempana pikkusiskoni ollessa puolivuotias ja palasimme nopeasti takaisin perinteisiin, sillä valituksiani ei jaksanut kuunnella kukaan. Ei tämä ole oikea joulu-oikea joulu on Mamman ja Pappan luona, siellä missä on ihmisiä ja joulutunnelmaa.Mikään ei ollut silloin niinkuin pitää. Vaikka vanhempani tekivät kaikkensa, edes joulukuusi ei tuoksunut mielestäni oikealle.Kaipaus oli liian suuri kestettäväksi.

Minä olen muistanut kiitollisena lapsuuteni jouluja.
Niille on oma erityinen lokero sydämessäni ja joka vuosi tähän aikaan sen lokeron ovi pompsahtaa auki kuin itsestään ja nuo kaikki lapsuuteni joulut tulvivat esiin upeana kuvakavalkaadina makuineen ja tuoksuineen.
Lapsuuteni joulut-
Kiitos teille jotka sen loitte. Kiitos serkut ja sisaret jotka lietsoitte pakahduttavaa  jännitystäni lyömällä jatkuvasti lisää löylyä pesään.Olimme loistava joulutiimi.

Joulun henki.Te teitte sen.
Hyvää joulua teille ihan  kaikille.

kaikki kuvani rullastiinan joulukodista



maanantai 14. joulukuuta 2009

Joulutoimia


kiiltävää
  1 (11%)

tuoksuvaa
  2 (22%)

rapisevaa
  5 (55%)

rosoista
  1 (11%)


Näin ratkaisitte arvonnan  joka siis tulossa ensi viikolla. Kiitos äänestäjille.


Joulutoimia on aavistus toimitettu. Punaiset olkikuva joulukapat nököttävät keittiön akkunoissa. Sydämiä ja tähtivaloja killuu ikkunoissa.Joulukoristelaatikot on  melskattu ympäri huushollia. Äiti suuttunut, kaikki kerätty pois ja laitettu taas uudelleen tällä kertaa luvan kanssa.Lisääntyykö muiden joulukoristelaatikoissa lasten askartelut? Meillä ainakin joka toinen on lasten värkkäämä. Mihin niiden kanssa vielä joutuu?



Lauantain raekuurossa pyöritettiin Vaaria vanhan ajan joulumarkkinoilla.Katetralskolanin myyjäisissä saimme ihastella Lucianeitoa kulkueineen ja lauluineen. Ja lopulta astuttiin Kuralan kylämäen sota-ajan jouluvalmisteluihin.Lapset askartelivat vanhan ajan malliin.Tuli aivan oma lapsuus mieleen kun tehtiin kilometrin mittaisia lenkkiketjuja kuusenkoristeeksi. Noinhan ne lapset silloinkin saatiin jekutetuksi pois äitien jaloista joulutouhujen ollessa kiivaimmillaan. Maistoimme porkkanalaatikkoa ja seurasimme kuinka kenttäpostipakettia hankittiin. Hankkia=valmistella, valmistautua.


Yksivuotias väitti lampolassa majailevan hauvoja! 
Eikun se on lammas.
Hauva.
Lammas sanoo mää.
Nää: sanoo tuo ja taputtaa omaa päätään.
Et sinä ole lammas, rakkaani.
Mää-hauva-mää.Hauva!Hau, hau.
Kävimme näin kiivasta väittelyä lampolan hämärissä. 


Verstaan myyjäisissä tuo samainen neiti hellyydenpuuskassaan kävi repimässä kehdossa makaavan myynnissä olleen nuken syliinsä peittojen lennellessä lattialle.(Onneksi talliin rakennettu seimi oli köydellä eristetty ,muuten joku olisi varastanut Jeesusvauvan lämpimämpään kotiin , oli niin kauniisti kapaloitukin) Hsss-vauva, vauva , hän hoki.Hetken päästä hän oli teutaroinut itsensä väsymyksestä kaatuen viereisen matonmyyjämummun myyntipöydän alle.Kuin parempienkin pikkujoulujen jälkimainingeissa. Heh, sieltä sitten konttasi asiakkaitten jalkojen välistä muitta mutkitta kahdelle jalalle käsilaukku käsivarrella keikkuen.Mihinköhän tuo vielä elämässään kompuroi.Pitkälle kai noilla elkeillä.
Kuva: TMK/ Raul Gigante


Isoäidin aikainen joulu 9.–13.12. klo 12–18
Kuralan Kylämäessä muistellaan sotajoulua 1939. Myös sodan varjostamaan juhlaan kuuluvat joulukuusi, koristeet ja jouluruuat. Lapset saavat lahjapakettinsa, kuten muinakin jouluina. Salikamarin pimennysverhojen suojassa valmistellaan rintamalle lähetettävää joulupakettia.
Tallivajan seimikuvaelma tuo lohtua pimeyteen, ja tallissa ovat lampaat oman seimensä äärellä.
Käsityöläiset myyvät tuotteitaan Kylämäen jouluverstaalla 12.–13.12.


Sunnuntaina lauloimme kirkossa kauneimpia joululauluja. Neiti nuppu ei sitten millään ilveellä luopunut lakkatakistaan ja  villabaskeristaan. Edes lapasia en saanut häneltä riisua. Sylissäni istui tuo tyyriinä käsilaukkuaan puristaen. Kuullessani, että keräävät kolehdin annoin tytölle kolikon. Oli hiukan tuskallista laulaa kauniisti joululauluja ja kun toinen samaan aikaan muljasi rahaa suussaan kun silmä vältti. Kolme kertaa sinkosi kolikko kilisten kivilattialle. Eskarin raha taas pyöri jonnekkin penkkirivien taakse. Lähtiessämme seurasin eskarin  kirkonlattialla konttausta niin intensiivisesti,että kuopusneiti olikin livistänyt sillä aikaa.
Kauheassa ruuhkassa yritin tunkea väkijoukossa eteenpäin saavuttaakseni pienen tyttöni. Mutta tämä nojaili yksinään  kyllästyneen näköisenä kirkon uloskäynnin vieressä kuin aina meitä joutuisi odottelemaan. Huh.


Kirkosta tallustimme hitaasti mutta varmasti seurakuntatalolle partiolaisten joulujuhlaan riisipuurolle ja juhlaohjelmalle. Neiti nuppu käsilaukkuineen sitten käveli koko matkan uusilla hopeisilla kengillään, samaan aikaan  isommat pomppivat pitkin  ojanpohjia sukkahousut lumessa.Siitäkin selvitiin hyvässä järjestyksessä. Seuraavan kerran minulla ei ollut aavistustakaan missä oli pikku tytär, kun lopuksi teimme koko suuren salin kokoisen sisaruuspiirin kädet lomittain  kohti vieruskavereita. NO kaipa hän tallessa on eikä kadulla mietin laulaessani Maa on niin kaunis muiden mukana. Siellä tuo kuulemma oli ollut tilaisuuden vetäjän ja nuorisopastorin jaloissa. Oli vielä lopuksi käynyt heille erikseen heiluttamassa. Tervehtiminen on edelleen pop ja se kestää kun koko seurakunta kätellään läpi oli se sitten päiväkodissa tai kylässä. Hyvät tavat tietysti ovat arvokkaat. Mutta kun käytös liippaa kuningattaren elkeitä voi kysyä onko tuo tarpeellista?

Muutama vuosikymmen sitten lapset sentään oli valjailla sidottuna vanhempiinsa.


Yhtä rauhallista joulunalusaikaa teille kaikille.

maanantai 7. joulukuuta 2009

Perintö

Kenttäpostia ja kultainen lupaus 5.1.1939



              Turussa 3/12.39

Aili Rakas,

Hyvä päivää, mitäs sieltä sitten taas kuuluu?
Tulin tänne ullakolle kirjoittamaan, taitaa olla vähän pademmin rauhassa kuin alhailla.Kyllä täällä kylmäkin on, meinaa sormet tulla konttaan ja vähän pimijäkin on , mutta mitäs sen väliä kun vaan saa muutaman sanan kirjoittaa sinulle rakkkaani...
...tuatanoin onkos pojat saaneet jo tietoja sotaväkeen astumista varten, tulisivat tänne vaan. Kyllä täällä miehiä tehdään ja kunnon miehiä tehdäänkin Isänmaan turvaksi.Ja kyllä niitä tarvitaankin jos se ryssä sieltä oikein meinaa tulla täydellä  voimalla. Ja antaa tulla vaan , kyllä täällä varmaan vastaaotetaan viimeiseen mieheen otetaankin.Kaikki varmaan ovat yksimielisiä, ei sunkaan kukaan  meinaa semmosta, että antaa tulla vaan. Sukkelaa se on vähän kirjoitella kunnei tiedä vaikka viimeisen kerran kirjoittaisin sinulle rakkaani, mutta paljon mahdollista, kun ei tiedä kun tämä tämmöstä on.

Mutta jos niin on, niin sille ei mitään voi jos kohtalo sen niin määrää, niin se on sitten niin. Jos sinä yksin jäät niin muista, että kasvatat Ailasta ( 3 kk) kunnon kansalaisen, vaikkei hän vielä isästä mitään tiedäkkään. Mutta kuitenkin Isänmaan turvaksi hänet kasvatat, että hän kulkee Isänsä jälkijä.Kiitos myös lämpimästä rakkaudestasi, jota olet minua kohtaan osoittanut ja niin monta kertaa kun minä olen tehnyt sinulle kaikkija kepposia. Mutta kuitenkin olen sinua aina rakastanut vaikka olisin ollut missä. Ja rakastan aina niin kauan kuin elän ja vaikutan. Ikävää, jos erota täytyis kun vasta elämämme aljoimmekin. Ei vielä ole oikein saatu mitään yhdessä toimia eikä järjestellä, mutta sille ei voi  mitään jos Jumala sen niin sallii.
Paljon, paljon terveisiä pikku Ailalle ja sinulle lämpimät terveiset ja kotoväelle kaikille.
Näkemiin rakkaani.




Turussa 16/12.39 0.25

Hyvä yötä Rakkaani,

täytyy lähettää tämä lappu ettet mitään lähetä tänne enää. Minä siis lähden sinne jonnekin kuten tiedät.
Pojatkin tulivat juuri vartiosta, reserviläiset menivät vartioon. Niin me lähdemme. Voi hyvin nyt ja sano terveisiä kaikille Meidän väelle ja Teidän väelle ja Pikku Ailalle, Muista nyt  ja elä vähän ihmisiks ja kasvata Ailasta kunnon ihminen.

Ole nyt rauhallinen ja voi hyvin. Kyllä se tästä järjestyy hyvin, toivotaan kumminkin. No näkemiin, kyllä minun täytyy nyt lähtijä, ei siinä muu auta.
Hyvä yötä ja paljon terveisiä.
Rakas Aili, Näkemiin Reinosi.




Isovanhempani 
Mamma ja Pappa 
jättivät minulle  muistoksi ja perinnöksi Mamman kihlasormuksen ja kenttäpostikirjeensä talvisodan ja jatkosodan ajalta.
Kiitos tästä arvokkaasta sukumme lähihistoriasta.

Pappa lähti Kannakselle sotimaan Heikkilän kasarmilta Turusta 16.12.1939 21-vuotiaana, talvisodan kestettyä 2 viikkoa. Hän  saapui kotiin hengissä 26-vuotiaana, mutta kovia kokeneena niinkuin joka mies,
marraskuussa 1944. Poissa kotoa siellä jossakin, mutta rakastettuna ja kaivattuna kuten kenttäpostikirjeet  asian välittävät.




Pappa lomalla kotona 1942
Kuvassa Mamma, Aila-tytär, Pappan pikkusisko ja Pappa

Pojat kuuluisalla Pirunsaarella




Turun linja-autoasema 1940-luvulla


sunnuntai 6. joulukuuta 2009

Isoisäni- itsenäisyydenpuolustaja

Itsenäinen Suomi- Onnea ja kiitos.

Isoisäni (kuvassa oikealla) teki pitkän viiden vuoden rupaman tämän maan itsenäisyyden puolesta.
Astunut vakinaiseen palvelukseen 3.9.1939.
Vapautettu 13.11.1944.

Pappani
Kersantti xx xx
Maanviljelijä

  • Talvisodassa tulenjohtomiehenä,suuntakehä au:na, krh-tulenjohtajana
  • JR 64: Suomusalmi,Raatteentie, Uomaa

  • Jatkosodassa JR 35;
  • Perosuo, Kirvesjärvi, Hiisjärvi,Kristiani,Pyhäjärvi,Melhitsa,Nelkanjärvi,Kenjakki,Mundjärvi
  • Suununsuu,Juustjärvi,Mäntyselkä,Kontiovaara,Tsopina,Kolijärvi,Karhumäki,Krivijärvi,Poventsa,
  • Vienan kanava,Maaselkä,Kievisuo,
  • Ihantalan ratkaisutaistelut,Harjula
VM 1,VM 2, Kollaan risti,1D mr
Kiitos Pappa!






Sotapojat vanhempiensa kera.
Pappa kuvassa keskimmäisenä.
Tänään on muistojen päivä.
Jälleen kuuntelen veteraanin iltahuudon isovanhempieni kunniaksi.

"Taattoa muista sä silloin, askel jo uupunut on. Lapset ja lastemmelapset, teidän nyt vuoronne on. Hoivatkaa, kohta poissa on veljet, muistakaa, heille kallis ol maa. Kertokaa lapsenlapsille lauluin, himmetä ei muistot koskaan saa."
Minä olen kertonut,
 sillä minä olen muistanut.

maanantai 16. marraskuuta 2009

minäx10




Päivi Portaankorva - Balladi Elokuvasta Klaani (1984)

Mika Kaurismäen elokuva Klaani-tarina Sammakoitten suvusta on jättänyt minuun lähtemättömän jäljen. Miksi? Paljas, kaunis, rosoinen.

Ammoisina aikoina jo -Jassu- haastoi minut paljastamaan itsestäni 10 juttua.Toisinaan asiat kypsyvät hiljaa sisällä ennen kuin tulevat auringonnousun taivaalle.

1. Täytettyäni juuri Thomas analyysin sai se minut rustaamaan tämänkin haasteen täydeksi. Tunteeko ihminen itseään-tunnenko minä? Ennalta-arvaanko seuraavat siirtoni, häpeänkö heikkouksiani kääntämällä päätä?
Mikä saa ratsuni laukkaan, mikä matelemaan pitkin pieliä? Olisinko vastannut tunnin päästä kysymyksiin ihan toisin? Tulokset menivät testin tilanneelle taholle, minkälainen oli se valokuva luonteestani?

Mutta näin arvioin  itseäni tässä;
iloinen, positiivinen, ulospäinsuuntaunut nihilisti.
utelias, herkkä, valoisa sarvijaakko.
sitkeä, mukautuva, tinkaajavänkääjä.
eloisa, letkeä, innostuva pilkunviilaaja.

2. Rakastan ihmisiä-erilaisia, muunlaisia, kaikenlaisia. Minua ei rajoita uskonto, ulkonäkö, varallisuusaste eikä puoluekanta. Hyväsydämisyys, muiden kunnioitus ja tunneäly ovat minulle mieluista mannaa muissa.

3. Herkistelen ja liikutun. Taatusti kirkossa oli häät tai hautajaiset.
Vähän ennen kyyneleitä....

4. Lasten kautta olen etsiytynyt puhtauden lähteille. Luontaislääketiede, luomu ja lähiruoka parantavat meillä. Suurimmat opettajani ja vaikuttajani ovat elämässäni olleet omat lapseni. Kiitos, että tulitte.
Rakastan sukulaisia ja haluan yhä sen italialaistyyppisen suuren puupöydän kirkon lattialankuista. Viimeistään silloin, kun ensimmäinen rääkäisy kaikuu jossain päin maailmaa ja minusta on syntynyt Mammi. 

5. Puolivälin krouvissa ollaan. Tämä on se asemalaituri, jolla ystäväni seisovat tuulessa ja tuiskussa. Vaikka häviän viikoiksi näkyvistä, vaikka kaadan murheeni heidän niskaansa he eivät milloinkaan pakene, eivätkä työnnä päätään pensaaseen.He odottavat. He jaksavat kanssani elää. He ovat uskollisimpia tukijoitani mitä maa päällään kantaa.Arvokasta, eikö totta?

6. Ajan aina itse.Ja tämä napsahdus tapahtui ensimmäisessä raskautetussa tilassa eikä se ole siitä muuttunut miksikään. Pahat tavat pahenevat vanhetessaan =)

7. Arvioin neljännen raskauden vaihdevuosioireistoksi. Kenties arvioin vaihdevuosioireiston yllätysraskaudeksi, sillä saatan olla siinä vaiheessa jo pahasti demeettinen. On ollut suuri ilo nauttia luonnon antimista.

8. Äärimmäisyydestä toiseen- elämä pysyy tuoreena. Jos minusta olisi tullut kirjanpitäjä olisivat kaikki yritykset romahtaneet  kaaokseen. Minusta ei tullut myöskään opettajaa (ne rakastavat omaa ääntään) eikä kirjastovirkailijaa. 3-vuotiaana tilasin aina maksalaatikkoa ravintolassa (kyllä sitä sai sieltä 70-luvulla) ja kuulutin kaikille, että minusta tulee isona baarinpitäjä. Silloin jo ymmärsin, että paikkani on siellä missä ihmiset vaeltavat-elämässä.Baariakaan en pidä vaikka niin julistin.

9. Jalkani ovat ehkä liian tukevat hypähdelläkseen kuin tanssija,
mutta kaulani kenties niin pitkä, että mieleni vaeltaa tähtisumun seassa silmät kirkkaina. Mieli avoinna, jalat tantereella.Siihen väliin mahtuu 169 senttiä naista.

10. Rakkkaus. Minun rakkauteni antoi minulle neljä ihmettä. Hän on vierelläni ,vaikkei aina jaksakkaan mutta en jaksa minäkään jos niikseen tulee. Elämä on nyt. Meidän hetkemme on nyt-tähdet pieniä viisaita valontuikkuja päivissämme.Rakkaus.
050505 tanssimme tämän hää"valssin". Se koskettaa minua yhä.
Mysteriet deg.










sunnuntai 19. heinäkuuta 2009

Kesä kassissa

Kyllä kenkuttaa kun ei kutsua saa.


Silta kotiin.



Lomalle on hienoa lähteä mutta kestämätöntä palata.

Tässä osa meidän perheen pakaaseista ja ei -mökillä ei ole muuta pesukonetta kuin äiti vallaton.

Pesukone lauloi kotona koko päivän. On pesty



  1. Sininen farkkukoneellinen


  2. Valkoinen koneellinen


  3. Pastelli koneellinen


  4. Punainen koneellinen


  5. Hempukka koneellinen odottaa lattialla


  6. Liinavaatekoneellinen istuu kuin tatti ikeakassissa



Lindexin kassissa äidin kesälukemisto- kesäyöt ovat kuin tehtyjä lukemiseen.


Kassiläjän päällä äidin matkamuisto ideaparkista.


Vallattomat alessa postaus tulossa.
Koko päivä on pakattu neideille uusia kaupunkiloma kasseja.
Citymummon ohjelmatoimisto on lähettänyt kutsun huimiin seikkailuihin.


Vain pienin jäi ilman kirjettä.




lauantai 6. kesäkuuta 2009

Kun minusta vihdoin tulee Mammi



Kun minusta tulee Mammi




olen ikäloppu keholtani mutta uteliaisuuteni on nuori ja innostukseni aina valmis.

Käsilaukussani on kuusitoista huulipunaa varmuuden vuoksi. Ja Kanebon meikkipuuteria sekä Ardenin kulmaväriä.Yhtään reseptiä sieltä ei löydy.

Kun minusta vihdoin ja viimein tulee Mammi en suostu muuta kuin omiin sääntöihini
-siinä olen hyvä ellen aivan loistava. Asun kuin jäärä omassa kodissani. Minulla vierailee siivooja, personal trainer kiidättää kuntoani korkeuksiin, mukava kahviseuralainen juttelee kanssani hauskasti jos ystäväni ovat jo dementoinuneet eivätkä harmikseni enää tunnista minua.He kenties jankuttavat samoja juttuja aamusta iltaan.

Alan luultavammin juoda konjakkia
- ihan vuan liäkkeeksi!

Kun minusta tulee Mammi teetän kirkon vanhoista lattialankuista talooni italialaistyyppisen valtavan suuren pöydän jonka ympärille mahtuu koko perheeni, puoli sukua ja rakkaat ystäväni.
Sen ympärillä itken, nauran, unelmoin ja annan elämänohjeita sillä olenhan jo viisas!

Kun Mammi kasvaa aivan loputtoman vanhaksi hänet kenties yritetään lapsenlapsien toimesta teljetä vanhustensäilytyslaitokseen. Sieltä lähden taatusti ensimmäisellä eteen osuvalla taksilla maailmalle nautiskelemaan elämästä. Saatan joutua istumaan paluukyydin mustamaijassa jos joku minut bongaa katukahvilasta käsilaukkuineni.

Kun minusta tulee Mammi en ehdi kuolla lainkaan. Jokainen päivä on lahja. Jokainen yhdessä vietetty hetki on muisto. Kun viimein lähden , olen jo mennyt.

Kun minusta tulee Mammi olen aina läsnä
- reiskoissa, aurinkolaseissa,vaaleanpunaisissa haisaappaissa.

En välttämättä kuule enkä ehkä näe mutta ettenpäin mielin vaikka nenä riisteessä.
Punaviiniroiskeet saappaanvarsissa. Ehjä mutta rosoinen-Mammi.