Ammu maitokone

aaäm-am

ämuumu- mummu                

tavasin 7-vuotiaana sinikantisesta aapisestani jonka mamma lahjaksi antoi.  

Mitäs laittoivat ammun kirjaimet ja mummun kuvan lehmiä paimentamassa samalle sivulle.                                                      

Ihan oikea ammu maitokone

Maitotilan ammut saavat köpötellä laitumella koko pitkä kesän.

Niillä on siellä oma hierontalaitekin.
Tämä kuivaharjausvehje olisi kätevä kotonakin.
Ei kun alle ja selluliittia vemputtamaan.

Kaksi kaverusta-kotiarestissa.

Helmi Orvokki-keskosena syntynyt.

Herkkupäivä

Makustelemassa

Vauva vasikkaa väsyttää.

Ammuu.Ammmmuuuuu.
Päästäkää lypsylle-utareet paukkuu.

" Äiti, mulla on tässä roska" kynsii meidän kaksivuotias reittään.
" Se ei ole roska, se on pieni luomi"
" Ai jaa, mistä se tuli? Tuliko se niistä lehmistä??????"

Uteliaita ammuskeja.
Vielä uteliaampia ihmisiä.
Jopa kaupungista asti ihmettelemään tulleita.

FFF-kuppi.Rintareppu auttaa.

Vihdoinkin lypsylle.Kiitos tästä päivästä.

Louhisaaren kartanolinna

Museopäivää vietettiin 29.8.
Matkasimme perheen kanssa saariston rengastietä Merimaskuun Kollolan kotiseututaloon.
Yllättäen saimme nauttia paikan päällä Pandora viihdekuoron upeasta esityksestä ja Tommy Tabermannin runoista laulujen välissä.Tiesin olevani oikeassa paikassa kun esittivät tämän.

"Kaikkia ovia pitää tempoa, kaikkia kuita kurkotella, vain yksi on ehto: elinehto, värisevää sielua ei saa tallata." Tommy Tabermann

Louhisaari kuului yli kolmesataa vuotta Fleming-suvulle ja yli sata vuotta Mannerheim-suvulle. Suomen marsalkka C.G.E. Mannerheim syntyi siellä vuonna 1867. Louhisaaren 1650-luvulla valmistunut päärakennus edustaa Suomessa harvinaista palatsiarkkitehtuuria. Sen juhlakerros ja talouskerros ovat 1600-luvun asussa. Keskimmäinen kerros, varsinainen asuinkerros, on uusittu 1700- ja 1800-luvulla ja sen huoneet edustavat tuon ajan sisustusta. Louhisaaressa on myös laaja englantilainen puisto kävelyteineen.

Louhisaaren linna luovutettiin 1.7.1961 Muinaistieteellisen toimikunnan, nykyisen Museoviraston hallintaan, joka restauroi linnan 1962-1967. Louhisaaren linnan päärakennus avattiin yleisölle 1.6.1967.

Linna on kaunis.Tunnelma sisällä kylmä ja kolkko ja pelottava.

Louhisaari sijaitsee Askaisten pitäjässä Mynälahteen liittyvän ns. Louhisaaren aukon pohjukassa purjehduskelpoisen meriväylän varrella. Kartanon merellinen mutta samalla suojattu sijainti on tyypillistä keskiajalla muodostuneille suurmiesten rälssitiloille.

Louhisaaren rakennuksista ei tiedetä mitään varmaa ennen nykyisen päärakennuksenvalmistumista. Koska kyseessä oli ylhäisaatelin asumakartano, rälssisäteri, se on todennäköisesti ollut jo aikaisemminkin säädynmukaisesti rakennettu, ehkäpä kivestä. On nimittäin todettu, että Louhisaaren nykyisen kaakkoisen sivurakennuksen harmaakivinen kellarikerros saattaa olla muita rakennuksia vanhempi ja kenties peräisin jostain 1500-luvun rakennusvaiheesta. Sivurakennuksen paritupatyyppinen nelihuoneinen pohjakaava viittaa myös 1500-luvun rakennustapaan. Päärakennuksen portaalin yläpuolella olevaan kivilaattaan on hakattu latinankielinen kirjoitus ja vuosiluku 1655, joka viittaa linnan rakentamisen ja muuraustöiden alkamiseen. Päärakennuksen vesikatto viimeisteltiin 1658, jota voitaneen pitää linnan varsinaisena valmistumisvuotena. Sisätilojen viimeistely jatkuin vielä 1660-luvulla, jolloin myös sivurakennukset pystytettiin.

Herman Flemingin palveluksessa olleen henkilön, ehkä sihteerin tai hovimestarin, almanakkamuistiinpanoista (1653–1655) ja rakentamisaikaisista tileistä (1654–1658) selviää, että Ruotsista ja Flemingin ruotsalaisista kartanoista (Penningby, Håtö) lähetettiin kesäkausiksi useita muurareita, puuseppiä, kupariseppiä ja muita ammattimiehiä Louhisaaren rakennustyömaalle, jonka rakentamisesta ja hankinnoista vastasi kaksi rakennusvalvojaa. Hyvällä myötätuulella purjehdus Penningbystä (Norrtäljen lähellä) Louhisaareen kesti pari päivää. Herman Fleming vieraili itsekin useamman kerran Louhisaaressa rakennustöiden aikana, ainakin kesinä 1653 ja 1655.

Herman Fleming rakennutti 1653 uudelleen Askaisten kappelikirkon, johon hänellä oli patronaattioikeus. Kirkossa on huomattava Flemingien, heidän voutiensa ja Mannerheimien lahjoittama esineistö. Lähes kolmen kilometrin pituinen, kartanon barokkisommitelmaan kuuluva tie johtaa kirkon ovelta Louhisaaren linnaan. Kirkolta luoteeseen vievä tie kääntyy ns.Temppelimutkassa suorakulmaisesti lounaaseen, johtaa sitten kohtisuorasti linnanpihalle ja päärakennuksen portaaliin liittäen kirkon kartanokokonaisuuteen.

Näkymä linnan kunniapihalle

Vaakuna- ja kruunutyöpaja

Jättäessämme linnan ja vaeltaessamme puiston halki lennätti äkkiä jokin kahdeksanvuotiaan päästä juuri askarrellun kruunun. Kruunu lensi montakymmentä metriä omia aikojaan ja poimi glitterliimaan kiinni kaksi syyskellervää lehteä. Ne tarttuivat kauniisti etukuvioon ja takakuvioon symmetrisesti. Nauroin tytölle, että sen täytyi olla linnan oma kummitus joka halusi kruunuun oman puumerkkinsä.Tokihan joka linnassa kummitus on, useita.Kenties itse Mannerheim- jokin heistä.Arvaa kuka?

Louhisaaren kartanolinnan kummitus.

Kylpylä

Meren ulottuessa 1600-luvulla melkein päärakennuksen kivijalkaan asti, on tarpeellinen ryytimaa todennäköisesti ollut sen pohjois- ja itäpuolella. Tästä ei ole kuitenkaan säilynyt varmoja tietoja.

1700-luvulla tiedetään puutarhassa olleen mm. mulperipuita. Puutarhurimestari Tuomas Grönlundin kanssa tehdyssä vuokrasopimuksessa 1790 mainitaan "kaunis pensasaita" sekä viini- ja karviaismarjapensaat ja parsapenkit.

Puutarhanhoidosta kiinnostuneen kreivitär Vendla Sofia Mannerheimin aikana istutettiin luultavasti kirkolle johtava puukuja ja kartanon ympärille muodostettiin ns.englantilainen maisemapuisto lammikkoineen ja luontoon liittyvine kävelyteineen, jollainen ulottui Myllymäen kautta ns. Paratiisinmäelle asti. Nykyinen rannassa oleva puistopaviljonki rakennettiin A. F. Granstedtin piirustusten mukaan vuonna 1825, alunperin se toimi kylpylärakennuksena.

Puisto uudistettiin Paludan & Steniuksen puutarhatoimiston v. 1874 tekemän suunnitelman mukaan 1870-80 -luvuilla. Pääosa nykyisestä puistosta, johon kuuluu mm. harmaa- ja palsamipoppeleita sekä omenatarha, on peräisin tältä ajalta.

Menkää museoon

 

Kotiin tultiin kukkatalon kautta.

Kuopus itse valitsi oman kukkansa.

Tekstit museovirasto

Maatilalla - hevoset

Perhepäivä maatilalla.
Mukavaa.

Kuopus pääsi oikein herraseurassa.

Moneskohan kerta kun ei jaksa enää hymyillä?

Muistatko pikkupoikien haaveammatin?

Lakasulakasukoneenkuljettaja.

Sen nykyaikaisen päältäistuttavan.

Ihana päivä.

Loistavat järjestelyt.

                                        jatkuu....

Kuumentaa

Kyllä se kuumentaa kun naulakosta temmotaan aamulla 

toppavetimet niskaan.

Olin itse todistamassa tänään kun kakkonen saapui tukka märkänä koulusta.

Ja tunnin päästä sama virsi:

" Äiti mä en kyl huomenna mene toppatakilla enää ikinä kouluun!!!

Hae mulle ohuempi takki!"

" Juu muru, olen aivan samaa mieltä"

Kerrankin .

Eilen taas keskusteltiin polkupyöristä

mutta tänään jo poljettiin.

Piha on täynnä lumikinoksia, liejua, lellua

ja järviä.

Tietkin ovat pehmeitä ja upottavat

mutta hinku on kova;

pyörille.

Lapset hinkuvat kuin motoristit baanalle 

kun ensimmäinen kuiva läntti siintää asfaltissa.

Paitsi meillä asfalttia odotellaan kuin 

kuuta nousevaa.

Vieraat tarkastavat autonsa kyljistä viitsivätkö lähteä

kyläilemaaän vai ei.

Sen verran suttusta touhua.

Meillepäin meno.

Pääsiäisenä nostalgisoitiin pelkän yhden lapsen varassa.

Isommat menivät mummolaan.

Lue;

pääsiäissaareen

muuminäyttelyyn

DNA-kauppaan

mäkkärille

kansallismuseoon

via crusikseen

teatterimuseoon

talvipuutarhaan

risto räppääjän polkupyörävarkaaseen

vielä lopuksi metroon ja ratikkaan

kun kotona ei pääse.

hengästyttääkö?

niin minuakin.

muttei citymummoa 

eikä lapsiakaan.

vasta kotona

-molempia

Mekin nostimme kytkintä.

Olin taas onnekkaasti kutsunut hyvän ryhmän kavereille

ja suoraan ruokapöytään 

tunnin myöhässä 

jäätelöt kainalossa valuen.

Sillä aikaa broilerkookoskastikkeen cashewpähkinät olivat rapeutuneet 

suussasulaviksi

-ei tietoakaan entsyyminestäjistä.

En ole eläissäni saanut niin pehmeää pähkinää.

Olipa hyvä että myöhästyttiin.

Ilta olisi jatkunut kenties pidempään ellei kuopus olisi 

tippunut isäntäparin sängystä.Eihän se uni enää tullut vaan alkoi uusi tico tico.

Siinä vaiheessa mies kilautti kaverille nimeltä taxi

ja huristimme potta takahotlarissa kohti kotia

kaikki kolme turvavöissä vierekkäin kuin kevätesikot.

Söpöä.

Kotona neiti oli yhä niin tärppästikku , että piti alkaa keittää puuroa.

Puoliltaöin oli show ohi kaikkien osalta

ja talo nukkui pimeydessä.

Pääsiäisyössä.

Sunnuntai meni juniorillakin pyjamapäiväksi.

Sen verran ramasi.

Neiti sairasti viikolla korvatulehdusta molemmissa korvissa

ja söi antibioottikuurin

-elämänsä toisen.

Aspartaamilla kirjoittivat

mutta sitä en huolinut.

Mies valkkasi apteekissa toisen 

mutta siinäkin natriumbentsoaattia.

En kykkää (neidin lempisanonta)

Viiden päivä kuuri sitten hävisi jo ennen sitä viimeistä ottoa.

Näin pullon viimeksi kodinhoitohuoneessa pesukoneen päällä.

Siitä tyrkkäsin sen kylään lähtiessä miehen kouraan.

Joka oli kotvan aikaa istunut neidin kanssa autossa

jonka moottori tietysti kävi.

Samaan aikaan toisaalla rouva juoksentelee meikkipussi kainalossa ympäriinsä

muka valmistautuen.

Mitä vähemmän lapsia sen suurempi myöhästys, sori.

No niin, puteli löytyi kolme päivää myöhemmin autotallista!

Minulla onkin aika pieni meikkipussi.

Muna vai kana?

Kaamea Haisuli

Muistatteko, että muumit nukkuvat talviunta?

Mutta ne heräävät hetkeksi juuri parahiksi, kun kiljuvat etelä-suomalaiset lapset vilistävät hiihtolomalle.

Niin mekin hyytävässä viimassa alkuviikosta puskimme Kailon saareen

näyttämään kuopukselle tätä ihmettä.

Hulvatonta muumiperhettä.

Neiti tietysti juuri silloin halusi itse kävellä koko piiiitttkkään matkan vaikka emme olleet miesmuistiin 

kuljetelleet mukanamme rattaita.

Matka siis kesti ja kesti

mutta niin kesti kaksivuotiaskin

pelkällä tahdonvoimallaan.

Muumit jo odottivat melkein pihalla, olihan  menossa hurjat mäenlaskukisat 

ennen muumiolympialaisia ja lumikenkäkisaa.

Mutta sitten se tapahtui.

Juuri kun pikkuneiti rohkaistui menemään mukaan menoon niin 

eikös tullut Haisulin rohjake ja käveli suoraan neitimme yli.

Sitten se alkoi, karjunta;

neiti huusi kuin hyeena karvaiselle haisulille ja 

poliisi kailotti haisulille myös

ja sitten ne tulivat molemmat

ja yrittivät lohduttaa ja anella anteeksi.

Se nyt oli turhaa,

kun nainen loukkaantuu verisesti niin 

sitä ei lepytä mikään.

Ei ainakaan poliisi-edes muumimaailman.

Poliisi passitti haisulia vankilaan siitä hyvästä, mutta 

haisulipa karkasi muumitaloon ja ryöstä sieltä 

muumimamman mansikkakakun.

Ja kaikki juoksivat pitkin pihaa kuin heikköpäiset, huh.

Oli siellä meidänkin Kiljusen herrasväen kakaroita juoksentelemassa ja kiljumassa hirmuisesti.

Oi mikä metakka.

Onneksi ei ollut Tarja ja Pentti Kultarannassa,

olisivat pelästyneet.

Onneksi myöhemmin tyttö sentään halasi iki-ihanaa muumimammaa

ja upea hattuista muumipappaa.

Rannassa paistettiin makkaraa ja syötiin omia eväitä. 

Napakelkkakyytiäkin koettiin.

Luistinratakin oli aurattu, 

potkukelkat odottivat potkuttelijoita.

Eikös heti alkuunsa loppuneet kamerasta patterit 

eli omista kuvista ei tietoakaan.

Muumikaupasta sain ostettua pari patteria myyjän laukun pohjalta

mutta eikös ne myöhemmin osoittautuneet ladattaviksi...

Niiskuneitiä tyttö ei halunnut halata,

mutta niiskuneitipä halusikin halata äitiä!

Jo tuli kuopuksellekkin kiire

saamaan oman halinsa.

Ravintolassa oli menossa 

piparin koristelutalkoot ja sekös vasta jännää oli.

Varsinkin kun päivän päätteeksi ohjaajat jakoivat koristekamat lasten reppuun.

Täällä onkin nyt pari päivää kärtetty leipomistalkoita,

vielä ei ole ehditty.

Kaikenväriset strösselit ja nasselit polttelevat keittiönlaatikossa.

Ravintolan jälkeen kävimme vielä kerran kurkkaamassa muumit ennen kotimatkaa.

Talon takaa purjehti paikalle itse muumimamma

ja saikin sen seitsämän halausta ja 

ainakin kolmekymmentä heipat vilkutusta.

Niin lähdettiin kiipeämään kohti porttia.

Kuopus taapersi perässä itsekseen ja jupisi jotakin .

Askel askeleelta jupina yltyi kiivaammaksi ja kovemmaksi.

Puhuuko tuokin jo yksinään ?

Ei toki,

hän komensi kuin komeljanttari itseään muumimammaa.

Sillä muumimamma oli hyvää hyvyyttään lähtenyt saattamaan neitiä mäkeä ylös.

Tämä ei tietenkään sopinut pikkuneidin suunnitelmiin.

Kuule, et sinä täällä voi muumimammaa määräillä hänen omalla pihallaan,

kyllä se on vähän toisinpäin.

Muumimamma onneksi ymmärsi myös yskän ja jättäytyi kauemmaksi.

Pikkuneiti veteli vielä pitkiä henkäyksiä ja tuhauksia ja nakkeli niskojaan.

Pysykööt muumit vaan saaressaan ,

mietti hän.

Ei lapsia saa seurailla.

Pikkuneiti oli niin tohkeissaan että

alkoi kesken kaiken väittää 

että hän oli nähnyt Barbapapan.

Niin siinä käy kun fanittaa barboja ihan kybällä

ja joutuu Haisulin murjomaksi.

Kaameaa , koko elämä

toisinaan.

Mutta niin jännittävää.

Päivän päätteeksi tuliaiset. Poikkeuksen tekee Taikatalvi, jolloin teemapuisto on avoinna eteläsuomalaisten koululaisten hiihtolomaviikolla 8 eli 20.–28.2.2010. Silloin Muumimaailmassa pidetään talvista hauskaa!  Tiesithän, ettmimaailma on talvisaikaan suljettu? Poikkeuksen tekee Taikatalvi, jolloin teemapuisto on avoinna eteläsuomalaisten koululaisten hiihtolomaviikolla 8 eli 20.–28.2.2010. Silloin Muumimaailmassa pidetään talvista hauskaa!