Meidän kirpputorimme

tiistai 31. elokuuta 2010

Louhisaaren kartanolinna





Museopäivää vietettiin 29.8.
Matkasimme perheen kanssa saariston rengastietä Merimaskuun Kollolan kotiseututaloon.
Yllättäen saimme nauttia paikan päällä Pandora viihdekuoron upeasta esityksestä ja Tommy Tabermannin runoista laulujen välissä.Tiesin olevani oikeassa paikassa kun esittivät tämän.

"Kaikkia ovia pitää tempoakaikkia kuita kurkotella, vain yksi on ehto: elinehto, värisevää sielua ei saa tallata." Tommy Tabermann








Louhisaari kuului yli kolmesataa vuotta Fleming-suvulle ja yli sata vuotta Mannerheim-suvulle. Suomen marsalkka C.G.E. Mannerheim syntyi siellä vuonna 1867. Louhisaaren 1650-luvulla valmistunut päärakennus edustaa Suomessa harvinaista palatsiarkkitehtuuria. Sen juhlakerros ja talouskerros ovat 1600-luvun asussa. Keskimmäinen kerros, varsinainen asuinkerros, on uusittu 1700- ja 1800-luvulla ja sen huoneet edustavat tuon ajan sisustusta. Louhisaaressa on myös laaja englantilainen puisto kävelyteineen.
Louhisaaren linna luovutettiin 1.7.1961 Muinaistieteellisen toimikunnan, nykyisen Museoviraston hallintaan, joka restauroi linnan 1962-1967. Louhisaaren linnan päärakennus avattiin yleisölle 1.6.1967.


Linna on kaunis.Tunnelma sisällä kylmä ja kolkko ja pelottava.






Louhisaari sijaitsee Askaisten pitäjässä Mynälahteen liittyvän ns. Louhisaaren aukon pohjukassa purjehduskelpoisen meriväylän varrella. Kartanon merellinen mutta samalla suojattu sijainti on tyypillistä keskiajalla muodostuneille suurmiesten rälssitiloille.
Louhisaaren rakennuksista ei tiedetä mitään varmaa ennen nykyisen päärakennuksenvalmistumista. Koska kyseessä oli ylhäisaatelin asumakartano, rälssisäteri, se on todennäköisesti ollut jo aikaisemminkin säädynmukaisesti rakennettu, ehkäpä kivestä. On nimittäin todettu, että Louhisaaren nykyisen kaakkoisen sivurakennuksen harmaakivinen kellarikerros saattaa olla muita rakennuksia vanhempi ja kenties peräisin jostain 1500-luvun rakennusvaiheesta. Sivurakennuksen paritupatyyppinen nelihuoneinen pohjakaava viittaa myös 1500-luvun rakennustapaan. Päärakennuksen portaalin yläpuolella olevaan kivilaattaan on hakattu latinankielinen kirjoitus ja vuosiluku 1655, joka viittaa linnan rakentamisen ja muuraustöiden alkamiseen. Päärakennuksen vesikatto viimeisteltiin 1658, jota voitaneen pitää linnan varsinaisena valmistumisvuotena. Sisätilojen viimeistely jatkuin vielä 1660-luvulla, jolloin myös sivurakennukset pystytettiin.
Herman Flemingin palveluksessa olleen henkilön, ehkä sihteerin tai hovimestarin, almanakkamuistiinpanoista (1653–1655) ja rakentamisaikaisista tileistä (1654–1658) selviää, että Ruotsista ja Flemingin ruotsalaisista kartanoista (Penningby, Håtö) lähetettiin kesäkausiksi useita muurareita, puuseppiä, kupariseppiä ja muita ammattimiehiä Louhisaaren rakennustyömaalle, jonka rakentamisesta ja hankinnoista vastasi kaksi rakennusvalvojaa. Hyvällä myötätuulella purjehdus Penningbystä (Norrtäljen lähellä) Louhisaareen kesti pari päivää. Herman Fleming vieraili itsekin useamman kerran Louhisaaressa rakennustöiden aikana, ainakin kesinä 1653 ja 1655.
Herman Fleming rakennutti 1653 uudelleen Askaisten kappelikirkon, johon hänellä oli patronaattioikeus. Kirkossa on huomattava Flemingien, heidän voutiensa ja Mannerheimien lahjoittama esineistö. Lähes kolmen kilometrin pituinen, kartanon barokkisommitelmaan kuuluva tie johtaa kirkon ovelta Louhisaaren linnaan. Kirkolta luoteeseen vievä tie kääntyy ns.Temppelimutkassa suorakulmaisesti lounaaseen, johtaa sitten kohtisuorasti linnanpihalle ja päärakennuksen portaaliin liittäen kirkon kartanokokonaisuuteen.



Näkymä linnan kunniapihalle






Vaakuna- ja kruunutyöpaja
Jättäessämme linnan ja vaeltaessamme puiston halki lennätti äkkiä jokin kahdeksanvuotiaan päästä juuri askarrellun kruunun. Kruunu lensi montakymmentä metriä omia aikojaan ja poimi glitterliimaan kiinni kaksi syyskellervää lehteä. Ne tarttuivat kauniisti etukuvioon ja takakuvioon symmetrisesti. Nauroin tytölle, että sen täytyi olla linnan oma kummitus joka halusi kruunuun oman puumerkkinsä.Tokihan joka linnassa kummitus on, useita.Kenties itse Mannerheim- jokin heistä.Arvaa kuka?




Kylpylä


Meren ulottuessa 1600-luvulla melkein päärakennuksen kivijalkaan asti, on tarpeellinen ryytimaa todennäköisesti ollut sen pohjois- ja itäpuolella. Tästä ei ole kuitenkaan säilynyt varmoja tietoja.
1700-luvulla tiedetään puutarhassa olleen mm. mulperipuita. Puutarhurimestari Tuomas Grönlundin kanssa tehdyssä vuokrasopimuksessa 1790 mainitaan "kaunis pensasaita" sekä viini- ja karviaismarjapensaat ja parsapenkit.
Puutarhanhoidosta kiinnostuneen kreivitär Vendla Sofia Mannerheimin aikana istutettiin luultavasti kirkolle johtava puukuja ja kartanon ympärille muodostettiin ns.englantilainen maisemapuisto lammikkoineen ja luontoon liittyvine kävelyteineen, jollainen ulottui Myllymäen kautta ns. Paratiisinmäelle asti. Nykyinen rannassa oleva puistopaviljonki rakennettiin A. F. Granstedtin piirustusten mukaan vuonna 1825, alunperin se toimi kylpylärakennuksena.
Puisto uudistettiin Paludan & Steniuksen puutarhatoimiston v. 1874 tekemän suunnitelman mukaan 1870-80 -luvuilla. Pääosa nykyisestä puistosta, johon kuuluu mm. harmaa- ja palsamipoppeleita sekä omenatarha, on peräisin tältä ajalta.






Menkää museoon

 

Kotiin tultiin kukkatalon kautta.
Kuopus itse valitsi oman kukkansa.

maanantai 30. elokuuta 2010

Crocsit

                                  

Sain kaupungin tuliaisia 
vitivalkoiset crocsit.



                          Olo on kuin hammaslääkärillä heti kohta oitis!

  • 22,50 e          A product thumbnail of SupergirlwWings
                             intro-crocasally_k_nat-bub_side.jpgNäistä kumppareista tytötkin tykkäis.

                                
                                                                         Lätäkköpäiviin.

Kuralällyihin.Crossailuun.

Pihalla kipaisuun.


lauantai 28. elokuuta 2010

Maatilalla - hevoset

Perhepäivä maatilalla.
Mukavaa.










Kuopus pääsi oikein herraseurassa.



Moneskohan kerta kun ei jaksa enää hymyillä?





Muistatko pikkupoikien haaveammatin?
Lakasulakasukoneenkuljettaja.
Sen nykyaikaisen päältäistuttavan.



Ihana päivä.
Loistavat järjestelyt.


                                        jatkuu....



perjantai 27. elokuuta 2010

Pohdintoja maailmankaikkeudesta

Nukkumaanmeno on varsinaista puhetulvan aikaa. Kysymys kysymyksen perään. Muista olla hiljaa- muistutan itselleni kaksivuotiasta peitellessäni.Eikä siinä paljon väliin pääsekkään kun kuopus aloittaa mietintänsä. Mutta näin aikaisin jo? Luulin kyselykauden olevan kolmivuotiaiden hommaa. Taitaa  tulla pitkä pieti.


Katselimme ikkunasta sateenkaarta. Missä sateenkaari asuu? Asuuko se taivaassa?

Kahdeksanvuotias mietti , että kidnapataanko lapsia Suomessakin. Ei, enemmän se on ulkomailla, vastasin.
2 vee pohti peiton alla; " Äitiii, mittä te ulkomaijja on?Onko te meilän pihatta???"
Ulko+maa= pihassa== terävä tyttö.



Edellispäivänä pihassamme loikki honkkeliskonkkelus bambi.
Neitiä kovasti puhututti missä bambi asuu. No siellä kotikuusen alla.
Niin siellä missä on sen äiti.

Eilen tuo kiljui takapenkillä päiväkodista tullessa;
" Äiti, kato, kato, leikkipuimuli ja lattolikin."
Leikki on tärkeä osa lapsen kehitystä ja miehenkin.
Seuraavaksi tiedusteltiin kuka siellä leikkipuimurissa on.
Setähän siellä kauheassa viljanpölyssä.

Parhaimmat viime päivien ajalta olen unohtanut 
mutta nekin sarjassamme 
" Kuka mulle hampaat laittoi?"-osastoa!

Kun lapselle puhutaan, hän oppii puhumaan. Puheen kehitykselle on tärkeää, että puhut selvästi, kuuntelet lasta ja opetat häntä kuuntelemaan. Kerrot ääneen mitä teet. Nimeät tavaroita, vaatteita ja ruumiinosia. Leikittelet äänillä ja loruilla. Älä pakota lasta puhumaan; hän puhuu kun on siihen valmis. Vuorovaikutus äidin ja isän kanssa on puhumaan oppimisen ehto.
www.kersanet.fi



Reissutöissä yövyin usein serkkuni perheessä Tampereella.
Muistan yhä serkunpojan pohdiskelut ;
"Missä vichyvesi kasvaa?"
En kyennyt tuottamaan mitään vastausta.
Suuni ammottaessa edelleen auki, poika vastasi itselleen ;
" No tietenkin vichyvesikaivossa."
Niin tietenkin todistelin itselleni.

En sattunut paikalle kun poika pohdiskeli vauvojen todellista alkuperää isompana.
" Mistä se vauvansiemen oikein tulee???"
Äitinsä; " Isin pippelistä."
Poika;" Sattuuko se???!!!Aiai."
Äiti;" Tota sun täytyy kysyä isiltä."
Ja vie repeämispisteessä olevan naamansa piiloon kylppäriin.
Siis äiti.
Tarina ei kerro miten serkkuni sai vastauksensa muotoiltua
ja pääsikö poika kivulloisesta fiiliksestään.
Odotan suorastaan päivää jolloin saan onnitella tuoretta isää.
En malta olla kysäisemättä;
" Mutta sattuiko se?"
enkä tarkoita juurikaan synnytystä.




maanantai 23. elokuuta 2010

Vilpolassa

Sitä odottaa toisinaan niin hartaasti, että pääsee saunomaan ihan yksin. Rauhassa.
Tänäänkin ilta päättyi kovalla äänellä keskusteluun. Yksipuolisesti äänessä olin minä.Komentajakapteeni.
Ainakin kymmenen kunnes löyly oli yksin minun.
Ja mieshän se on kaikkein väsynein.Nukahtaa ennenkuin nuorin on edes kellistynyt patjalleen.
Niinä harvoina iltoina kun ehtii olla kotona.Mies. 


Viimeiset löylyt sain nautiskella siinä ylhäisessä yksinäisyydessäni jota olin niin tarvinnut.
Saunan päälle vetäydyin sivuovesta pihalle. Tiedättekö, se hetki kun ei halua kenenkään osoittavan sanojaan minuun päin.Pieni valkoinen pyyhe vaihtui miehen valkoiseen saunatakkiin. Sen frotee oli aikoja sitten litistynyt mutta hihat olivat sopivasti ylipitkät niin ettei sormia palellut.Takamuksen alla lasten vanha paksu saunatakki.
Siinä terassin rappusilla kulki ajatuksia jos jonkinlaisia ohi rekisteröintikeskuksen. Niin värähtämättä roikkuivat lehdet puissa. Oksat näyttivät hämäryydessä kovilta ja kylmiltä.Mittarissa seisoi 10 astetta plussaa.


Olin liepustanut koko kuuman kesän. Nyt kun olin vihdoin kotona en halunnut mennä minnekään. Vain olla.
Menkää muut, minä pysyn . Ihana olotila. Olo.




Metsän ylle laskeutui kosteus joka sumuksi kääriytyi.
Minä kääriydyin tiukemmin vanhaan saunatakkiin.
Lipilapit jäivät eteiseen kun rakkaat kotiainot kainosti kutsuivat varpaita luokseen.
Jos oikein olisi ollut turvallista olisi se vaatinut ikiomat villasukat, ne rakkaimmat.




Talo vaimeni. Minä myös. Hämärä sulki minut syleilyynsä ja puristi kylmällä ja kostealla sylillä.
Alkavassa pimeydessä alkoi jo nähdä kaikenlaista liikettä ja outoja.
Yhtäkkiä kaarsi otsani ohitse pikavaihteella musta liitävä. Lepakko.
Ei voi olla täällä. Kuka kävi?




Täällä on koti. Siellä on rakkaat. Oma kahvipannu ja tuoli. Hyvä pöytä ja pellavaliina.
Minulla on kaikki ja se on paljon.


Kesä lähti ja ihmiset piiloutuivat koteihinsa.
Kuka minnekkin koloonsa. Jotkut jäivät eivätkä tulleet enää.
Edes viemään sitä kuuluisaa viimeistä roskapussia.
Sielussa asuu jo syksy.
Kynttilän liekki lepattaa.




On aika istahtaa omille rattailleen.
Omien ohjasten taakse 
ja katsoa minne on matkalla.
Minne olet matkalla?


Kuvissa Mattelmäen rälssitila isänpäivänä 2009

sunnuntai 22. elokuuta 2010

Kynsistudiossa


Kauneus ja tyyli ennenkaikkea ajatteli kuopus kun isonsiskon kynsistudiosta perjantaiehtoona ajan varasi.


Kun oikein tarkkaan tihrustaa niin nimettömässä voi havaita hennon enkelin siipiparin.
Muut ovat tuollaisia Salvador Dali tyyppisiä sutaisuja.



Eniveis ensin on glitterlakkaa sävyllä tietty.
Siinä kohtaa kun äiti-ihmiset (siis rouvamallia)
vetelevät päälle päällyslakkaa tai pikakuivattajaa
isonsiskon studiossa alkaa koristeluvaihe.
Töpötellään polka dottttttteja.
Sitä ollaan niin taiteilijoita.



Saatiin kovalla vaivalla kaikista lelulaatikoista siivottua vauvalelut pois kirpparia varten.
Yksi muoviloota säästettäviä leluja jäi nurkkaan pyörimään.
Eikös tämä taas ottanut palikat uusiokäyttöön.
Ja huomatkaa uusi frisyyri.
Kampaaja sai sievoisen summan lähestyvästä koulukuvasta.
Kaikki päät käytettiin penkissä. 
Vain yhdellä oli lopputuloksena jämpti polkkatukka
jota muuten inhoan syvästi.
Kuin häkkilintu vankilassa
kun on polkkatukka päässä.
Mistä lienee tälläinen fobia saatu joka kummittelee lastenkin kampaamokäynneissä.
Pitää olla vauhtia ja tuulentuiverrusta,
kiilto ja auringonpaahtamaa.

Kun oma tukka on kaikkea muuta kuin kuontalo
voi vain ikuisesti haaveilla teknisesti taitavasta leikkauksesta.
Sellasta taitavaa hiusmuotilijaa en ole edelleenkään tavannut.

Musertavin tuomio tuli kuitenkin illalla
sängyllä nelikon kanssa pötkötellessä.
" Sulla on kyllä karseeta rouvaslakkaa varpaankynsissä"
Tunnustan, kesäjuhliin valmistautuessa nappasin maalla kaapista ensimmäisen käsiinsattuvan putelin.
Sitä joulunpunaista.
Mutta mikäs.
Rouvana oltu jo viitisen vuotta,
ei tämä tyyli tästä enää karseesti nuorennu.
Arvostelijoina toimivat tyttäret.
Tietty.




Väriä ja meininkiä vaan teillekkin.

Kompakti välipala


Koululaiset syövät siinä kymmenen maissa.
 Koulu päättyy jopa kolmelta ja kotona ollaan vasta neljän kieppeillä.
Niin nälkäisenä, että sitä purraan vaikka hihansa poikki josko siitä jotain ravintoa irtoaisi.
Tai yleensäkään ei nähdä eikä kuulla enää mitään.
Ei edes tajuta että on nälkä.
Mieletön nälkä.
Kiukuttelunälkä.
Maahan makaamaan heittäytyvä nälkä.
Onneksi äiti tajuaa-kunhan muistaa, että koulun lounas onkin oikeastaan aamiainen.
Kutakuinkin aikataulunsa puolesta.






Vielä kun koulun kerhot alkavat päivän päätteeksi
on syytä muonittaa lapsen reppu.
Mitäs sinne ujutetaan?
Banaani 
- niin helppo ja suojattu.
Mutta mustaksi muuttuva.
Pieni pakkanen tai hellekeli
voikin jo kirjoista raapia muussit lusikalla.

Porkkana.
-kuka ne aamulla pesee ja kuorii?
Jääkaapissa yön yli ja päällä on nahkea kuori.
Tai vähintäänkin siinä vaiheessa iltaa 
kun alkaa päivällisen kokkaus 
kolahtaa käsi porkkanarasiaan 
ruokatarvikkeita hamutessa.
Silloin on ainakin nahkeita porkkanatikkuja.
Siellä jääkaapissa.









Päivän ruokareissut heitin Prismaan.
Sen verran välipalat syksyn edetessä ovat mieltä askarruttaneet, että hyvä hyllynpääty esillepano pysähdytti. Olisiko tässä ainesta välipalaksi?

HemSqueezy hedelmävälipala. Passeli kompakti muoto.
No junk!Ei aromeja, ei säilöntäaineita,ei sokeria.

Djungel smoothie. Ovatkohan nämä mistään kotoisin?
Ei, en maistanut. Sen verran hinnakkaampia tuotteita, että sain helposti säästettyä pakkaukset niiden varsinaisille tarvitsijoille. Ensi viikkoon.

Pussin kyljessä varoitellaan ettei alle 1v. Varo pientä karkkia.!!??
Aikamoisen ihmettelyn sai aikaiseksi ovatko nyt taas karkin palasia murustaneet hedelmävälipalan sekaan.
Nykyisen myrkky-yhteiskunnan elintarviketeollisuudentekosiksi eipä tuokaan temppu olisi yllättävä. Nyt kuitenkin tepposet teki tämä ikänäkö-varo pientä korkkia.

Näin sen kertovat ruotsalaiset;
Miksi se ei sovellu alle 1 vuosi?
Hei! Kiitos kysymyksestäsi!
Syystä suosittelemme Småfolk tuotteita lapsille yli 1 vuosi, että jotkut niistä voivat olla riittävä ja sen suunnittelusta. Ei voi olla riski pienille lapsille laittaa rusinoita niskaan ja sama pätee korkki on Squeezy pakkauksessa. Tuotteet eivät tietenkään haitallisia pienille lapsille, mutta vanhempi, voi suorittaa arviointi, mitä tuotteita haluat antaa lapselle.
MVH
Anna, luokka Head, Semper


HMM. Suomalaislapsilla on helpohko taipumus työnnellä rusinoita nenään, mutta että niskaan?
Kysympähän vaan?




perjantai 20. elokuuta 2010

Päiväkotivarusteet 2 v.

Eikö olisi näppärä kirjastokassi vai mitä tykkäät?
Jeans - 98,50% Bomull,1,50% ElastanTunika - 80% Bomull,20% PolyesterTopp - 100% BomullPikétopp - 95% Bomull,5% ElastanTunika - 95% Bomull,5% ElastanCardigan - 85% Akryl,15% UllKlänning - 100% BomullKlänning - 100% BomullJeansklänning - 100% BomullLeggings - 95% Bomull,5% ElastanLeggings - 95% Bomull,5% ElastanLeggings - 95% Bomull,5% ElastanLeggings - 92% Bomull,8% ElastanLeggings - 95% Bomull,5% ElastanZipjacka - 100% PolyesterÖverdragsbyxa - 100% PolyuretenRegnbyxa - 100% Polyureten

Pieni kuvakavalkaadi kaksivuotiaan päiväkotivaatetuksesta. www.lindex.com kuvat
Leggarit olivat tosiaan loman jälkeen maihinnousulahje pituudessa , joten sännättiin syksyksi mekkojen ja tunikojen alle hakemaan pidempiä versioita ennenkuin ne on kaikki myyty. Löytöjä kuvassa. Mukava koulunalkamiskampanjakin hyödynnettiin.

Harmaa villatakki ja frillahelmatunikat miellyttivät näköä jotenkin erityisen mainiosti.
Sekä farkkutunika jota jo klassikoksi voisi kutsua.Eikö?Viime talven jälkeen.

Ulkoiluun turkoosit kumihousut fleecevuorella ja sen kaveriksi pörrötakki. Reilu koko josko mahtuisi kevätkaudellakin.

Dino ja hupparit on tilattu Unqilta syyskuulle.
Sarjassamme syysvalmisteluja.
Aamuasteet +7. Älkää palelluttako itseänne.