Lauvvantaiehtoona on isikin poikkeuksellisesti kotona eikä töissä.
Tytöt kasvavat-syli käy ahtaammaksi.
Miehen käsistä pakenee veri, siltikin mukaan tahtoo vielä pienin.
Äiti ei enää mahdu tuohon kyytiin. Mies on laittanut äidille kotipihan lyhtyihin punaiset lyhtykynttilät. Kuutamon paisteeseen änkeän villavaatteineni. On hyvä olla hiljaa, on hyvä hengittää ja kulkea, kun hiekka rapisee saappaiden alla. Niin valoisaa, niin vapauttavaa.
On lämmitetty talven ensimmäiset glögit, nakerrettu piparit.On odotettu vieraita ja saatu peruutuksia.On oleskeltu oman perheen kesken. Osa lyhdyistä lymyää vielä autotallin kätköissä. Ne löytyvät kun talvi etenee.Juuri silloin kun niitä kipeimmin tarvitaan luomaan valoaan pimeässä.
Olen muistellut niitä jotka ovat jo edeltä menneet.
Olen kurkkinut tähtiin niskat kenossa.
Talo valvoo.
Lyhdyt palavat vielä aamullakin. On siirrytty syksystä pimeän aikaan.
Tekstit
*click*
Ihana blogi, kirjoitat kauniisti. <3
VastaaPoistaKauniisti kirjoitit elämän pienestä hyvästä hetkestä
VastaaPoistaIhania juttuja =) . *herkistyy jälleen*
VastaaPoistaMinä vuorostani herkistyn täällä sanoistanne.
VastaaPoistaLämmin kiitos kauniista vierailustanne.
Moikka täältä vauvantuoksuisista huuruista :) En ole edelleenkään saanut niitä sun yhteystietoja, joten laitahan ne, niin mies saa nuo paketit Postiin käydessää asioilla ;)
VastaaPoistaMaria
ps. email oli fuerzaviva(at)hotmail.com
Ihanat kuvat otsikkossa tytöistänne! Niin ihanat hatut!
VastaaPoistaMukavaa marraskuun alkua!
Vekarus-kiitos.
VastaaPoistaDinohatut ovat Unqilta.