Meidän kirpputorimme

keskiviikko 12. elokuuta 2009

Peppi ja huippu-urheilija

Aamun asut;
Velli Vallaton alias Peppi Pitkätossu.
Valma eli Vilkas Vallaton alias huippu-urheilija mitä mitaleihin tulee, vielä yöasussa hän on noussut palkintokorokkeelle yleisön hurratessa eläköön, eläköön kauan äitisi kuntokuuri.
Täti Pyllerön juoksukoulu eteni eilen vaiheeseen kaksi.
Matkaan pääsimme illalla 18.50. Kannustusjoukot karisivat kuin kesäpäivät.
Esikko l. Vilu Vallaton lipesi kirjojen maailmaan ja jäi maata röhnöttämään sänkyynsä.Yöllä valkeni että hänelle seuraa piti myös isin marabou-nam- suklaalevy. Mitäs yhdestä maitoallergiasta kun sokerihimo iskee.
Eskari alias Villi Vallaton tuittuili:" Ja mä en lähde mihinkään lenkille , aina vaan joutuu menemään lenkille!!!!" Kyseessähän oli vasta päivä numero 2.
Valma Vallaton varustettiin urheilujuomapullolla alias Neocate. Kliininen ravintovalmiste, ilmankos noin monta mitalia saavuttikin tämän aamun palkintokorokkeella.
Lopulta neidit psyykkasivat itsensä ja pyöränsä korillisella evästä. Koska pysähdyksiä ei ollut joutuivat nuo syömään eväänsä vauhdissa, siitäkös sanomista tuli eli ainakin pystyin rähjäämään -olihan kävelypäivä.
Tällä kertaa nappasin kelloksi kakkosen kukkakellon farkkurannekkeella. Muuten hyvä, mutta en erottanut lainkaan minuutteja koska piti pysyä liikkeellä eikä seisoa puskassa tihrustamassa rannekelloa.Näin ajan vain lähdössä ja maalissa ja niiden erotukseksi summasin 55 minuuttia. Sinänsä hyvä kukkakellokin , että tietää miten vauhti paranee.
Tätä päivää silmällä pitäen yritin juosta kaksi minuuttia tasaisella vahvistaakseni itselleni että se aika on helekutinmoisen ylipitkä juostessa. Ihan vaan pieni spurtti kesken kävelylenkin.Koska aikaa en hahmottanut ranteestani ,otaksun, että juoksin kolme kilometriä kuudessakymmenessä sekunnissa.Henkisesti.
Housut pysyivät jalassa kun äkkäsin kääntää vyötärökaistaleen kaksin kerroin ja hiukan nostella kangasta reisistäkin vaikkei se siellä yhtään löpöttänyt (ihan jotain muuta).Juoksutossut olivat edelleen hyvät ihanissa juoksusukissa. Koska tämä äiti on nopea nousukiitäjä ja vielä nopeampi sammuja mitä innostukseen tulee, niin säästän kenkäshoppailut tulosten taakse.Pientä kehitystä vaaditaan muussakin kuin suklaansyönnin nopeuskilpailussa.
Jäähdyttelyn suoritin marjapuskassa venytellen ja kurkottaen ja varpisten sillä uhkuvat sadepilvet tuntuivat räjähtävän ihan justiinsa.Ja ne räjähtivät yöllä niin että katto tuntui notkuvan sängyn päällä.
Aamulla herätessä tunsin selvästi madonnamaiset takareisipallukat koviksi pumpattuina. Vai olisiko selluliitti kuitenkin kasaantunut pahasti yön aikana? Sitä se juosta nytkyttäminen teettää -koko keho paniikissa etsien hysteerisenä vanhoja tuttuja paikkojaan.
Ylösnoustessa erotin suuret reisilihakset tai paremminkin niiden kiinnittymiskohdan. Kuin olisi koko yön tykittänyt askelkyykkyä. Tunne oli yhtä ihana kuin kolaamisen jälkimainingit kyljissä.
Eteenpäin naiset.
Äidit ovat sitkeitä luojan luomuksia.
Jospa illalla sataa niin saadaan uutta kokemusta.
Posted by Picasa

1 kommentti:

  1. Ihana kirjoitus, kyllä me kuule vielä noustaan! Pohjalta ei pääse kuin ylös. Tänään oli lepopäivä ja huomenna valmiina taas taistoon!

    VastaaPoista

Ajatuslentoa