Meidän kylällä vietettiin kulttuuriviikkoa ja perinteiseen tapaan lauantaipäivä kului läheisellä maitotilalla kaiken hauskan ilottelun merkeissä kuten;
- polkuautoilun
- hevosajelun
- heinissä mylläyksen
- lammastelun
- lehmien hoidon
- leikittelyn
- 50-luvun zetorilla ajelun
Maatilalta hain Valman välillä päiväunille kotiin, mutta mitäs sillä aikaa tapahtui?Hän voitti pääpalkinnon tilan arpajaisissa!!! Jihuu- hänellä on nyt ikioma Case CVX 1170-merkkinen polkutraktori.Aivan hurjan iloiseksi tuli meidän perhe-joka sorkka ja luulenpa että kummipoikanikin aika kiireellä ilmestyvät meille kyläilemään.Arpajaistuotot menivät elämä lapselle-hyväntekeväisyyteen. Kiitos upeasta päivästä.
Äidin oma pääpalkinto on ennustettu tasan kolmen viikon päähän.20.9 juoksen kuulemma viisi kilometriä, toivottavasti eivät ole viimeiset viisi kilometriä.Tänään vauhdittajana kulki kakkonen polkupyörällään. Välillä hyppäsi vauhdissa pois pyörän selästä ja alkoi juosta pyörän kanssa vieressäni naama virneessä-se hieman haittasi lievästi sanoen keskittymistä. Varsinkin kun sain päivällä eskarilta soiton;
"Äiti, tuo kuivat vaatteet-sisko ajoi ojaan."Voin kertoa ettei meidän ojat ole mitään pieniä, ne ovat jopa syvyydessään vaarallisia.Koska mistään ei vuotanut verta ainoastaan silmistä vettä silkasta pelästyksestä, komensin neidit polkemaan suoraa päätä kotiin ja lähdin kaivamaan puhtaita lämpimiä vaatteita kaapista. Kakkosen toivuttua lämpimän suihkun avulla ilmalennosta kuravelliin aloin kysellä miksi näin kävi;
" Se tanko vaan alkoi ykskaks kääntää sinne ojaan päin." Aikamoiset magneettikentät siis meidän ojan pohjilla.Naapurin tallilla oli kisat joihin annoin tytöille luvan mennä ihmettelemään. Eilinen rankka päivä vaati veronsa tai ne magneettikentät kuten hän väitti.Olisi voinut käydä pahemminkin.
Tekstit
*click*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ajatuslentoa