Humpitus

Tänä iltana nostalgisoimme.Illalla klo. 20 alkoi meidän nostalgiaosuus.Ennen sitä tytöt valmistelivat ainakin puhumalla. Muistatko äiti, oliko meillä silloin... äiti...? Ja niin edelleen.Palasimme yhdessä vuoteen 2004.Asuimme silloin vielä vanhassa kodissa Hiekkaharjussa. Lapsemme olivat silloin 4 ja puoli vuotta, 3 vuotta sekä puolitoista vuotta.

Lauantai-iltaisin meillä oli koko perheen ilta joka meni aina samalla kaavalla.Saunottiin, syötiin hyvää ruokaa ja sitten se alkoi;

Humpitus

Voi sitä tansin ja laulun ja musiikkivisan määrää.Hauskaa oli, tytöt hakivat vanhempia tanssimaan jatkuvalla syötöllä. Miehen kanssa jorattiin pitkin olohuonetta lapset kainalossa. Hiki päässä jokainen.

Esikko muisteli kuinka heillä oli karkkipäivä silloinkin lauantaisin. Lidlistä kuulemma ostettiin sellainen iso pussi joka sisälsi pieniä pusseja erivärisiä matokarkkeja.

Ja se karkkipussi kesti monta viikkoa, esikko nostalgisoi. Kunpa yhäkin, äiti nostalgisoi.Kunpa saisin tehdä lisää jaksoja Marco nostalgisoi.

Bumtsibum! vuonna 2009

Tanssilattialle onkin levitetty siskonpedit.



Eka kertaa Humpituksessa.

Tämäkään otus ei muistanut vaikka mukana olikin.

Oi aikoja, oi muistoja!

Totta totisesti niistä ajoista ei paljon muista kun lapset olivat ihan pieniä,

mutta kuitenkin se mitä muistaa saa kauniit kehykset.
Nostalgisoimalla väritkin palaavat uudelleen kirkkaiksi.

Nämä hetket- kiitos perheeni.