Minä rakastan kirjoja. Lapsena isä kävi räppäämässä valot pois huoneestani ties kuinka monta kertaa ennen puoltayötä. En vaan malttanut laskea kirjaa käsistäni kun tarina vei. Enkä malta edelleenkään. Sängyssä loikoilu ja lukeminen on minulle herkkua. Tällä hetkellä sitä haittaa vieressäni pinnasängyssään tuhiseva yksivuotias , joka lukuvaloon herätessään pöpisee aamuun asti jos niikseen tulee. Enkä koskaan lue huonoa kirjaa. Hyviä kirjoja on niin paljon.
Kerran vuodessa mökillä meidän perhe kaunistaa koko kunnan graafiset lainauspylväät. Näin tapahtuu myös kotikunnan kirjastossa, siitä hyvitykseksi maksan varmasti eniten sakkoja koko lainausväestöstä. Niin paljon mielenkiintoisia kirjoja, jotka houkuttelevat hyllyillä päästäkseen kirjastokassiini ja niin vähän öitä niiden kaikkien läpi kahlaamiseen.Sentään kuopukselta puuttuu vielä kirjastokortti.Kirjastokortteja perheessämme on 28 kappaletta ja jokikinen käytössä. Siihen päälle vielä ne entisten kaupunkien kirjastokortit. Kuka piru keksi joka nimennotkoon ja lahdelmaan omat kirjastokortit. Vaadin valtakunnallista kirjastokorttia!
Toivon voivani tartuttaa lapsiimme kirjakärpäsen.
Mies on kirjojen suhteen mennyttä kauraa =(
Tavatessamme hän juuri ja juuri sai luetuksi Mäen dekkareita luullakseni vain siksi, että niissä oli tutun turvalliset baarimaisemat. Kasvaessaan isäksi hän löysi laadukkaat Juha Vuoriset.No kukin taplaa tyylillään.
Perjantaina nautiskelimme Turun kirjamessuilla(vuodesta -90) jokavuotiseen tapaan. Lupasin koululaisille yhden omavalintaisen kirjan hankkia. Näihin he päätyivät;
9-vuotias osti Potterin.
8-vuotias osti Tatun ja Patun hauskan kaverikirjan
sekä 2 eurolla Jesse vahtikoiran.
8-vuotiaan kirjastolainaukset yllä.
Joulupukin konttiin pikkumimmien kokkauskirja.
Kirpparilta samaan konttiin punainen ja oranssi kirja esikoiselle.
Kirjamessujen divarista Arstilan 1.painos Kohti terveyttä 3e.
Aatma kirjakaupasta Deb Shapiro Kehosi paljastaa mielesi-arvaa kenen öihin ja varastettuihin päivähetkiin. Aatman divaripuolella ei harmikseni ollut lainkaan itselleni mitään. Viime vuonna vaikka mitä jotka jätin hyllyyn.
Marianne Kiskolan Papu, Porkkana ja hillopulla
kasviskeittokirja .
Huomiseksi halajaa mieli tonkimaan kirjamessujen divarihyllyjä. Tongittavana myös levymessut ja keräilymessut.
Tästä haaveilen;
Nautinnollisia lukumakuja!
Tekstit
*click*
Minäkin olen ollut lapsena ja nuorena mieletön kirjatoukka. Kirjoja piti aina hakea iso pino kerralla ja jo kohta niitä sai olla raahaamassa takaisin.
VastaaPoistaVanhemmiten kirjojen lukeminen on koko ajan vähentynyt, koska kirjat pitäisi saada ahmittua yhdellä istumalla eikä siihen enää mietenkään pysty. Olen nyt löytänyt CD-kirjat ja luulen, että tulevaisuudessa käytän yhä enemmän työmatka-ajot hyväksi kirjoja kuunnellen.
Tyttärelle ollaan vauvasta asti luettu ja kirjoihin olen valmis satsaamaan. Ostan niitä sekä kirppareilta että uusina ja laitan sitten uudestaan kiertoon.
Kirjamessuilla en ole kyllä koskaan käynyt, pitäisi varmaan kokeilla!
-Jassu-kieltämättä lasten tulo mullakin tyrehdytti lukemisen miltei kokonaan ainakin noiden kolmen ekan ollessa pieniä, mutta se onneksi on palautunut kummasti sillä on niin rakas harrastus. Tämä blogeissa pyöriminen antaa sitä mitä kirja-ahmimiselta jää paitsioon juuri tässä elämäntilanteessa.
VastaaPoistaTulin tänne kiittämän sinua aivan mieletömän ihanista sanoistasi <3
VastaaPoistaPäivä on ollut hieman raskas mutta onneksi on sinunlaisia ihmisiä jotka välittävät lähimmäisitä, hieman niistä kaukaisemmistakin.
Kiitos <3
Kiitos anana että tulit kertomaan.
VastaaPoistaMe tuulessa horjutaan ja toisiimme nojataan.
Taas mennään pyörimään tähän elämään niin kirpeään.Se maistuu, maistuu niin suolalta ja sakealta.