Meidän kirpputorimme

maanantai 14. syyskuuta 2009

11. syyskuuta

Perjantaina kuopusneiti vietti kotona rauhallista vapaapäivää toipuen.
Noudettuamme eskarin päiväkodista oli reppu saatava juniorinkin selkään hetimiten.
Eskarilla oli pikkurepussa mörriretken evästykset.
Päivä oli kerrassaan vallaton.
Heti aamusta esikko häipyi päivätajunnasta;
ei nähnyt , ei kuullut , ei reagoinut. Ei vastannut kysymyksiin , hoputuksiin, kehoituksiin.
Oli kahdeksan aamu. Söi tuskin mitään.
Kun oli myöhästynyt ja pahasti omasta aikataulustaan piti itsestään selvyytenä, että isimies vie kouluun. Taksihan oli mennyt aikapäivää sitten.Ja isi vei ja läksytti.


Kakkonen hyppäsi reippaana pyörän selkään aurinkoisena aamuna ja ampaisi taksipysäkille klo.8.20.
Hetkeä myöhemmin isi avaa kohdallansa ikkunaa ja huikkaa; " Missäs sun reppus on?"
Kakkonen kurkkaa olkansa yli ja toteaa;" Ai jaa." Ja nauraa päälle makoisasti.
Isi hurjailee kotiin repun hakuun. Päästyään takaisin pysäkille ihmettelee kakkonen tylysti ;" Mikset sä tuonut mun jumppakassia, toit vaan pelkän repun??"
Isi hurjailee uudestaan otsasuonet sykkien ja lopulta on saatu taksiin kakkonen nauravine naamoineen ja kaksine reppuineen.
Ehkä tänään olisi vapaapäivä ollut paikallaan myös koululaisille, ainakin heidän aivoilleen. Ne tuntuivat olevansa äärirajoilla pienimmästäkin ponnistuksesta.

Illalla oli kakkosella tiedossa kaverin discosynttärit. JIHAA.
Tällävälin valmistelin pienimpiä unipuuhiin lastenhuoneessa. Kuopus päätti alkaa leikkiä koulua ja veti kakkosen repusta esiin ensimmäisen käteen osuvan tavaran. Se oli reppuvihko. Minä sitä selaamaan onkos vallattomana perjantaina tullut merkintöjä. Olihan siellä takasivulla muikkari!
Kolmesta unohduksesta saa jälki-istuntoa. Vihkossa komeili nyt ensimmäinen tältä päivältä. Esikolle kävin ihmettelemään miksei kakkonen puhunut asiasta mitään vaan muina naisina tälläsi itseään 8-vuotiskekkereille omatunto silminnähden keveänä.
Hetkeä myöhemmin kuopus veti repusta esille toisen reppuvihon. Mitä? Vasta tämä olikin meidän. Syntipukkikin saapui discosynttäreiltä ja tivaamaan häneltä miksei kertonut kotona vaikka oli saanut muikkarin! Neiti pyöritti sadasosasekunnin silmiään ja raastoi heiluvan vihon kädestäni; " Kenen tää oikein on?"
Nyt se on todistettu: Tanssiminen terävöittää aivotoimintaa.
Helppo tapa keventää viikonlopun painolastia kun kippaa pulpetinkannella turhat roinansa edessä istuvan avonaiseen reppuun.Ne muikkaritkin tai ehkä juuri siksi.Koulussa sentään kakkonen oli jo kalastellut repustaan yhden vieraan penaalin.

Maanantain kunniaksi yhtä vallatonta menoa muillekkin.

kosketus



3 kommenttia:

  1. Voi ihania nuo koululaiset. ;o)

    VastaaPoista
  2. Heh, melkoinen päivä teillä ollut! :-)
    Hyvä täällä käydä valmistautumassa tulevaisuuteen, kun nyt tyttö vasta aloittanut tarhan.

    VastaaPoista
  3. Mia; lapsissa asuu elämä. Mitäs meidän elämässä olikaan ennen niitä?

    -Jassu- nauti nyt tarha-ajasta. Tulevaisuus tulee
    varmasti kaikkine hermoja kiristävine vaiheineen.Mutta ah-niin antoisineen.Eniten sieppaa se kun mikään kehoitus ei ilmene toimintana.Ja tervetuloa tänne oikein usein hahmottamaan teidänkin tulevia vuosia.

    VastaaPoista

Ajatuslentoa