Pihallamme liikkuu tälläinen.
Mistä se on tullut ja minne se on menossa?
Keltainen puolipallo kulkee miltei maanrajassa , sen alla touhottava kaksijalkainen suuttuu hirveästi jos koskemme hänen kypäräänsä. Saatikka jos havittelemme lukkoa hyppysiimme, siitä vasta riemu syntyy.Entä jos sattuu ruoka-aika kesken kypäröinnin?Tai päiväuni?Hieman hankalahan tuo on nukkuessa , olettaisin.
Lomalta kotiin tullessa ei mennyt kuin pari minuuttia kun kypärä oli asetettu omin toimin päähän ja ilme oli niin onnellinen, niin onnellinen.
Hyvin nukutun tai pohditun yön jälkeen tulee tässä tärkeä lisäys 2014 haasteeseen;
MINÄ;
Vuonna 2014 olen ollut jo vuosia palautuneena kaikkien lasten ja vanhenemisen jäljiltä normaalipainooni. Kuntoni on erinomainen ja liikunta kuuluu luonnollisena osana päivärytmiini.Meille hankitaan enimmäkseen luomu- ja lähiruokaa.Voimme koko perhe hyvin.
Olen saanut toivomani digijärkkärin ja kuvailen elämää ympärilläni.
Näihin toiveisiin
äiti vallaton 
Tekstit
*click*
Ihana "pallopää", miten voi pienen ihmisen mielestä olla niin arkinen asiakin rakas. Olkaa onnellisia, aattele jos kaksijalkainen sais joka kerta kypärää pukiessa itkupotkuraivarit.
VastaaPoistaSokrutin- tuota mietin itsekkin. Saataisiinpa nyt samantien polkupyörä alle- mutta kun potkumopokin on vielä liian tekninen. Toivottavasti kypäräinto on hallitseva ensi kesänäkin.
VastaaPoista