Sunnuntaina jätettiin miehet imuroimaan ja karattiin naapurin rouvan kanssa aamupäivä lenkille.
Suu louskaa ja keuhkot saa paremmin happea.
Kannattaa kälkättää.
Joidenkin ihmisten kanssa vaan ei tule hiljaista hetkeä.
Sanat pulppuavat.
Tunnin lenkki.
Kahden tunnin päästä naapurin rouvan puhelin soi.
Kaverin mies soittaa, että mun miehellä on kiire.
Pitäis saada eukko kotiin.
Missä te ootte?
No me vähän oikaistiin.
Tuli tunti till.
Hyvässä seurassa ei edes huomaa että on lenkillä.
Paitsi housun persauksesta.
Se on märkä.
Ja selkä kans.
Iltapäivällä ananaskakkua.
Tahmatassun toffeeta.
Lusikkatemppuleipiä.
Kesken kiivaimman keittiösession kakkosta kaivattiin kavereille.
Ykkönenkin lähti.
Myöhemmin en enää muistanut , että olin nostanut tahmatassun evästoffeenpellin saunan lauteille hetkeksi jäähtymään.
" Kuka on heittänyt vessapaperirullan mun toffeeseen??" kysyy vanhin.
ÖÖ.
meillähän on se puusauna
Kun on itse ensin heittänyt matkallaan voltin pyörän tangon yli.
Käsveska jäi pinnojen väliin.
pahasti
Kuopus korkkasi oman minatyr kakkuvuokansa.
Se olikin tärkeä tapahtuma.
Mutta päättyi lopulta suureen pettymykseen.
"Mun kakku on ihan pilalla.
Se on RIKKI!" ulisi kaksivuotias.
äiti typerys kävi leikkaamassa palasiksi
eihän se enää ole kaunis
ymmärsin
Meidän sunnuntai.
Vapaapäivä.
reseptejä kirjasta
papu porkkana ja hillopulla
pikkumimmien keittokirja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ajatuslentoa