Edellisestä on niin kauan aikaa etten enää edes muista kuinka tästä selvittiin.
Nyt ei auttaneetkaan deet eikä ceet.
Pöpö kaatoi koko porukan suorilta jaloilta 12 tunnissa vaateriin.
Vain äidit sinnittelevät pisimpään kunnes suurimmat sutut on siivottu ja lopulta hekin ovat aivan tolkuttomassa kunnossa.
Kuopus alkoi äkkiä yskiä sängyssä.
Kolmannella hengenvedolla juoksin paikalle.
Sain suurimmat laatat osumaan lattialle,
tosin sänky oli jo täynnä.
Tavaran tulo oli niin rajua että isimies sai mennä neidin kanssa kylppärin lattialle yöksi kunhan töistä ehti.
Silloin olivat jo laatassa sänky, makkarin lattia ja kylppärin lattia.
Ei ollut mitään mahdollisuutta laskea sylkeä syöksevää lasta lattialle omin nokkinensa ja muka käydä pesemässä paikkoja sillä välin. Niin millä välin?
No olihan tämä hänen ensimmäinen kertansa koko elämänsä aikana.
Seuraavana aamuna opettaja soitti ja pyysi hakemaan esikon koulusta kotiin.
Kakkonen ehti autosta hädin tuskiin iltapäivällä ulos kun rojahti lumihankeen samalle asialle.
Kuume nousi parissa tunnissa neljäänkymppiin.
Siinä oli pikkuisen kiirettä koko päiväksi ja yöksi juosta kahden huoneen väliä.
Haastellisen asiasta teki se , että toinen lapsi alkoi puhallella myös toisesta päästä yläpään tahtiin.
Hänellä oli tosin kumma tapa hypätä sängystä ylös juuri ennen h-hetkeä,
luojan kiitos. Olisi pitänyt olla kaksi ämpäriä ja katsoin parhaimmaksi viritellä vaipat.
Ja siihen se loppuikin.Huh.
En todella muuta tehnyt kun tyhjentelin ja pesin ämpäreitä.Ja siivosin lattioita.
Tolupullosta en hetkeksikään helpottanut, rätistä puhumattakaan.
Päiväkodin pienissä ne neljä lasta , jotka olivat eilen pystyssä
olivat tänään olleet poissa.Sanottiin torstaina.
Edellisenä päivänä poissa 7 lasta ja 2 aikuista ryhmästä.
Kaikki kaatuivat myös ryhmässä 12 tunnin sisällä.
Isimies ei päässyt illaksi töihin. Hän puhalteli seitsämältä.
Eskari alotti juuri nukkumaan mennessä.
Ämpärit olivat loppuneet ajat päivät sitten.
Tempaisin eskarille ämpäriksi pahvilaatikon muovipussilla vuorattuna.
Hätä keinot keksii. Kyllä , nyt oli hätä.
Kello yksitoista illalla alkoi minun tieni
joka olikin se kaikkein vaativin.
Tavaraa riitti aamuseitsämään asti kunnes menin syömään yhden helpottavan appelsiinin puristettuna
ikävin seurauksin.
Pääsin sängystä ylös seuraavan kerran vuorokauden päästä
vain kokeillakseni pientä erää kasvissosekeittoa.
Koko seuraavan päivän olin heikkopeikko lihakset ja nivelet säryissä.
Vasta tänä aamuna join kupin kahvia.
Tästä selvittiin sittenkin , mutta koville se otti.
No huh huh!
Meillä on erittäin omatoimiset lapset.
Ja minusta ei tullut sairaanhoitajaa.
Tekstit
*click*
Tiedän ton tunteen - viime vuonna noropirulainen pyyhkäs meiän yli kahdesti:(( Silloinkin äiti kesti pisimpään, siivos ja lohdutti, mutta kun oma vuoro tuli niin puolessa tunnissa maattiin pyörtyneenä kylppärin lattialla. Tuota ei edes pahimmalle vihamiehelleen toivoisi!!
VastaaPoistaKolmen äiti
Yök!!! Toivottavasti menee tälläkin kertaa ohituskaistaa ohi meidän huushollin. Viimeks ollaan sairastettu kunnon yrtsi vuonna 2007.
VastaaPoistaMeillä oli viime vuonna Pinjalla tuo tähän samoihin aikoihin ja se oli kyllä kanssa semmosta oksennus merta mitä meidän asunto oli. Pinjaa ei uskaltanu yhtään laskea sylistä kun oksenti koko ajan, kaikenlisäksi tätä kesti viikon ja kävi kaikki meidän perheessä läpi. Aina kun oli loppumaisillaan niin alkokin taas. Toivottavasti ei rantautuisi meille tänä keväänä.
VastaaPoistaJuu, noroa on liikkeellä ja muistissa edelleen kuinka meidän kaikilla lapsilla ja isimiehellä lensi tavaraa molemmista päistä ja minä luuttusin. Mulle ei tullut muuta kuin kolmen viikon ellotus, oli sekin kyllä todella synkkää.
VastaaPoistaMeillä oli noro noin vuosi sitten koko perheellä, ihan hirveä tauti! Toivottavasti jotenkin tänä vuonna vältetään..
VastaaPoistaHrrr...kuulostaa niin viime viikonlopulta. Voimia!!
VastaaPoistakuulostaa ihan hirveältä!!
VastaaPoistameillä sairastellaan todella vähän kun ollaan näin kotona.onneksi.
Varsinkin kun itse sitten kuukahtaa kipeänä kanveesiin ei voi laskea sitäkään "makaamista" levoksi.
Toivotaan että seuraavaa ei tule ihan heti!
Kuulostaa ihan kauhealta, meillä oli tuo tasan vuosi sitten ja pidän sormia ristissä ettei tulisi tänä vuonna!
VastaaPoistaHui kauheaa! Voimia sinne kauheasti.
VastaaPoistaMeillä on lapset välttynyt totaalisesti mahataudilta tähän asti, ja tämän perusteella täytyy todella toivoa, ettei vähään aikaan tulekaan.
Päivitystä; tuossa illansuussa paiskasin meidän olohuoneen maton ulos ovesta. Sinne lensi lumihankeen että pöllähti. Taitaa jo pikkuisen hermoa koetella.Kuopus jatkelee ripuliaan, Ihmettelin kun ei oikein koko päivänä syönyt juuri mitään. Sitten kun oli saatu neiti unikuntoon suihkutettua, potatettua ja puhtaaseen yökkäröityä. Meni siksi aikaa isojen kanssa katsomaan olkkariin kuorosotaa, että sain vaatekaappia siivottua taas kirpparia varten. Tämä kipittää makkariin ja hokee kakka, kakka. Luulin että kova pissahätä ja aloin neppareita haaroista avata niin jo oli kädet so...ssa. Ei kun pesulle ja desinfektiot kehiin. Matolla siis oli ressu istunut. Kun laitoin neidin nukkumaan ja ehdin olkkarin tilanteen tarkastaa oli eräskin isommista neideistä istunut sen yökkäristä ja vaipasta pääseen lorahduksen päälle huomaamattaan!!! Matto lensi mutta isomman jätin säälistä sisälle.
VastaaPoistaNiin , että huh huh. Itseäni kuvottaa yhä, ei tämä lasten sairauden siivoaminen vaan oma olo. Tuntuu , että olis just tullut pikalennolla Intiasta. Sieltäkin jäi aikamoinen pöpö kuukausiksi päälle. Kaikille nyt ohituskaistat käyttöön. Potkaisen tämän noron nyt ulkoavaruuteen niin ei vahingossa eksy kellekkään teistä.Edellinen tälläinen tauti meillä sairastettiin vuonna 2003 eli pari vuotta sitten. Ei yleensä meille eksy kuin pistokokeena.
Voikaahan suloisesti. Kiitos kaikille tsemppauksesta. Huomenna soitan kuopuksesta ja kyselen , että kauankohan tuota voi katsella.
Juu, tuttua tuttua.
VastaaPoistaJuurikin vuosi sitten kävimme tyttären kanssa saman läpi, meillä kesti monta päivää ja päivät vietettiin kahdestaan varapatjoilla keskellä olohuoneen lattiaa (= paljon tyhjää lattiatilaa ympärillä + pystyi katselemaan lastenohjelmia). Välillä vaihdoin Nellille ripulivaippoja ja keskeytin homman oman oksentamisen takia, luulin että kuolo meidät korjaa. HIRVEÄ TAUTI!
Nelli menetti ruokahalun yli viikoksi ja siihen haimme lastenlääkäriltä pahoinvointia vähentävää lääkettä. Onneksi saimme nestettä kuitenkin menemään, mutta kilon laihtui pieni raasu siinä rytäkässä muutenkin hentoisesta olemuksestaan. :-(
Pikaista paranemista koko poppoolle!
"luulin että kuolo meidät korjaa"
VastaaPoistajust noin! Kiitti -Jassukin- tsempistä. Kun vaan sais ton pienimmän kuntoon. Maitohappobakteerejakaan en ole löytänyt kunnollisia sille , kun on niin maitoallerginen , että ripuloi ne kaikki. Nyt hyviä vinkkejä vastaanotetaan.Nyt niitä tarvittais jos koskaan.
Siis niitä maitohappobakteereja tasapainottamaan.