Meidän kirpputorimme

maanantai 8. kesäkuuta 2009

Leipää vai pullamössöä?



Aamiainen on tultava joka aamu säntillisesti muuten tulee huuto.

Tärkeintä on se, että kädessä on oma lusikka vaikka tarjolla olisi leipää. Lusikan puuttuessa pää kääntyy vinosti , leuka hipoo rintaa, silmät krypistyvät kiinni eivätkä aukea ennenkuin keittiön laatikosta on kaivettu esiin lusikka ja kiikutettu pöytävarauksen tehneelle henkilölle. Hän esiintyy kuin jumalatar jota kaikki palvovat.


Vierailuilla äidin keskittyessä kalkatukseen ystäviensä kanssa hän kouraisee kenen tahansa lautaselta, jonnekka töpökät käsivarret riittävät , kämmenen täydeltä mitä parhaimpia herkkuja.Erityisahneus hänellä on kakkuihin,piirakoihin ja torttuihin. Pumpulinpehmeät. Käden liike on kuin salamanisku, et huomaa mitään ennenkuin sähkövirta on ravistellut sinut tantereelle pitkin pituuttasi. Lapsi on ehtinyt jauhaa höttöä suussaan hyvän aikaa ennenkuin joku herää tilanteeseen. Hänellä on hoitolaukussa omat herkut. Miksi? Jotta äidillä olisi enemmän pakkaamista vai jotain ihan muuta?





Paahdettuja seesaminsiemeniä sisältävä täysjyväruisnäkkileipä by Ryvita.
Täysjyväruisjauho 89%.Seesaminsiemen 10%. Suolaa 0,9%.

= leipää.


= PULLAMÖSSÖÄ.Tätä meillä syötiin ennen paljon. Nyt sitä on tarjolla kohtuullisesti, sen minkä mies jaksaa kantaa. Minä äänestän jaloillani ja kävelen kaupassa ohi muina naisina.

Kurkkaa raaka-aineet kuvasta; vehnäjauhoa, perunahiutaletta....ruista vain 37%. Ja kauppanimi on ruispuikulat =( Miksi Fasu vedättää?

Jumalatar ei välitä ingrediensereistä. Hän viihdyttää itseään leivällä kunnes puuro valmistuu ja se on tänään tätä.


Täysjyvätattari. Se on siinä. Luontaisesti gluteiiniton, sokeriton, maidoton, kuitupitoinen. 3 minuuttia.


Puuron päällä mammalan mustikkatorni. Jumalatar on energisoitu ja ympäristö väritetty siniseksi. Luonnonvärein.

Kun jumalatar on valmis syomisensä kanssa , hän paiskaa lattialle taikamukin, lusikan , lautasen, alustan ja alkaa kiskoa ruokalappua kaulastaan. Hän on siivonnut jälkensä. Kaikki hyvin.

Onko ihminen koskaan sen toimeliaampi kuin yksivuotiaana? Ei ole. Kenties jumalatar on.

2 kommenttia:

  1. Meiltä löytyy samanlainen, ihan kaikkien on syytä varoa pöydässä! Pieni mies vie minkä pieni mies haluaa ja kiireellä suuhun. ;)

    Ja tuokin, kun on syöty. Lautasen murut kipataan alustalle ja alustalta pään kautta lattialle. Sitten lopuksi on kiva vähän nokkamukista maitoa tipotela ympäri pöytiä. Hohhoijaa..

    VastaaPoista
  2. Mia ,
    unohdinkin tuon tosiaan, että ensin kumotaan lautanen päähän, sitten hierotaan alustalla hiuksia ja kaiken kruunaa pöydälle jäänyt talouspaperiarkki. Hienosti kyllä ensin sillä pyyhitään likaista suuta, sitten kieli vedetään puhtaaksi muutamaankin otteeseen, seuraavaksi rinnukset ja vatsakin jopa napaan asti. Lopuksi kaikki tatinat hierotaan tukkaan. Alora, kampaus on valmis!

    Kesken ruokailun pikkuihminen saattaa unohtua pöydän pesuun-nokkamukista tipotetaan juomaa pöydälle ja siinä vaiheessa kun äiti havahtuu on plätkyttely yleensä hauskimmassa vaiheessa.
    Kyllä syöminen on hauskaa pienenkin mielestä.
    Mutta kun ruoka on loppu tai ruokahalu hiipunut koko kattaus lennätetään kaaressa kivilattialle. Vielä kurkitaan perään niin että hyvä kun syöttiksessä pysytään.

    VastaaPoista

Ajatuslentoa