Sopivasti alessa

Syksy saapuu. Pipoja päähän. Reima pompulat -60%

Molo kids bodyt -60%.Näihin olen nyt erityisen tykästynyt bodeissa ja yöksyissä Valmalla.

Lego trikoita tunikoiden alle ja hauskat polvisukat esikolle kouluun.

-50% pinkit.muut -60%.

Name it samettihameet 5e ja saman sarjan caprit halvalla.

Kirpparilta saalistettu kolmet uudet/uudenveroiset Tutta puolipotkarit 86/92 cm/1e.

Kakkoselle partiokirja 1e.

Kummipojalle pelastuslaitos kalustoa sekä leikuupuimuri sadonkorjuuseen.

Ruokakauppa kenkiä -70%. Kiitos vinkistä blogisteille, muuten en olisi äkännyt näitä saalistaa.Eccoja, Viikkareita ei saatu alesta.

Koululaisille sisäkenkiä (pakolliset).

Isille Adidakset harmaapunaisena.Tykkäsin.

Äidille kävelylenkkarit ja trikoot jospa vaikka jos sali sattuu kutsumaan joskus.

Alet ovat kääntyneet loppusuoralle ja syksyn bongauksia on esitelty kiitettävästi blogeissa. Tämä kiittää.Tässä vielä meidän viime hetken alebongaukset sopivissa merkeissä. Ennenkaikkea meille passeleissa hinnoissa -60%, -70% ja 5e ja 1e.

Peppi ja huippu-urheilija

Aamun asut;

Velli Vallaton alias Peppi Pitkätossu.

Valma eli Vilkas Vallaton alias huippu-urheilija mitä mitaleihin tulee, vielä yöasussa hän on noussut palkintokorokkeelle yleisön hurratessa eläköön, eläköön kauan äitisi kuntokuuri.

Täti Pyllerön juoksukoulu eteni eilen vaiheeseen kaksi.

Matkaan pääsimme illalla 18.50. Kannustusjoukot karisivat kuin kesäpäivät.

Esikko l. Vilu Vallaton lipesi kirjojen maailmaan ja jäi maata röhnöttämään sänkyynsä.Yöllä valkeni että hänelle seuraa piti myös isin marabou-nam- suklaalevy. Mitäs yhdestä maitoallergiasta kun sokerihimo iskee.

Eskari alias Villi Vallaton tuittuili:" Ja mä en lähde mihinkään lenkille , aina vaan joutuu menemään lenkille!!!!" Kyseessähän oli vasta päivä numero 2.

Valma Vallaton varustettiin urheilujuomapullolla alias Neocate. Kliininen ravintovalmiste, ilmankos noin monta mitalia saavuttikin tämän aamun palkintokorokkeella.

Lopulta neidit psyykkasivat itsensä ja pyöränsä korillisella evästä. Koska pysähdyksiä ei ollut joutuivat nuo syömään eväänsä vauhdissa, siitäkös sanomista tuli eli ainakin pystyin rähjäämään -olihan kävelypäivä.

Tällä kertaa nappasin kelloksi kakkosen kukkakellon farkkurannekkeella. Muuten hyvä, mutta en erottanut lainkaan minuutteja koska piti pysyä liikkeellä eikä seisoa puskassa tihrustamassa rannekelloa.Näin ajan vain lähdössä ja maalissa ja niiden erotukseksi summasin 55 minuuttia. Sinänsä hyvä kukkakellokin , että tietää miten vauhti paranee.

Tätä päivää silmällä pitäen yritin juosta kaksi minuuttia tasaisella vahvistaakseni itselleni että se aika on helekutinmoisen ylipitkä juostessa. Ihan vaan pieni spurtti kesken kävelylenkin.Koska aikaa en hahmottanut ranteestani ,otaksun, että juoksin kolme kilometriä kuudessakymmenessä sekunnissa.Henkisesti.

Housut pysyivät jalassa kun äkkäsin kääntää vyötärökaistaleen kaksin kerroin ja hiukan nostella kangasta reisistäkin vaikkei se siellä yhtään löpöttänyt (ihan jotain muuta).Juoksutossut olivat edelleen hyvät ihanissa juoksusukissa. Koska tämä äiti on nopea nousukiitäjä ja vielä nopeampi sammuja mitä innostukseen tulee, niin säästän kenkäshoppailut tulosten taakse.Pientä kehitystä vaaditaan muussakin kuin suklaansyönnin nopeuskilpailussa.

Jäähdyttelyn suoritin marjapuskassa venytellen ja kurkottaen ja varpisten sillä uhkuvat sadepilvet tuntuivat räjähtävän ihan justiinsa.Ja ne räjähtivät yöllä niin että katto tuntui notkuvan sängyn päällä.

Aamulla herätessä tunsin selvästi madonnamaiset takareisipallukat koviksi pumpattuina. Vai olisiko selluliitti kuitenkin kasaantunut pahasti yön aikana? Sitä se juosta nytkyttäminen teettää -koko keho paniikissa etsien hysteerisenä vanhoja tuttuja paikkojaan.

Ylösnoustessa erotin suuret reisilihakset tai paremminkin niiden kiinnittymiskohdan. Kuin olisi koko yön tykittänyt askelkyykkyä. Tunne oli yhtä ihana kuin kolaamisen jälkimainingit kyljissä.

Eteenpäin naiset.

Äidit ovat sitkeitä luojan luomuksia.

Jospa illalla sataa niin saadaan uutta kokemusta.

Halloumimunakas

1. 

Koska hammaslääkäriaikaa ei mitenkään tälle päivälle saanut oli kokkailtava jotain pehmeää, jotain mitä voi imeskellä kuin vaahtokarkkia, jotain suussasulavaa.

Pippurihalloumimunakas.Sipuli, halloumijuusto ja kourallinen kurpitsansiemeniä kuullotetaan pannulla.Nakataan päälle muna/kerma /mausteseos.Öljynä luomu kookosöljy.

Maanantaihaaste;

meidän jääkaapista takuuvarmasti löytyy seuraavaa

• alpro soya maito
• alpro soya jugurtti/uusi keiju mustikkasoija jukurtti
• luomu kevytmaito
• pesto punainen/vihreä
• vehnänalkioöljy
• ketsuppi
• maidoton margariini lapsille
• kasviksia aina, aina, aina
• chilikastike
• sinappia
• kananmunia
• fetajuustoa
• salaattia (hope so)
• mustaviinimarjamehua

Tänään siellä oli myös halloumia, savutofua,kesäkurpitsaa,edamia.

Jääkaapista lisukkeeksi mungpavun ituja, eilinen höyrytetty parsakaali, lähikasvihuoneen tomaattia, keltaista parikaa ja kurkkua.Sekä lusikallinen Arlan grillattu paprika raejuustoa.

Annoksen kruunaa basilikakukka.

Nälkä ei koputtele muutamaan tuntiin eikä sokerihimo jyrää suonissa.

Superkiitokset kaikille Täti Pyllerön juoksukoulua tsempanneille kommentoijille.

Jään itsekkin odottelemaan huikeaa jatkoa.

Nyt iltakävelylle- mitkäköhän housut sitä laittais?

Täti Pyllerön juoksukoulu

Tänään on ehditty kaikenlaista.Aamulla vietiin koululaisten kanssa kirppiskamat myyntiin.Ruokakaupasta nykäistiin alerekistä (jos -30% edes ale on-ei minusta) äidille pari pyöräilypaitaa. Jonkunlaiset housutkin oli hommattava tähän äidin tsemppikauteen. Normirekistä otin silmämääräisesti suuret juoksuhousut. Sovitella ei ehditty joten viime tingassa kaarsin takaisin ja jostain syystä otin vielä suuremmat=virhe.Olisiko sittenkin pitänyt tyytyä niihin vanhoihin tuulihousuihin? Ainakin mattopyykillä ne toimivat.

Ensimmäinen lenkki antoi odotuttaa itseään iltaan. Ehdottelin tytöille, että he suorittaisivat Valma Valmattoman kärryttelyn sen kahden minuutin ajan jonka juoksisin. Vielä mitä-nämä päättivät fillaroida kirjastoautolle. He eivät voi missään tapauksessa lykätä rattaita.Eipä tietenkään sillä auto olisi pysäkillä tällä minuutilla. Neidit singahtivat pyörineen ja me jäimme Valman kanssa pukeutumaan lenkille.

Siis liivit. Kaivoin naftaliinista mustan Adidas urheilutopin. Ja kas rinnat hävisivät- myöhemmin tissit löytyivät litistettyinä kainaloista. Kuinka ne sinne olivat joutuneet? Kokolappu lie sen verran haalistunut kaapissa, mutta muistutti aikaa viisi vuotta sitten. Hankittiin muuten tänään sieltä ruokakaupasta myös Adidaksen cool max juoksusukat ja ne olivat eri kivat jalassa, kuin pumpulissa olisi tallustellut. Silkkipumpulissa.

Juoksutossuiksi saivat kelvata nuo entiset Reebokit kolmen vuoden takaa. Ne pari kertaa tietysti lenkkeillyt. Ainakin kurassa oli menty, veikkaampa syksyä.

Valma rattaisiin, turvavöiden säätöä ja alkaa ;

viisi minuuttia kävelyä. Kävelin varmuuden vuoksi postilaatikkojenkin ohi etteivät naapurit näe.Sitten hölkkää puiden siimeksessä. Polar oli mennyt mykäksi joten nappasin ranteeseen laatikon pohjalta mustan sporttikelloni=virhe.

Kello oli juoksun alkaessa 16.02.

Sopivasti alamäki kuin tilauksesta. Mitä? Jokaisella juoksuaskeleella mahassani valuu jotakin? Mitä? No se suuremman juoksuhousun housunkaulus. Pomp, pomp, pomp. Ja iloisesti juoksen mahapaljaana, löps, löps, löps.Housunkaulus rullalla mahamakkaran alla. Kauanko se kestikään että juoksu muka laihduttaa? Iltapaino oli kilo kaksisataa grammaa enemmän kuin eilisillan paino. Mahtavat vauhtilihakset! Valma katsoo minua juoksun alkaessa monttu auki kunnes saa kiinni tahdista ja sitten se alkaa. Neiti alkaa lyödä tahtia liikuttaen vartaloaan ylös alas yhä hurjempaa vauhtia. Tiedättekö kuin keinussa lapsi antaa itselleen vauhtia. Nyt ei olla keinussa eikä vauhtia anneta itselle vaan rapakuntoiselle äidille. Normaalisti Valma ei vielä puhu suomea mutta nyt hän huutaa KOVAA selvällä suomen kielellä. KOVAA, KOVAA.

Mäen alla vilkaisen kellosta vapautusta. Se on 16.02 yhä. Tämän kellon mukaan juoksuosuus tulee kestämään ikuisesti kunnes joku ostaa uudet patterit. Kirjastoauton aikataulu sanoo 19.00. Kirjastoauton kyljestä tavaan; eteenpäin sanoi mummo lumessa. Jopa kunta on minua tsemppaamassa.

Takaisinpäin kaartaessa tukimme koko väylän. Juuri sen johon ei mahdu rattaat ja auto vierekkäin. Rattaat, pyörät, neidit, reput. Uusimman naapurin mies jonottaa tielle ja nauraa valkosilla hampaillaan ruskeassa naamassa kun revin jalkapeitettä pyörien välistä. Valma paiskaa lippiksen ojanposkeen ja lorottaa koko H&M:n vesipullon syliinsä, lits läts kuuluu kun lasken jalkatelineen alas. Sitten alkaa viimeinen nousu ja se juoksuosuus. Valma keikkuu tahtia, Brio häpit notkuvat. Yritän löytää olkapäille mahdollisimman rentoa asentoa.Pylly työntyy väkisinkin taakse , kädet ojentuvat täyteen pituuteensa. Jaksaa, jaksaa vaan sitten ei enää jaksa. On pakko kävellä vaikka kello näyttää olevan 16.02. Mäki vaan on niin raskas eikä metsänkään läpi voi sinkoilla rattailla.

Kotipihalle saapuessa tsempparit siirtyvät vadelmapuskan kautta sulkapallo-otteluun.Urheilu siis jatkukoon- minullakin luojan kiitos. Lenkki oli lyhyt ja vaiherikas eikä siihen oikein ennättänyt keskittyä. Mitäs niille Craftin housuille tehdään? Ehdotin tytöille, että pestään ne ja paketoidaan iskälle joululahjaksi. Esikko sanoi; "Älä nyt viitti , nehän on on naisten housut."Ai jaa, en niin tarkaan tullut katsoneeksi mistä tangosta ne repäisin kärryyn. Lähellä kuitenkin niitä -70% kenkiä joita meillekkin eräänä päivänä hamstrattiin.

Palkinnoksi sain siis vadelmia, mutta mitäs lenkin jälkeen kuuluu syödä?Minä söin purkkaa=virhe, jonka seurauksena kuuluu soittaa huomenna hammaslääkärille ja toivoa nopeaa aikaa.

Tälläinen oli ensimmäinen juoksukouluni.

ps. varmistelin vielä roskapussireissulla erään jutun.Kävelin ensin tovin, tiputin pussin roskikseen ja juoksin takaisin pihaan. Pomp, pomp, pom-löps, löps, löps.

Ja se on takuuvarmaa: olin ostanut itselleni liian suuret housut.Kuinka se yleensäkään on mahdollista?

Tää muka juoksi tänään.

Syksylle tilaa

Järjestystä.

Soppalautasia tusina löytö kirpparilta.

Ikeasta piti hakea näille lautasteline.

Meillä on pari päivää tehty tilaa saapuvalle syksylle.

Lastenhuoneessa käy iso siivo.

Ikeasta on noudettu uusi valkoinen lelukaappi-niillä ovilla joiden taakse sekamelskan voi kätkeä.On plokattu pois leluja ja kirjoja. On pakattu pikkusiskolle säästettävät varastoon .On varattu kirpputoripöytä ja neuvoteltu myytävää.

Mikä parasta on karsittu pehmolelutynnyriä.

On hankittu valkoisia lelulaatikoita rauhoittamaan värien sekamelskaa.

Bratzit, barbit ja beibbarit.

Petshopit , Peppitavarat ja Pollypocketit.

Legot ja lauluceedeet.

On tilaa syksyn tulla.

Kuinka teillä tehdään tilaa syksylle?

Haastaan sinut mukaan kertomaan.

Maanantaihaaste;leikkikalut

Maanantaihaasteelle blogistit

Keinu sinä humma

Kirjaimia Numeroita

Palloilua, kuljetusta, autoilua

Torneja

Leikki on lapsen työtä, me annamme siihen eväitä.

Millaisia materian eväitä sinä annat lapsen leikkiin eli millaisia leluja teille hankitaan?

Vaikuttaako ostopäätökseen hinta vai laatu?

Mainokset vai ostovirtaukset?

Lelun väri vai lelun kehittävyys?

Kierrätätkö leluja perheen sisällä vai miten?

Tietääkö joulupukki ja kummit pysyä tyyliuskollisena ja kerätä lelusarjaa?

Saako sinun lapsesi joka viikko kaupasta pikkuauton tai pet shop figuurin?

Mitä rajoja sinä itsellesi asetat leikkikalujen hovihankkijana?

Mikä paras lelu ja missä iässä?

Saako ainut lapsi useammin leluja kuin sisarusperheet?

Minne teillä siivotaan käytöstä poistetut leikkikalut;

roskiin, pelastusarmeijalle,kaverille,kirpparille,varastoon odottamaan sisaruksia?

Tänä iltana kävimme kaverilla shoppailemassa duploboxeja kirpputorityyliin.

Sitä myötä kuopuksemme lelulaatikosta lähtivät purulelut, helistimet ja kylpykirjat jotain mainitakseni.Kierrätyksestä tulee hyvä mieli.

Haastan mukaan kaikki alle kouluikäisten lasten vanhemmat pohtimaan lelukysymystä blogeissaan.

Humpitus

Tänä iltana nostalgisoimme.Illalla klo. 20 alkoi meidän nostalgiaosuus.Ennen sitä tytöt valmistelivat ainakin puhumalla. Muistatko äiti, oliko meillä silloin... äiti...? Ja niin edelleen.Palasimme yhdessä vuoteen 2004.Asuimme silloin vielä vanhassa kodissa Hiekkaharjussa. Lapsemme olivat silloin 4 ja puoli vuotta, 3 vuotta sekä puolitoista vuotta.

Lauantai-iltaisin meillä oli koko perheen ilta joka meni aina samalla kaavalla.Saunottiin, syötiin hyvää ruokaa ja sitten se alkoi;

Humpitus

Voi sitä tansin ja laulun ja musiikkivisan määrää.Hauskaa oli, tytöt hakivat vanhempia tanssimaan jatkuvalla syötöllä. Miehen kanssa jorattiin pitkin olohuonetta lapset kainalossa. Hiki päässä jokainen.

Esikko muisteli kuinka heillä oli karkkipäivä silloinkin lauantaisin. Lidlistä kuulemma ostettiin sellainen iso pussi joka sisälsi pieniä pusseja erivärisiä matokarkkeja.

Ja se karkkipussi kesti monta viikkoa, esikko nostalgisoi. Kunpa yhäkin, äiti nostalgisoi.Kunpa saisin tehdä lisää jaksoja Marco nostalgisoi.

Bumtsibum! vuonna 2009

Tanssilattialle onkin levitetty siskonpedit.



Eka kertaa Humpituksessa.

Tämäkään otus ei muistanut vaikka mukana olikin.

Oi aikoja, oi muistoja!

Totta totisesti niistä ajoista ei paljon muista kun lapset olivat ihan pieniä,

mutta kuitenkin se mitä muistaa saa kauniit kehykset.
Nostalgisoimalla väritkin palaavat uudelleen kirkkaiksi.

Nämä hetket- kiitos perheeni.