Meidän kirpputorimme

keskiviikko 7. huhtikuuta 2010

Kuumentaa


Kyllä se kuumentaa kun naulakosta temmotaan aamulla 
toppavetimet niskaan.
Olin itse todistamassa tänään kun kakkonen saapui tukka märkänä koulusta.
Ja tunnin päästä sama virsi:
" Äiti mä en kyl huomenna mene toppatakilla enää ikinä kouluun!!!
Hae mulle ohuempi takki!"
" Juu muru, olen aivan samaa mieltä"
Kerrankin .

Eilen taas keskusteltiin polkupyöristä
mutta tänään jo poljettiin.
Piha on täynnä lumikinoksia, liejua, lellua
ja järviä.
Tietkin ovat pehmeitä ja upottavat
mutta hinku on kova;
pyörille.
Lapset hinkuvat kuin motoristit baanalle 
kun ensimmäinen kuiva läntti siintää asfaltissa.
Paitsi meillä asfalttia odotellaan kuin 
kuuta nousevaa.
Vieraat tarkastavat autonsa kyljistä viitsivätkö lähteä
kyläilemaaän vai ei.
Sen verran suttusta touhua.
Meillepäin meno.


Pääsiäisenä nostalgisoitiin pelkän yhden lapsen varassa.
Isommat menivät mummolaan.
Lue;
pääsiäissaareen
muuminäyttelyyn
DNA-kauppaan
mäkkärille
kansallismuseoon
via crusikseen
teatterimuseoon
talvipuutarhaan
risto räppääjän polkupyörävarkaaseen
vielä lopuksi metroon ja ratikkaan
kun kotona ei pääse.
hengästyttääkö?
niin minuakin.
muttei citymummoa 
eikä lapsiakaan.
vasta kotona
-molempia








Mekin nostimme kytkintä.
Olin taas onnekkaasti kutsunut hyvän ryhmän kavereille
ja suoraan ruokapöytään 
tunnin myöhässä 
jäätelöt kainalossa valuen.
Sillä aikaa broilerkookoskastikkeen cashewpähkinät olivat rapeutuneet 
suussasulaviksi
-ei tietoakaan entsyyminestäjistä.
En ole eläissäni saanut niin pehmeää pähkinää.
Olipa hyvä että myöhästyttiin.

Ilta olisi jatkunut kenties pidempään ellei kuopus olisi 
tippunut isäntäparin sängystä.Eihän se uni enää tullut vaan alkoi uusi tico tico.
Siinä vaiheessa mies kilautti kaverille nimeltä taxi
ja huristimme potta takahotlarissa kohti kotia
kaikki kolme turvavöissä vierekkäin kuin kevätesikot.
Söpöä.
Kotona neiti oli yhä niin tärppästikku , että piti alkaa keittää puuroa.
Puoliltaöin oli show ohi kaikkien osalta
ja talo nukkui pimeydessä.
Pääsiäisyössä.




Sunnuntai meni juniorillakin pyjamapäiväksi.
Sen verran ramasi.
Neiti sairasti viikolla korvatulehdusta molemmissa korvissa
ja söi antibioottikuurin
-elämänsä toisen.

Aspartaamilla kirjoittivat
mutta sitä en huolinut.
Mies valkkasi apteekissa toisen 
mutta siinäkin natriumbentsoaattia.
En kykkää (neidin lempisanonta)
Viiden päivä kuuri sitten hävisi jo ennen sitä viimeistä ottoa.
Näin pullon viimeksi kodinhoitohuoneessa pesukoneen päällä.
Siitä tyrkkäsin sen kylään lähtiessä miehen kouraan.
Joka oli kotvan aikaa istunut neidin kanssa autossa
jonka moottori tietysti kävi.
Samaan aikaan toisaalla rouva juoksentelee meikkipussi kainalossa ympäriinsä
muka valmistautuen.
Mitä vähemmän lapsia sen suurempi myöhästys, sori.

No niin, puteli löytyi kolme päivää myöhemmin autotallista!
Minulla onkin aika pieni meikkipussi.
Muna vai kana?







7 kommenttia:

  1. OI mä niin tykkään sun tavasta kirjoittaa, täällä hihittelen taas :)

    VastaaPoista
  2. Hihih, Anni veikin jo sanat suustani =) !

    VastaaPoista
  3. Mikä ihmeen paha karma nyt vaivaa, kolmatta kertaa tässä yritän päästä kommentoimaan, mutta aina iskee joku tekninen virhe....

    Eli sanomani piti, että onpa teilläkin ollut Tico Ticoa pääsiäisenä! Miten ihmeessä sitä korvatulehdusta onkin melkein joka tupaan riittänyt!?

    VastaaPoista
  4. -Anni- kiitos kun käyt kommentoimassa.

    SuurellaSydämellä: kiitos sinullekkin.

    -Jassu- meilläkin oli yöterrori viime viikolla, mutta hänen korvissaan riivasivat kiputerroristit, jonka uneni läpikin ymmärsin. Ekan yön nukkui isänsä sylissä nojatuolissa aamupuolille. Pystyasento kun helpottaa. Eikä tuo haitannut -mies muutenkin nukahtaa nojatuoliin. Nyt oli kaukosäätimen sijaan lapsi.

    VastaaPoista
  5. SuurellaSydämellä: mitä sun blogillesi on tapahtunut, enkö pääse sinne enää?

    VastaaPoista
  6. Sain sellasen hepulin tuon tekstin luettuani, ett meinasin tehä housuun. =) =) =)

    Ei sais nauraa, ku ei oo hommat menny ihan putkeen. Mutta ei voi mitään, sulla on niin kertakaikkisen loistava tyyli kirjottaa.

    Tico tico!!!

    VastaaPoista
  7. Minttu: aina pitää nauraa kun semmoiseen paikkaan pääsee. Ei tästä elämisen meinigistä muuten mitään tule, meillä ainakaan.

    Jatketaan, Tico.Tico alora!

    VastaaPoista

Ajatuslentoa