Vilpolassa

Sitä odottaa toisinaan niin hartaasti, että pääsee saunomaan ihan yksin. Rauhassa.

Tänäänkin ilta päättyi kovalla äänellä keskusteluun. Yksipuolisesti äänessä olin minä.Komentajakapteeni.

Ainakin kymmenen kunnes löyly oli yksin minun.

Ja mieshän se on kaikkein väsynein.Nukahtaa ennenkuin nuorin on edes kellistynyt patjalleen.

Niinä harvoina iltoina kun ehtii olla kotona.Mies. 

Viimeiset löylyt sain nautiskella siinä ylhäisessä yksinäisyydessäni jota olin niin tarvinnut.

Saunan päälle vetäydyin sivuovesta pihalle. Tiedättekö, se hetki kun ei halua kenenkään osoittavan sanojaan minuun päin.Pieni valkoinen pyyhe vaihtui miehen valkoiseen saunatakkiin. Sen frotee oli aikoja sitten litistynyt mutta hihat olivat sopivasti ylipitkät niin ettei sormia palellut.Takamuksen alla lasten vanha paksu saunatakki.

Siinä terassin rappusilla kulki ajatuksia jos jonkinlaisia ohi rekisteröintikeskuksen. Niin värähtämättä roikkuivat lehdet puissa. Oksat näyttivät hämäryydessä kovilta ja kylmiltä.Mittarissa seisoi 10 astetta plussaa.

Olin liepustanut koko kuuman kesän. Nyt kun olin vihdoin kotona en halunnut mennä minnekään. Vain olla.

Menkää muut, minä pysyn . Ihana olotila. Olo.

Metsän ylle laskeutui kosteus joka sumuksi kääriytyi.

Minä kääriydyin tiukemmin vanhaan saunatakkiin.

Lipilapit jäivät eteiseen kun rakkaat kotiainot kainosti kutsuivat varpaita luokseen.

Jos oikein olisi ollut turvallista olisi se vaatinut ikiomat villasukat, ne rakkaimmat.

Talo vaimeni. Minä myös. Hämärä sulki minut syleilyynsä ja puristi kylmällä ja kostealla sylillä.

Alkavassa pimeydessä alkoi jo nähdä kaikenlaista liikettä ja outoja.

Yhtäkkiä kaarsi otsani ohitse pikavaihteella musta liitävä. Lepakko.

Ei voi olla täällä. Kuka kävi?

Täällä on koti. Siellä on rakkaat. Oma kahvipannu ja tuoli. Hyvä pöytä ja pellavaliina.

Minulla on kaikki ja se on paljon.

Kesä lähti ja ihmiset piiloutuivat koteihinsa.

Kuka minnekkin koloonsa. Jotkut jäivät eivätkä tulleet enää.

Edes viemään sitä kuuluisaa viimeistä roskapussia.

Sielussa asuu jo syksy.

Kynttilän liekki lepattaa.

On aika istahtaa omille rattailleen.

Omien ohjasten taakse 

ja katsoa minne on matkalla.

Minne olet matkalla?

Kuvissa Mattelmäen rälssitila isänpäivänä 2009