Haaste: En ole koskaan

Nappasin Roosalta haasteen en ole koskaan


Minusta paljon ihmisestä kertoo myös se, mitä hän ei koskaan tee, niinpä haastan teidät Levottomat-leffasta tuttuun leikkiin eli kertomaan 5 asiaa, joita ette ole koskaan tehneet, mutta joita toiset tekevät.





En ole koskaan


1. mankeloinut
2. vauvakuumeillut
3. ollut ajoissa
4. pettänyt
5. ollut blondi


nappaa haaste mukaasi

Sylämmiä ja hurja harja

Sylämmiä saapui tähänkin talveen. Arvatkaas kenen blogissa kävin "pakko saada dinon" mallin nappaamassa?

UNQ toimitti ihanan dinon jälleen.

Mallikin fanitti.

Viime talvena harmaa,pinkki ja ruskea.

Kiitos.

Tulihan sieltä muutakin kuin dino ja sen sylämmet.

?

?

Sunnuntaina

Sunnuntaina jätettiin miehet imuroimaan ja karattiin naapurin rouvan kanssa aamupäivä lenkille.

Suu louskaa ja keuhkot saa paremmin happea.

Kannattaa kälkättää.

Joidenkin ihmisten kanssa vaan ei tule hiljaista hetkeä.

Sanat pulppuavat.

Tunnin lenkki.

Kahden tunnin päästä naapurin rouvan puhelin soi.

Kaverin mies soittaa, että mun miehellä on kiire.

Pitäis saada eukko kotiin.

Missä te ootte?

No me vähän oikaistiin.

Tuli tunti till.

Hyvässä seurassa ei edes huomaa että on lenkillä.

Paitsi housun persauksesta.

Se on märkä.

Ja selkä kans.

Iltapäivällä ananaskakkua.

Tahmatassun toffeeta.

Lusikkatemppuleipiä.

Kesken kiivaimman keittiösession kakkosta kaivattiin kavereille.

Ykkönenkin lähti.

Myöhemmin en enää muistanut , että olin nostanut tahmatassun evästoffeenpellin saunan lauteille hetkeksi jäähtymään. 

" Kuka on heittänyt vessapaperirullan mun toffeeseen??" kysyy vanhin.

ÖÖ.

meillähän on se puusauna

Kun on itse ensin heittänyt matkallaan voltin pyörän tangon yli.

Käsveska jäi pinnojen väliin.

pahasti

Kuopus korkkasi oman minatyr kakkuvuokansa.

Se olikin tärkeä tapahtuma.

Mutta päättyi lopulta suureen pettymykseen.

"Mun kakku on ihan pilalla.

Se on RIKKI!" ulisi kaksivuotias.

äiti typerys kävi leikkaamassa palasiksi

eihän se enää ole kaunis

ymmärsin

Meidän sunnuntai.

Vapaapäivä.

reseptejä kirjasta 

papu porkkana ja hillopulla

pikkumimmien keittokirja

Rakastan

1. Pass this award to five bloggers who you love and inspire you

2. List 3 things you love

3. Show a picture you love and explain why


Meidän menoa kaunisti minua nätillä plakaatilla.
Kauniisti kiitämme Heleä.


Lähetän tunnustuksen kaikille blogeille joiden lukijaksi olen kirjautunut ja jotka ilahduttavat minua aina uudelleen ja uudelleen.


Lähetän tunnustuksen kaikille niille blogeille joita en ole edelleenkään harhaillessani löytänyt vaikka lämmin valo kajastaisi kutsuvasti ikkunasta.


Lähetän tunnustuksen kaikille niille ihmisille jotka näitä blogeja lukevat, sillä heidän sydämessään uinuu pian kukkaan puhkeava blogisti.Salainen haave kuvata tai kirjoittaa meille muille, se toteutukoon.


Rakkaus


minussa asuu rakkaus ihmisiin. Rakastan persoonallisia piirteitä,hajamielisyyksiä,katkeavia ajatuslankoja,hullunkurista naurua,tuhansia kasvonilmeitä,ujoudenpuuskia,uskaliaita tokaisuja.
Ihmisiä, niitä minä rakastan.


Rakastan saunaa. Suomalaista puusaunaa. Sen lämpiävää tuoksua iltapäivällä kello neljä kun aurinko taittuu, sen meditoivaa mielentilaa,puhdasta raikasta vettä ihollani pirskahdellen.Saunan jälkeisiä  puhtaita valkeita viileitä  lakanoita. Rakastan sitä hetkeä, kun voi käpertyä väsyneenä ja painaa päivän pois silmistä.


Rakastan vapautta. Vapauttani minä rakastan. Kun saa olla se mikä on. 
Rakastan unta ja heitä jotka siellä tapaa.Kohtaamisia-niitä minä rakastan.
Rakastan olemista -sillä itse olen.







Rakastan tätä kuvaa.
Siihen kätkeytyy 
rakkaus, kaipaus,ikävä,odotus.
Se  on perintö.

Kauneudenhoitaja

Olin aikoinani kovakin läträämään kauneudenhoitoaineilla.

Niitä oli jopa mukavasti saatavilla.

Iän myötä tuokin lotraus on saanut minimalistisiakin piirteitä.

Vähemmän on enemmän.

Kaverisynttärit ovat päässeet siihen vaiheeseen , että lahjaksi toivotaan 

tätä nykyä koruja ja meikkejä

eikä kyse ole tokikaan teineistä vaan pikkutytöistä.

Meillä kotona tasapaino säilyy.

Sillä mantteliniperijä otti suuret kauneudenhoitajan saappaani haasteeksi tosissaan.

Tässä menee sinkkipastaa.

Se ei edes kuulunut rutiineihini.

Enemmänkin vannoin Elisabeth Ardenin Eight Hour Creamiin.

Ehkä siihen päästään.

Eilen oikaisin  hetkeksi naistenlehtien viereen.

Kauneudenhoitaja pumppasi tällä välin Acon minidermiä

vaivaiset 500 grammaa leukaansa, kaulaansa ja decollteelle.

Olinhan itsekkin hyvä hölväämään.

En kyllä noin hyvä.

Kaulassa roikkui kännykkäpussi

jonka pohjalla keikkui vaaleanpunainen huulirasva.

En edelleenkään tiedä kenen se alkuperäisesti oli.

Löytäjä saa pitää?

Piirretäänkö seuraavaksi silmät?

Äiti ei tykännyt kun viimeksi tein silmämeikkini siskon prinsessa huulikiilteellä.

Laitoin varmuudeksi luomen sisäänkin monta kerrosta.

Olikohan se jotenkin allergisoivaa?

Silmä vuoti punaisena koko päivän.

Taidan vaihtaa merkkiä.

Vallattomat myy: UNQ

                                        Vallattomat myy

UNQ dino fandango oliivi

UNQ tähtihattu + Tähtijonathan rukkaset

Oliivi suklaa

Ole hyvä ja astu sisään!

klik

Ammu maitokone

aaäm-am

ämuumu- mummu                

tavasin 7-vuotiaana sinikantisesta aapisestani jonka mamma lahjaksi antoi.  

Mitäs laittoivat ammun kirjaimet ja mummun kuvan lehmiä paimentamassa samalle sivulle.                                                      

Ihan oikea ammu maitokone

Maitotilan ammut saavat köpötellä laitumella koko pitkä kesän.

Niillä on siellä oma hierontalaitekin.
Tämä kuivaharjausvehje olisi kätevä kotonakin.
Ei kun alle ja selluliittia vemputtamaan.

Kaksi kaverusta-kotiarestissa.

Helmi Orvokki-keskosena syntynyt.

Herkkupäivä

Makustelemassa

Vauva vasikkaa väsyttää.

Ammuu.Ammmmuuuuu.
Päästäkää lypsylle-utareet paukkuu.

" Äiti, mulla on tässä roska" kynsii meidän kaksivuotias reittään.
" Se ei ole roska, se on pieni luomi"
" Ai jaa, mistä se tuli? Tuliko se niistä lehmistä??????"

Uteliaita ammuskeja.
Vielä uteliaampia ihmisiä.
Jopa kaupungista asti ihmettelemään tulleita.

FFF-kuppi.Rintareppu auttaa.

Vihdoinkin lypsylle.Kiitos tästä päivästä.

Kävijälaskuri kysely

Kävijälaskuri hävisi eilen. Vaikka täällä olikin alle 50 000 kävijää niin olihan siihen tottunut.Nyt tuntuu oudolta olla ilmankin. Onko tuo nyt kokonaan morjens koko kävijälaskuri?
Mitäs laitetaan tilalle?

Paha päivä

Eräät päivät ovat sellaisia että sattuu, kiukuttaa ja harmittaa.

Herättelin kahdeksanvuotiasta ennen seitsemää.Tyttö ei oikein herännyt, mutta kun heräsi niin alkoi välittömästi itkeä. Mä näin painajaista-tyttö itki. Et sä äiti kuolit.

No ei se minunkaan päiväni kaksinen ollut tiedossa noilla lähtökohdilla ja kuulemma kotiini vielä lakoaisin.

Tuu syömään se oli vaan paha uni.

Koulun jälkeen otti voileivän ja ilmoitti menevänsä ulos sitä syömään. Alkoi kuulua jotakin kapelia. Menin katsomaan. Leipälautanen löytyi yhä eteisen lattialta. Pihalla tyttö huusi ja poukkosi ja raastoi paitaansa. Ihmettelin mikä on.Poukkoilu jatkui ja hypyt tulivat korkeammiksi, ääni kimakammaksi, kyyneleet valtamereksi. Mies kurkki kainaloon ettei siellä mitään oo. Tyttö väitti että takissa oli piikki joka pisti häntä. Mies väitti, että se oli korkeintaan havunneulanen.

Sitten tilanteen otti haltuun äiti.

Tai ainakin luuli ottavansa. Ainakin aloitti nopean ensiapulääkityksen;

paniikkiin, kauhuun ja kipuun.

En mene enää ikinä eteiseen. En halua nähdä sitä takkia silmissäni. Enkä ainakaan mene enää ikinä kouluun. En voi mennä pelaamaan enkä ainakaan partioon.En laita koskaan enää  mitään vaatteita päälleni, koska niissä on ampiaisia sisällä.Ja kaikessa välissä suuria pelonsekaisia kyyneleitä ja vartalonpuistatuksia. Häntä iljetti, iljetti niin.Älä sano sanaa piikki, älä puhu ampiaisista.

Kainalossa on arka iho.

Tällä välillä olin käynyt tilttaamassa yhden vihaisen ampiaisen eteisen lattiaan, siellä se todella kuljeksi vihreän windstopperin sisällä kuin ei muutakaan tekemistä keksisi. Tytöllä oli hurja kakofonia sisällään.Ihan kaikki ampiaisen myrkyt ja kiukku olivat menneet piston mukana tyttöön.Haava vuoti verta ja pistokohdan ympärillä oli valkoinen paksu rengas. 

Seuraava kaaos tapahtui klo. 16.45. Nyt jo silminnähden rauhoittunut tyttö ilmoittaa , että lentopallo alkaa torstaisin viideltä.Lähdimme niin nopeasti ettei tossunpohjat lattiaa koskettaneet. Kuopus pissasikin miltei lennossa pottaan.Oli nimittäin  minun vuoroni kuskata muutkin pelaajat.Olin ajellut aiemmin vain puoli kuuden treenejä.

Tänä syksynä tytön harrastukset osuvat ikävästi samalle päivälle ja molemmista tykkää.

Mutta tämä päivä ei tykännytkään meidän aikatauluista. Tyttö ehti olla partiossa 10 minuuttia kun se jo loppui. Olivatkin ottaneet uuden kellonajan käyttöön.Neiti oli siis tunnin myöhässä.

Sain illalla kotiin murtuneen tytön, joka sylissäni puhkesi sydäntä raastavaan itkuun;

" Mun päivä on ihan pilalla."

" Älä välitä siitä kulta enää. Aikuisilla on päivä paljon useammin pilalla.

Sulla on huomenna  paljon paremmin."

Rankan päivän ilta

Unisef-kävely ja siivous

Syyskuussa lapset menevät kouluun perinteiseen tapaan eräänä lauantaina rahamassi kainalossa. Syynä on tietysti Unisef-kävely, jossa kerätään rahaa muun maailman koululaisille. Koska en pidä koulun tavasta kerjätä vanhemmilta rahaa , niin laitoin lapset töihin. Omalla työllään he ansaitsivat unisef lanttinsa ja silloin lahjoitus tuntuu vieläkin arvokkaammalta. Tytöt kyselivät paljonko maksan roskapussin viennistä tai sänkyjen petaamisesta. En todellakaan latin latia sillä ne kuuluvat talon töihin ja ovat itsestäänselvyyksiä heidän itsensä tekeminä.
Mitä sitten tehtiin?

Eka- ja kolmasluokkalainen saivat tehtäväkseen siivota kävyt pihalta, erityisesti vihreän seasta sillä ne jäävät ikävästi ruohonleikkuriin jumiin. Ekaluokkalainen keräsi yhden ämpärin ja kertoi sillä ostavansa jollekkin afrikkalaiselle lapselle koulukirjat.Kuopus keräsi kaksi sinistä hesburger ämpäriä käpyjä täyteen ja kaasi ne tietysti seuraavana päivänä hiekkalaatikkoon. Varmasti ruuanvalmistus funktio päässään.Kolmasluokkalainen intoutui niin että kykki vielä toisenkin ämpärin takapihan kalliolla yhden männyn alla. Siellä ei kyllä ruohonleikkuria käytetä mutta ei se mitään, ihana nähdä tuo ahkeruus ja ilo millä työ tehtiin.Kävyt kävivät kaatamassa tielle. Olin jo pari päivää valittanut miten tielle oli tullut niin pahoja nimismiehen kiharoita.Nyt ei pompi auto enää kuopissa.Miksei koulukin kannusta lapsia töihin?? Roskapussit käteen ja roskia keräämään ojien pientareilta, maalaamaan kiipeilytelineitä ja vaikka mitä. Sieltä heti tietysti joku vanhempi piipittäisi ettei meidän lapsia saa työllä rasittaa.

Esikoisen luokka on järjestänyt kierrätysviikolla mukavan tapahtuman omassa luokassaan, vaihtotorin. Ovat kierrättäneet kirjoja, pelejä , koruja ja muuta.Olen ilolla seurannut jännittävää omien tavaroiden karsimista.Mistä malttaa luopua. Viimeksi olin laittanut mukaan yhden koirapalapelin jota kukaan ei ollut huolinut.Tyttöä tämä tietysti harmitti, mutta opettaja oli keksinyt, että hän voisi ottaa sen lahjoituksena luokkaan , jossa nuoremmatkin oppilaat käyvät käsityötunnilla. Palapeliä saisi tehdä kun omat työt ovat valmiina ja näin kaikki olimme tyytyväisiä.

Unisef-kävelyyn esikoinen siivosi raivonvallassa. Ensin imuroi ja sitten pesi lattiat. Ja illalla saunaan mennessä piti kovaa kapelia miten on siivonnut otsa limassa ja te vaan sotkette.öö! Mutta rahamassi lahjoitusta varten on nyt kunnossa. Äiti tietysti toivoo, että innostus siivoukseen kaikilla pysyisi yllä. Mutta onhan se hyvä kävelläkkin välissä.

Huis vaan ja kodinhoitohuoneen lattia tulikin kerta heitolla tyhjäksi.

Saunasta ei meinannut päästä vilvoittelemaan kun neiti tietysti jätti ylimääräiset roinat pihalle. Sadekin alkoi.

Louhisaaren kartanolinna

Museopäivää vietettiin 29.8.
Matkasimme perheen kanssa saariston rengastietä Merimaskuun Kollolan kotiseututaloon.
Yllättäen saimme nauttia paikan päällä Pandora viihdekuoron upeasta esityksestä ja Tommy Tabermannin runoista laulujen välissä.Tiesin olevani oikeassa paikassa kun esittivät tämän.

"Kaikkia ovia pitää tempoa, kaikkia kuita kurkotella, vain yksi on ehto: elinehto, värisevää sielua ei saa tallata." Tommy Tabermann

Louhisaari kuului yli kolmesataa vuotta Fleming-suvulle ja yli sata vuotta Mannerheim-suvulle. Suomen marsalkka C.G.E. Mannerheim syntyi siellä vuonna 1867. Louhisaaren 1650-luvulla valmistunut päärakennus edustaa Suomessa harvinaista palatsiarkkitehtuuria. Sen juhlakerros ja talouskerros ovat 1600-luvun asussa. Keskimmäinen kerros, varsinainen asuinkerros, on uusittu 1700- ja 1800-luvulla ja sen huoneet edustavat tuon ajan sisustusta. Louhisaaressa on myös laaja englantilainen puisto kävelyteineen.

Louhisaaren linna luovutettiin 1.7.1961 Muinaistieteellisen toimikunnan, nykyisen Museoviraston hallintaan, joka restauroi linnan 1962-1967. Louhisaaren linnan päärakennus avattiin yleisölle 1.6.1967.

Linna on kaunis.Tunnelma sisällä kylmä ja kolkko ja pelottava.

Louhisaari sijaitsee Askaisten pitäjässä Mynälahteen liittyvän ns. Louhisaaren aukon pohjukassa purjehduskelpoisen meriväylän varrella. Kartanon merellinen mutta samalla suojattu sijainti on tyypillistä keskiajalla muodostuneille suurmiesten rälssitiloille.

Louhisaaren rakennuksista ei tiedetä mitään varmaa ennen nykyisen päärakennuksenvalmistumista. Koska kyseessä oli ylhäisaatelin asumakartano, rälssisäteri, se on todennäköisesti ollut jo aikaisemminkin säädynmukaisesti rakennettu, ehkäpä kivestä. On nimittäin todettu, että Louhisaaren nykyisen kaakkoisen sivurakennuksen harmaakivinen kellarikerros saattaa olla muita rakennuksia vanhempi ja kenties peräisin jostain 1500-luvun rakennusvaiheesta. Sivurakennuksen paritupatyyppinen nelihuoneinen pohjakaava viittaa myös 1500-luvun rakennustapaan. Päärakennuksen portaalin yläpuolella olevaan kivilaattaan on hakattu latinankielinen kirjoitus ja vuosiluku 1655, joka viittaa linnan rakentamisen ja muuraustöiden alkamiseen. Päärakennuksen vesikatto viimeisteltiin 1658, jota voitaneen pitää linnan varsinaisena valmistumisvuotena. Sisätilojen viimeistely jatkuin vielä 1660-luvulla, jolloin myös sivurakennukset pystytettiin.

Herman Flemingin palveluksessa olleen henkilön, ehkä sihteerin tai hovimestarin, almanakkamuistiinpanoista (1653–1655) ja rakentamisaikaisista tileistä (1654–1658) selviää, että Ruotsista ja Flemingin ruotsalaisista kartanoista (Penningby, Håtö) lähetettiin kesäkausiksi useita muurareita, puuseppiä, kupariseppiä ja muita ammattimiehiä Louhisaaren rakennustyömaalle, jonka rakentamisesta ja hankinnoista vastasi kaksi rakennusvalvojaa. Hyvällä myötätuulella purjehdus Penningbystä (Norrtäljen lähellä) Louhisaareen kesti pari päivää. Herman Fleming vieraili itsekin useamman kerran Louhisaaressa rakennustöiden aikana, ainakin kesinä 1653 ja 1655.

Herman Fleming rakennutti 1653 uudelleen Askaisten kappelikirkon, johon hänellä oli patronaattioikeus. Kirkossa on huomattava Flemingien, heidän voutiensa ja Mannerheimien lahjoittama esineistö. Lähes kolmen kilometrin pituinen, kartanon barokkisommitelmaan kuuluva tie johtaa kirkon ovelta Louhisaaren linnaan. Kirkolta luoteeseen vievä tie kääntyy ns.Temppelimutkassa suorakulmaisesti lounaaseen, johtaa sitten kohtisuorasti linnanpihalle ja päärakennuksen portaaliin liittäen kirkon kartanokokonaisuuteen.

Näkymä linnan kunniapihalle

Vaakuna- ja kruunutyöpaja

Jättäessämme linnan ja vaeltaessamme puiston halki lennätti äkkiä jokin kahdeksanvuotiaan päästä juuri askarrellun kruunun. Kruunu lensi montakymmentä metriä omia aikojaan ja poimi glitterliimaan kiinni kaksi syyskellervää lehteä. Ne tarttuivat kauniisti etukuvioon ja takakuvioon symmetrisesti. Nauroin tytölle, että sen täytyi olla linnan oma kummitus joka halusi kruunuun oman puumerkkinsä.Tokihan joka linnassa kummitus on, useita.Kenties itse Mannerheim- jokin heistä.Arvaa kuka?

Louhisaaren kartanolinnan kummitus.

Kylpylä

Meren ulottuessa 1600-luvulla melkein päärakennuksen kivijalkaan asti, on tarpeellinen ryytimaa todennäköisesti ollut sen pohjois- ja itäpuolella. Tästä ei ole kuitenkaan säilynyt varmoja tietoja.

1700-luvulla tiedetään puutarhassa olleen mm. mulperipuita. Puutarhurimestari Tuomas Grönlundin kanssa tehdyssä vuokrasopimuksessa 1790 mainitaan "kaunis pensasaita" sekä viini- ja karviaismarjapensaat ja parsapenkit.

Puutarhanhoidosta kiinnostuneen kreivitär Vendla Sofia Mannerheimin aikana istutettiin luultavasti kirkolle johtava puukuja ja kartanon ympärille muodostettiin ns.englantilainen maisemapuisto lammikkoineen ja luontoon liittyvine kävelyteineen, jollainen ulottui Myllymäen kautta ns. Paratiisinmäelle asti. Nykyinen rannassa oleva puistopaviljonki rakennettiin A. F. Granstedtin piirustusten mukaan vuonna 1825, alunperin se toimi kylpylärakennuksena.

Puisto uudistettiin Paludan & Steniuksen puutarhatoimiston v. 1874 tekemän suunnitelman mukaan 1870-80 -luvuilla. Pääosa nykyisestä puistosta, johon kuuluu mm. harmaa- ja palsamipoppeleita sekä omenatarha, on peräisin tältä ajalta.

Menkää museoon

 

Kotiin tultiin kukkatalon kautta.

Kuopus itse valitsi oman kukkansa.

Tekstit museovirasto