Meidän kirpputorimme

Näytetään tekstit, joissa on tunniste ajatelmat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ajatelmat. Näytä kaikki tekstit

lauantai 11. syyskuuta 2010

Rakastan



1. Pass this award to five bloggers who you love and inspire you

2. List 3 things you love

3. Show a picture you love and explain why


Meidän menoa kaunisti minua nätillä plakaatilla.
Kauniisti kiitämme Heleä.


Lähetän tunnustuksen kaikille blogeille joiden lukijaksi olen kirjautunut ja jotka ilahduttavat minua aina uudelleen ja uudelleen.


Lähetän tunnustuksen kaikille niille blogeille joita en ole edelleenkään harhaillessani löytänyt vaikka lämmin valo kajastaisi kutsuvasti ikkunasta.


Lähetän tunnustuksen kaikille niille ihmisille jotka näitä blogeja lukevat, sillä heidän sydämessään uinuu pian kukkaan puhkeava blogisti.Salainen haave kuvata tai kirjoittaa meille muille, se toteutukoon.


Rakkaus


minussa asuu rakkaus ihmisiin. Rakastan persoonallisia piirteitä,hajamielisyyksiä,katkeavia ajatuslankoja,hullunkurista naurua,tuhansia kasvonilmeitä,ujoudenpuuskia,uskaliaita tokaisuja.
Ihmisiä, niitä minä rakastan.


Rakastan saunaa. Suomalaista puusaunaa. Sen lämpiävää tuoksua iltapäivällä kello neljä kun aurinko taittuu, sen meditoivaa mielentilaa,puhdasta raikasta vettä ihollani pirskahdellen.Saunan jälkeisiä  puhtaita valkeita viileitä  lakanoita. Rakastan sitä hetkeä, kun voi käpertyä väsyneenä ja painaa päivän pois silmistä.


Rakastan vapautta. Vapauttani minä rakastan. Kun saa olla se mikä on. 
Rakastan unta ja heitä jotka siellä tapaa.Kohtaamisia-niitä minä rakastan.
Rakastan olemista -sillä itse olen.







Rakastan tätä kuvaa.
Siihen kätkeytyy 
rakkaus, kaipaus,ikävä,odotus.
Se  on perintö.






maanantai 30. elokuuta 2010

Crocsit

                                  

Sain kaupungin tuliaisia 
vitivalkoiset crocsit.



                          Olo on kuin hammaslääkärillä heti kohta oitis!

  • 22,50 e          A product thumbnail of SupergirlwWings
                             intro-crocasally_k_nat-bub_side.jpgNäistä kumppareista tytötkin tykkäis.

                                
                                                                         Lätäkköpäiviin.

Kuralällyihin.Crossailuun.

Pihalla kipaisuun.


perjantai 27. elokuuta 2010

Pohdintoja maailmankaikkeudesta

Nukkumaanmeno on varsinaista puhetulvan aikaa. Kysymys kysymyksen perään. Muista olla hiljaa- muistutan itselleni kaksivuotiasta peitellessäni.Eikä siinä paljon väliin pääsekkään kun kuopus aloittaa mietintänsä. Mutta näin aikaisin jo? Luulin kyselykauden olevan kolmivuotiaiden hommaa. Taitaa  tulla pitkä pieti.


Katselimme ikkunasta sateenkaarta. Missä sateenkaari asuu? Asuuko se taivaassa?

Kahdeksanvuotias mietti , että kidnapataanko lapsia Suomessakin. Ei, enemmän se on ulkomailla, vastasin.
2 vee pohti peiton alla; " Äitiii, mittä te ulkomaijja on?Onko te meilän pihatta???"
Ulko+maa= pihassa== terävä tyttö.



Edellispäivänä pihassamme loikki honkkeliskonkkelus bambi.
Neitiä kovasti puhututti missä bambi asuu. No siellä kotikuusen alla.
Niin siellä missä on sen äiti.

Eilen tuo kiljui takapenkillä päiväkodista tullessa;
" Äiti, kato, kato, leikkipuimuli ja lattolikin."
Leikki on tärkeä osa lapsen kehitystä ja miehenkin.
Seuraavaksi tiedusteltiin kuka siellä leikkipuimurissa on.
Setähän siellä kauheassa viljanpölyssä.

Parhaimmat viime päivien ajalta olen unohtanut 
mutta nekin sarjassamme 
" Kuka mulle hampaat laittoi?"-osastoa!

Kun lapselle puhutaan, hän oppii puhumaan. Puheen kehitykselle on tärkeää, että puhut selvästi, kuuntelet lasta ja opetat häntä kuuntelemaan. Kerrot ääneen mitä teet. Nimeät tavaroita, vaatteita ja ruumiinosia. Leikittelet äänillä ja loruilla. Älä pakota lasta puhumaan; hän puhuu kun on siihen valmis. Vuorovaikutus äidin ja isän kanssa on puhumaan oppimisen ehto.
www.kersanet.fi



Reissutöissä yövyin usein serkkuni perheessä Tampereella.
Muistan yhä serkunpojan pohdiskelut ;
"Missä vichyvesi kasvaa?"
En kyennyt tuottamaan mitään vastausta.
Suuni ammottaessa edelleen auki, poika vastasi itselleen ;
" No tietenkin vichyvesikaivossa."
Niin tietenkin todistelin itselleni.

En sattunut paikalle kun poika pohdiskeli vauvojen todellista alkuperää isompana.
" Mistä se vauvansiemen oikein tulee???"
Äitinsä; " Isin pippelistä."
Poika;" Sattuuko se???!!!Aiai."
Äiti;" Tota sun täytyy kysyä isiltä."
Ja vie repeämispisteessä olevan naamansa piiloon kylppäriin.
Siis äiti.
Tarina ei kerro miten serkkuni sai vastauksensa muotoiltua
ja pääsikö poika kivulloisesta fiiliksestään.
Odotan suorastaan päivää jolloin saan onnitella tuoretta isää.
En malta olla kysäisemättä;
" Mutta sattuiko se?"
enkä tarkoita juurikaan synnytystä.




maanantai 23. elokuuta 2010

Vilpolassa

Sitä odottaa toisinaan niin hartaasti, että pääsee saunomaan ihan yksin. Rauhassa.
Tänäänkin ilta päättyi kovalla äänellä keskusteluun. Yksipuolisesti äänessä olin minä.Komentajakapteeni.
Ainakin kymmenen kunnes löyly oli yksin minun.
Ja mieshän se on kaikkein väsynein.Nukahtaa ennenkuin nuorin on edes kellistynyt patjalleen.
Niinä harvoina iltoina kun ehtii olla kotona.Mies. 


Viimeiset löylyt sain nautiskella siinä ylhäisessä yksinäisyydessäni jota olin niin tarvinnut.
Saunan päälle vetäydyin sivuovesta pihalle. Tiedättekö, se hetki kun ei halua kenenkään osoittavan sanojaan minuun päin.Pieni valkoinen pyyhe vaihtui miehen valkoiseen saunatakkiin. Sen frotee oli aikoja sitten litistynyt mutta hihat olivat sopivasti ylipitkät niin ettei sormia palellut.Takamuksen alla lasten vanha paksu saunatakki.
Siinä terassin rappusilla kulki ajatuksia jos jonkinlaisia ohi rekisteröintikeskuksen. Niin värähtämättä roikkuivat lehdet puissa. Oksat näyttivät hämäryydessä kovilta ja kylmiltä.Mittarissa seisoi 10 astetta plussaa.


Olin liepustanut koko kuuman kesän. Nyt kun olin vihdoin kotona en halunnut mennä minnekään. Vain olla.
Menkää muut, minä pysyn . Ihana olotila. Olo.




Metsän ylle laskeutui kosteus joka sumuksi kääriytyi.
Minä kääriydyin tiukemmin vanhaan saunatakkiin.
Lipilapit jäivät eteiseen kun rakkaat kotiainot kainosti kutsuivat varpaita luokseen.
Jos oikein olisi ollut turvallista olisi se vaatinut ikiomat villasukat, ne rakkaimmat.




Talo vaimeni. Minä myös. Hämärä sulki minut syleilyynsä ja puristi kylmällä ja kostealla sylillä.
Alkavassa pimeydessä alkoi jo nähdä kaikenlaista liikettä ja outoja.
Yhtäkkiä kaarsi otsani ohitse pikavaihteella musta liitävä. Lepakko.
Ei voi olla täällä. Kuka kävi?




Täällä on koti. Siellä on rakkaat. Oma kahvipannu ja tuoli. Hyvä pöytä ja pellavaliina.
Minulla on kaikki ja se on paljon.


Kesä lähti ja ihmiset piiloutuivat koteihinsa.
Kuka minnekkin koloonsa. Jotkut jäivät eivätkä tulleet enää.
Edes viemään sitä kuuluisaa viimeistä roskapussia.
Sielussa asuu jo syksy.
Kynttilän liekki lepattaa.




On aika istahtaa omille rattailleen.
Omien ohjasten taakse 
ja katsoa minne on matkalla.
Minne olet matkalla?


Kuvissa Mattelmäen rälssitila isänpäivänä 2009