Ammu maitokone

aaäm-am

ämuumu- mummu                

tavasin 7-vuotiaana sinikantisesta aapisestani jonka mamma lahjaksi antoi.  

Mitäs laittoivat ammun kirjaimet ja mummun kuvan lehmiä paimentamassa samalle sivulle.                                                      

Ihan oikea ammu maitokone

Maitotilan ammut saavat köpötellä laitumella koko pitkä kesän.

Niillä on siellä oma hierontalaitekin.
Tämä kuivaharjausvehje olisi kätevä kotonakin.
Ei kun alle ja selluliittia vemputtamaan.

Kaksi kaverusta-kotiarestissa.

Helmi Orvokki-keskosena syntynyt.

Herkkupäivä

Makustelemassa

Vauva vasikkaa väsyttää.

Ammuu.Ammmmuuuuu.
Päästäkää lypsylle-utareet paukkuu.

" Äiti, mulla on tässä roska" kynsii meidän kaksivuotias reittään.
" Se ei ole roska, se on pieni luomi"
" Ai jaa, mistä se tuli? Tuliko se niistä lehmistä??????"

Uteliaita ammuskeja.
Vielä uteliaampia ihmisiä.
Jopa kaupungista asti ihmettelemään tulleita.

FFF-kuppi.Rintareppu auttaa.

Vihdoinkin lypsylle.Kiitos tästä päivästä.

Louhisaaren kartanolinna

Museopäivää vietettiin 29.8.
Matkasimme perheen kanssa saariston rengastietä Merimaskuun Kollolan kotiseututaloon.
Yllättäen saimme nauttia paikan päällä Pandora viihdekuoron upeasta esityksestä ja Tommy Tabermannin runoista laulujen välissä.Tiesin olevani oikeassa paikassa kun esittivät tämän.

"Kaikkia ovia pitää tempoa, kaikkia kuita kurkotella, vain yksi on ehto: elinehto, värisevää sielua ei saa tallata." Tommy Tabermann

Louhisaari kuului yli kolmesataa vuotta Fleming-suvulle ja yli sata vuotta Mannerheim-suvulle. Suomen marsalkka C.G.E. Mannerheim syntyi siellä vuonna 1867. Louhisaaren 1650-luvulla valmistunut päärakennus edustaa Suomessa harvinaista palatsiarkkitehtuuria. Sen juhlakerros ja talouskerros ovat 1600-luvun asussa. Keskimmäinen kerros, varsinainen asuinkerros, on uusittu 1700- ja 1800-luvulla ja sen huoneet edustavat tuon ajan sisustusta. Louhisaaressa on myös laaja englantilainen puisto kävelyteineen.

Louhisaaren linna luovutettiin 1.7.1961 Muinaistieteellisen toimikunnan, nykyisen Museoviraston hallintaan, joka restauroi linnan 1962-1967. Louhisaaren linnan päärakennus avattiin yleisölle 1.6.1967.

Linna on kaunis.Tunnelma sisällä kylmä ja kolkko ja pelottava.

Louhisaari sijaitsee Askaisten pitäjässä Mynälahteen liittyvän ns. Louhisaaren aukon pohjukassa purjehduskelpoisen meriväylän varrella. Kartanon merellinen mutta samalla suojattu sijainti on tyypillistä keskiajalla muodostuneille suurmiesten rälssitiloille.

Louhisaaren rakennuksista ei tiedetä mitään varmaa ennen nykyisen päärakennuksenvalmistumista. Koska kyseessä oli ylhäisaatelin asumakartano, rälssisäteri, se on todennäköisesti ollut jo aikaisemminkin säädynmukaisesti rakennettu, ehkäpä kivestä. On nimittäin todettu, että Louhisaaren nykyisen kaakkoisen sivurakennuksen harmaakivinen kellarikerros saattaa olla muita rakennuksia vanhempi ja kenties peräisin jostain 1500-luvun rakennusvaiheesta. Sivurakennuksen paritupatyyppinen nelihuoneinen pohjakaava viittaa myös 1500-luvun rakennustapaan. Päärakennuksen portaalin yläpuolella olevaan kivilaattaan on hakattu latinankielinen kirjoitus ja vuosiluku 1655, joka viittaa linnan rakentamisen ja muuraustöiden alkamiseen. Päärakennuksen vesikatto viimeisteltiin 1658, jota voitaneen pitää linnan varsinaisena valmistumisvuotena. Sisätilojen viimeistely jatkuin vielä 1660-luvulla, jolloin myös sivurakennukset pystytettiin.

Herman Flemingin palveluksessa olleen henkilön, ehkä sihteerin tai hovimestarin, almanakkamuistiinpanoista (1653–1655) ja rakentamisaikaisista tileistä (1654–1658) selviää, että Ruotsista ja Flemingin ruotsalaisista kartanoista (Penningby, Håtö) lähetettiin kesäkausiksi useita muurareita, puuseppiä, kupariseppiä ja muita ammattimiehiä Louhisaaren rakennustyömaalle, jonka rakentamisesta ja hankinnoista vastasi kaksi rakennusvalvojaa. Hyvällä myötätuulella purjehdus Penningbystä (Norrtäljen lähellä) Louhisaareen kesti pari päivää. Herman Fleming vieraili itsekin useamman kerran Louhisaaressa rakennustöiden aikana, ainakin kesinä 1653 ja 1655.

Herman Fleming rakennutti 1653 uudelleen Askaisten kappelikirkon, johon hänellä oli patronaattioikeus. Kirkossa on huomattava Flemingien, heidän voutiensa ja Mannerheimien lahjoittama esineistö. Lähes kolmen kilometrin pituinen, kartanon barokkisommitelmaan kuuluva tie johtaa kirkon ovelta Louhisaaren linnaan. Kirkolta luoteeseen vievä tie kääntyy ns.Temppelimutkassa suorakulmaisesti lounaaseen, johtaa sitten kohtisuorasti linnanpihalle ja päärakennuksen portaaliin liittäen kirkon kartanokokonaisuuteen.

Näkymä linnan kunniapihalle

Vaakuna- ja kruunutyöpaja

Jättäessämme linnan ja vaeltaessamme puiston halki lennätti äkkiä jokin kahdeksanvuotiaan päästä juuri askarrellun kruunun. Kruunu lensi montakymmentä metriä omia aikojaan ja poimi glitterliimaan kiinni kaksi syyskellervää lehteä. Ne tarttuivat kauniisti etukuvioon ja takakuvioon symmetrisesti. Nauroin tytölle, että sen täytyi olla linnan oma kummitus joka halusi kruunuun oman puumerkkinsä.Tokihan joka linnassa kummitus on, useita.Kenties itse Mannerheim- jokin heistä.Arvaa kuka?

Louhisaaren kartanolinnan kummitus.

Kylpylä

Meren ulottuessa 1600-luvulla melkein päärakennuksen kivijalkaan asti, on tarpeellinen ryytimaa todennäköisesti ollut sen pohjois- ja itäpuolella. Tästä ei ole kuitenkaan säilynyt varmoja tietoja.

1700-luvulla tiedetään puutarhassa olleen mm. mulperipuita. Puutarhurimestari Tuomas Grönlundin kanssa tehdyssä vuokrasopimuksessa 1790 mainitaan "kaunis pensasaita" sekä viini- ja karviaismarjapensaat ja parsapenkit.

Puutarhanhoidosta kiinnostuneen kreivitär Vendla Sofia Mannerheimin aikana istutettiin luultavasti kirkolle johtava puukuja ja kartanon ympärille muodostettiin ns.englantilainen maisemapuisto lammikkoineen ja luontoon liittyvine kävelyteineen, jollainen ulottui Myllymäen kautta ns. Paratiisinmäelle asti. Nykyinen rannassa oleva puistopaviljonki rakennettiin A. F. Granstedtin piirustusten mukaan vuonna 1825, alunperin se toimi kylpylärakennuksena.

Puisto uudistettiin Paludan & Steniuksen puutarhatoimiston v. 1874 tekemän suunnitelman mukaan 1870-80 -luvuilla. Pääosa nykyisestä puistosta, johon kuuluu mm. harmaa- ja palsamipoppeleita sekä omenatarha, on peräisin tältä ajalta.

Menkää museoon

 

Kotiin tultiin kukkatalon kautta.

Kuopus itse valitsi oman kukkansa.

Tekstit museovirasto