Kauneudenhoitaja

Olin aikoinani kovakin läträämään kauneudenhoitoaineilla.

Niitä oli jopa mukavasti saatavilla.

Iän myötä tuokin lotraus on saanut minimalistisiakin piirteitä.

Vähemmän on enemmän.

Kaverisynttärit ovat päässeet siihen vaiheeseen , että lahjaksi toivotaan 

tätä nykyä koruja ja meikkejä

eikä kyse ole tokikaan teineistä vaan pikkutytöistä.

Meillä kotona tasapaino säilyy.

Sillä mantteliniperijä otti suuret kauneudenhoitajan saappaani haasteeksi tosissaan.

Tässä menee sinkkipastaa.

Se ei edes kuulunut rutiineihini.

Enemmänkin vannoin Elisabeth Ardenin Eight Hour Creamiin.

Ehkä siihen päästään.

Eilen oikaisin  hetkeksi naistenlehtien viereen.

Kauneudenhoitaja pumppasi tällä välin Acon minidermiä

vaivaiset 500 grammaa leukaansa, kaulaansa ja decollteelle.

Olinhan itsekkin hyvä hölväämään.

En kyllä noin hyvä.

Kaulassa roikkui kännykkäpussi

jonka pohjalla keikkui vaaleanpunainen huulirasva.

En edelleenkään tiedä kenen se alkuperäisesti oli.

Löytäjä saa pitää?

Piirretäänkö seuraavaksi silmät?

Äiti ei tykännyt kun viimeksi tein silmämeikkini siskon prinsessa huulikiilteellä.

Laitoin varmuudeksi luomen sisäänkin monta kerrosta.

Olikohan se jotenkin allergisoivaa?

Silmä vuoti punaisena koko päivän.

Taidan vaihtaa merkkiä.