Eräät päivät ovat sellaisia että sattuu, kiukuttaa ja harmittaa.
Herättelin kahdeksanvuotiasta ennen seitsemää.Tyttö ei oikein herännyt, mutta kun heräsi niin alkoi välittömästi itkeä. Mä näin painajaista-tyttö itki. Et sä äiti kuolit.
No ei se minunkaan päiväni kaksinen ollut tiedossa noilla lähtökohdilla ja kuulemma kotiini vielä lakoaisin.
Tuu syömään se oli vaan paha uni.
Koulun jälkeen otti voileivän ja ilmoitti menevänsä ulos sitä syömään. Alkoi kuulua jotakin kapelia. Menin katsomaan. Leipälautanen löytyi yhä eteisen lattialta. Pihalla tyttö huusi ja poukkosi ja raastoi paitaansa. Ihmettelin mikä on.Poukkoilu jatkui ja hypyt tulivat korkeammiksi, ääni kimakammaksi, kyyneleet valtamereksi. Mies kurkki kainaloon ettei siellä mitään oo. Tyttö väitti että takissa oli piikki joka pisti häntä. Mies väitti, että se oli korkeintaan havunneulanen.
Sitten tilanteen otti haltuun äiti.
Tai ainakin luuli ottavansa. Ainakin aloitti nopean ensiapulääkityksen;
paniikkiin, kauhuun ja kipuun.
En mene enää ikinä eteiseen. En halua nähdä sitä takkia silmissäni. Enkä ainakaan mene enää ikinä kouluun. En voi mennä pelaamaan enkä ainakaan partioon.En laita koskaan enää mitään vaatteita päälleni, koska niissä on ampiaisia sisällä.Ja kaikessa välissä suuria pelonsekaisia kyyneleitä ja vartalonpuistatuksia. Häntä iljetti, iljetti niin.Älä sano sanaa piikki, älä puhu ampiaisista.
Kainalossa on arka iho.
Tällä välillä olin käynyt tilttaamassa yhden vihaisen ampiaisen eteisen lattiaan, siellä se todella kuljeksi vihreän windstopperin sisällä kuin ei muutakaan tekemistä keksisi. Tytöllä oli hurja kakofonia sisällään.Ihan kaikki ampiaisen myrkyt ja kiukku olivat menneet piston mukana tyttöön.Haava vuoti verta ja pistokohdan ympärillä oli valkoinen paksu rengas.
Seuraava kaaos tapahtui klo. 16.45. Nyt jo silminnähden rauhoittunut tyttö ilmoittaa , että lentopallo alkaa torstaisin viideltä.Lähdimme niin nopeasti ettei tossunpohjat lattiaa koskettaneet. Kuopus pissasikin miltei lennossa pottaan.Oli nimittäin minun vuoroni kuskata muutkin pelaajat.Olin ajellut aiemmin vain puoli kuuden treenejä.
Tänä syksynä tytön harrastukset osuvat ikävästi samalle päivälle ja molemmista tykkää.
Mutta tämä päivä ei tykännytkään meidän aikatauluista. Tyttö ehti olla partiossa 10 minuuttia kun se jo loppui. Olivatkin ottaneet uuden kellonajan käyttöön.Neiti oli siis tunnin myöhässä.
Sain illalla kotiin murtuneen tytön, joka sylissäni puhkesi sydäntä raastavaan itkuun;
" Mun päivä on ihan pilalla."
" Älä välitä siitä kulta enää. Aikuisilla on päivä paljon useammin pilalla.
Sulla on huomenna paljon paremmin."
Rankan päivän ilta
Tekstit
*click*
Mua tuikkasi ampiainen tänä kesänä ja kyllä teki kipeää! Ymmärrän tyttöä :) Toivottavasti pistoskohta alkaa jo parantua.
VastaaPoistaJa ne harrastukset, mulla on niin vaikeaa muistaa kuka menee minnekin ja mihin aikaan. Vielä kun tytön ratsastusajat vaihtuu joka viikko :)
Tsemppiä!
Kiitos Katja! Huomenna on paremmin, onhan =)
VastaaPoistaEdes äiti-ihminen oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Lapsena muhun hyökkäsi amppari saappaasta kun olin työntämässä jalkaani sinne-se pisti. Monet vuodet ravistelin kenkiä ampiaisten pelossa ennen jalkaan laittoa enkä voi väittää ettäkö oisin tavastani päässyt. Tänään erityisesti muistui mieleen.
Voi pientä, kyllähän tuo ihan oikeasti olikin huono päivä. Oikein Murphyn laki-päivä.
VastaaPoistaNuo ampiaiset ovat nyt todella raivostuttavia! Meidän neitiäkin oli tarhan pihalla viikko sitten tuikannut ja juurikin myös kainalon alle! Mikä ihme niitä sinne vetää!?! Iso itku ja iso paukama oli myös tullut, mutta hoitajilla oli ollut hyvä ensiapu - kylmää ja Etono-puikkoa. Illalla oli jo paukama jo kokonaan hävinnyt.
-Jassu-ilkeää pistelyä.Ekaluokkalaisemme kertoi eilen että kesäleirillä ampiainen käveli hänen leuallaan, hän nipisti vaan suun kiinni.Ampiainen jatkoi leikkejään kymmenisen minuuttia vaihtaen paikkaa mutta neiti vaan jatkoi nuotiolla tikkupullanpaistoa. Olisin saanut slaakin.
VastaaPoistaEhkä kainalossa on turvallista ampparillakin. Nyt ampiaiset pois meidän tytöistä.
Auts, kamala päivä! :/
VastaaPoistaVoi mikä päivä, sori, mutta enemmänkin nauratti :) tuollaista se välillä on ja silloin ei kyllä yhtään naurata. Mukavaa viikonloppua.
VastaaPoistaKotiäiti; sattui kyllä muakin sivustaseuranneena, sekä päivä että pisto.
VastaaPoistaSarppu; kiitos myötätunnosta ja ole hyvä vaan. Tyttöäkin jo tänä iltana hymyilytti ja nauratti eilinen. Siihen väliin otti vastaan pienet komennukset kun saapui koulusta/kavereilta kaksi tuntia liian myöhään ilman takkia ja hattua. pöö. On varmaan vaikeaa olla lapsi =)