Kuumentaa

Kyllä se kuumentaa kun naulakosta temmotaan aamulla 

toppavetimet niskaan.

Olin itse todistamassa tänään kun kakkonen saapui tukka märkänä koulusta.

Ja tunnin päästä sama virsi:

" Äiti mä en kyl huomenna mene toppatakilla enää ikinä kouluun!!!

Hae mulle ohuempi takki!"

" Juu muru, olen aivan samaa mieltä"

Kerrankin .

Eilen taas keskusteltiin polkupyöristä

mutta tänään jo poljettiin.

Piha on täynnä lumikinoksia, liejua, lellua

ja järviä.

Tietkin ovat pehmeitä ja upottavat

mutta hinku on kova;

pyörille.

Lapset hinkuvat kuin motoristit baanalle 

kun ensimmäinen kuiva läntti siintää asfaltissa.

Paitsi meillä asfalttia odotellaan kuin 

kuuta nousevaa.

Vieraat tarkastavat autonsa kyljistä viitsivätkö lähteä

kyläilemaaän vai ei.

Sen verran suttusta touhua.

Meillepäin meno.

Pääsiäisenä nostalgisoitiin pelkän yhden lapsen varassa.

Isommat menivät mummolaan.

Lue;

pääsiäissaareen

muuminäyttelyyn

DNA-kauppaan

mäkkärille

kansallismuseoon

via crusikseen

teatterimuseoon

talvipuutarhaan

risto räppääjän polkupyörävarkaaseen

vielä lopuksi metroon ja ratikkaan

kun kotona ei pääse.

hengästyttääkö?

niin minuakin.

muttei citymummoa 

eikä lapsiakaan.

vasta kotona

-molempia

Mekin nostimme kytkintä.

Olin taas onnekkaasti kutsunut hyvän ryhmän kavereille

ja suoraan ruokapöytään 

tunnin myöhässä 

jäätelöt kainalossa valuen.

Sillä aikaa broilerkookoskastikkeen cashewpähkinät olivat rapeutuneet 

suussasulaviksi

-ei tietoakaan entsyyminestäjistä.

En ole eläissäni saanut niin pehmeää pähkinää.

Olipa hyvä että myöhästyttiin.

Ilta olisi jatkunut kenties pidempään ellei kuopus olisi 

tippunut isäntäparin sängystä.Eihän se uni enää tullut vaan alkoi uusi tico tico.

Siinä vaiheessa mies kilautti kaverille nimeltä taxi

ja huristimme potta takahotlarissa kohti kotia

kaikki kolme turvavöissä vierekkäin kuin kevätesikot.

Söpöä.

Kotona neiti oli yhä niin tärppästikku , että piti alkaa keittää puuroa.

Puoliltaöin oli show ohi kaikkien osalta

ja talo nukkui pimeydessä.

Pääsiäisyössä.

Sunnuntai meni juniorillakin pyjamapäiväksi.

Sen verran ramasi.

Neiti sairasti viikolla korvatulehdusta molemmissa korvissa

ja söi antibioottikuurin

-elämänsä toisen.

Aspartaamilla kirjoittivat

mutta sitä en huolinut.

Mies valkkasi apteekissa toisen 

mutta siinäkin natriumbentsoaattia.

En kykkää (neidin lempisanonta)

Viiden päivä kuuri sitten hävisi jo ennen sitä viimeistä ottoa.

Näin pullon viimeksi kodinhoitohuoneessa pesukoneen päällä.

Siitä tyrkkäsin sen kylään lähtiessä miehen kouraan.

Joka oli kotvan aikaa istunut neidin kanssa autossa

jonka moottori tietysti kävi.

Samaan aikaan toisaalla rouva juoksentelee meikkipussi kainalossa ympäriinsä

muka valmistautuen.

Mitä vähemmän lapsia sen suurempi myöhästys, sori.

No niin, puteli löytyi kolme päivää myöhemmin autotallista!

Minulla onkin aika pieni meikkipussi.

Muna vai kana?