Meidän kirpputorimme

tiistai 2. helmikuuta 2010

01.02.2000

Saanko esitellä?
Tässä hän on.
Henkilö, joka teki ensimmäisenä maailmassa minusta äidin.
Saavutus sinänsä
tietävät ystäväni.
Minä vain lentää liihottelin.
Tuo perhonen koteloitui sisääni 
ja on pitänyt minua otteessaan siitä asti.
010200
010210 
Sinä tytär.
Minä äiti.
Me yhdessä.
Elämässä tässä  kääntymässä.


Rakas tyttäreni.
Kun sinä potkaisit lapsivetesi menemään 
saapui isäsi palaverista
eikä uskonut
-sillä nauroin.
Älä huijaa , sanoi isäsi.

Kun sinä synnyit neljä tuntia myöhemmin
Kätilöopiston Haikaranpesässä
kirjasi kätilö sinut syntyneeksi
02022000.
Sinulle se ei kelvannut.
Synnytysraporttiin tuli päivämäärän kohdalle suttu.
Haluat aina olla ykkönen ja johtaa.
Ottaa tilanteen haltuun.
Minä arvostan rohkeuttasi.
Minä arvostan herkkyyttäsi,
sillä se kantaa sinua toisten ihmisten läheisyydessä
olemaan läsnä.


Vedit mukanasi muita sieluja taivastietoisuudesta.
Heillä oli kiire perääsi.
Meidän perheeseemme.
2001 istuit potalla ja tokaisit;
" Äiti, sinä peset nyt pyykkiä 
koska niitä vauvoja alkaa tulemaan!"

Minua nauratti.
Kuukauden päästä olin raskaana.
En enää koskaan nauranut tarinoillesi epäillen 
vaan ilosta.
Pieni totuudentorveni.
Aina ja iankaikkisesti.



Kuunpimennyksen valtiatar saapui syliini viimeiseksi.
Yhtä rakkaana.
Yhtä yllättäin.
Kuinka kauniisti sinä hoidit kaikkia pikkusiskojasi.
Kuinka kaameasti sinä käyttäydyit kun yritit suojella reviiriäsi.
Kuinka minä toistelinkaan  sinulle käytöstapoja.
Kun oikein tiukasti katsoo syvälle silmiisi 
tavoittaa sinun sielusi ja sinä äkkiä muistat
roolisi tyttärenä silmät kyyneltyen.
Ja vajoat syliini
kuin kaarnavene ulapalta saapuessaan kotiin.
Väsyneenä matkasta mutta turvassa.


Lapset suurimmat opettajani.
Isoimmat iloni.
Kauneimmat aikaansaannokseni 
tämän maailman rakennuksilla.
Lähtekää kun aika on,
mutta älkää menkö niin kauas
etteikö sieltä löytäisi takaisin kotiin.
Minun rakkauteni riittää.
Minun rakkauteni lisääntyy käytössä.
Juuri teitä varten 
sen liekki ei koskaan lakkaa palamasta.
On turvallista tietää
että näin on.



Rakas tyttäreni.
Muista sisaresi.
Pidä heistä huolta kun he ovat yksinäisiä.
Lohduta heitä heidän surussaan
ja iloitse heidän ilossaan.
Sillä se pitää sinun voimasi täytenä.


Kannattele heitä koko elämäsi matkan 
niin hekin tekevät sinulle.
Älkää koskaan menkö lopullisesti eroon toisistanne
sillä sinussa asuu heidän sielunsa ja verensä,
heidän kertomuksensa,
niin kuin sinä asut heissä
ikuisena muistijälkenä
heidän elämänsä alusta loppuun asti.

Kun minä lähden
olen saanut jo kaiken.
Sinunkin rakkautesi,
valosi ja opetuksesi.
Sinun ilosi ja tarkoituksesi.
Teidät suloiset.
Tämän äitiyden
täyttämän elämän.
Niin paljon 
mitä en ymmärtänyt edes toivoa.
Kiitos , että teit minusta äidin
ja pidät minusta kiinni tällä matkalla.

Rakkaudella sinulle esikoiseni
ja pienille sisarillesi
syntymäpäivänäsi
0102
-äiti

15 kommenttia:

  1. Ihanasti kirjoitettu.. kyyneleet vaan valuu poskea pitkin kun tätä lukee..

    VastaaPoista
  2. Minä itken ! Onnea ihanalle prinsessalle ja terkkuja muille ihanille sisar-prinsessoille !

    VastaaPoista
  3. Ihan tässä kyynel tipahti poskelle. Kaunista, herkkää ja niin ihanan aitoa:)

    Onnea tyttöselle!!

    VastaaPoista
  4. Tuli ihan kyyneleet, ihana kirjoitus ja onnea neidille!!!

    VastaaPoista
  5. Oi oi,miten ihanaa luettavaa. Loppua en vaan meinannut nähdä kun tuli kyyneleet.
    Onnea ihanaiselle prinsessalle ja äipälle <3

    VastaaPoista
  6. Ihanaa miten aina välillä arjen keskellä tulee hetki, liikutus, jolloin ehtii syventyä kaikkiin niihin valtaviin rakkauden tunteisiin!
    Niin kaunista!

    Oleko tallentanut blogiasi muistoksi tytöille? Sai itse jo ohjeetkin miten voin alkaa blogia tallentamaan, pitäisikin nyt ottaa oikein asiaksi.

    VastaaPoista
  7. Voi, miten kaunista tekstiä. Itken ja luen uudelleen ja uudelleen.
    Onnea tyttärellesi!
    T: Nitta

    VastaaPoista
  8. Ihania kuvia ja todella tunteisiin vaikuttavaa tekstiä.

    VastaaPoista
  9. Esikoistyttären äitinä oli pakko itkeä. Minä tunnen monessa asiassa niin samoin. Onnea pienelle isolle!

    VastaaPoista
  10. Ihana kirjoitus, ihan itkuksi meni...

    VastaaPoista
  11. Onnea isosiskolle! Ihana kirjoitus, pienten poikien äidilläkin tuli tippa silmään..

    VastaaPoista
  12. Kaunis kirjoitus! <3
    Onnea tytölle!

    VastaaPoista
  13. Tämän hetken myötä omistan tämän kirjoituksen myös kaikille teille rakkaat blogiystävät ja kanssakulkijat. Sillä jokaisen silmäparin takana on äidin sydän ja nuo samat tuntemukset joita sydämessäni ailahtelee tyttärieni myötä.

    Suurin rakkaus on äidinrakkaus. Se repii, raastaa ja ilossa muljahtelee. Me olemme yhtä tunteinemme.Äitys on suuri haaste , mutta se on myös oman itsemme kasvattaja.Se on niin paljon enemmän kuin pystymme ikinä kertomaan.

    äiti vallaton ...yhä..kenties aina

    VastaaPoista
  14. Vastavierailulla.
    Ihania juttuja sulla täällä! Kävin myös lukemassa sinun perintökirjeesi. Liikuttavia ovat. Hiukkasen vaikealukuisia oli myös mun isoisän kirjoittamat kirjeet. Selitti jossain kirjeessä kirjoittavansa niitä kynttilänvalossa ja kynttilä loppumassa...
    terkuin,
    Rilla
    PS. Melko samoihin aikoihin tuli mustakin äiti :D

    VastaaPoista

Ajatuslentoa