Meidän kirpputorimme

keskiviikko 16. joulukuuta 2009

Joulukortti


Oi aikoja , oi muistoja.
Kuvassa silloiset kakkonen, kuopus ja eskari
vuonna 2006 lähdössä joulukirkkoon turkeissaan ja tonttulakeissaan.
Maan peittää rapiseva hiekka eikä pulkkaa tarvittu sinäkään jouluna, suksista puhumattakaan.

Joulukorttikuvia en ole milloinkaan harrastanut lapsien aikaan enkä tietenkään heitä ennenkään itsestäni sentään kuvia tohtinut... Kenties ehdin  lapsenlapsista täriseviä kuvia nappaista huonoilla silmilläni. Näetkö minut pusikossa kamera kaulassa killuen rapistelevan tilanteita ja ottamuksia? Minusta tulee maailman vanhin kuvaava mummero. Perustan niiltä sijoiltani valokuvablogin. Silloinhan tietokoneet ovat integroituna keittiön pöytiin lasin alle ettei muutamat murut haittaa tee. Voi blogata missä vaan kahvilassa , kun mummukerho kokoontuu.

Joulukortteja en ole lähetellyt kenellekkään moniin vuosiin.Sillä haluan korteissa olevan jonkin jujun.Kortti olkoon lähettäjänsä näköinen ei karton tai tiimarin.Monet ovat seikan panneet merkille ja postilaatikko onkin näytellyt väljää viime vuosina näin joulun alla. Valokuva ja askartelukortit ovat olleet jouluiloa tuottavaa postia. Joulukirjeitä on harvakseltaan tipahdellut niin minulta kuin muilta. Itse tykkään niistä joissa pohditaan mennyttä vuotta - kuin lakaistaan polku sieväksi uuden tulla.

Eilen kuitenkin jouduin tyttöjen joulukorttitalkoisiin osallistumaan- heh, millaisin tuloksin. Mummo oli tänä vuonna hyvissä ajoin ostellut tytöille joulukortteja sekä -merkkejä ja olihan ne postiin kiikutettava muuten tulisi sapiskaa. Niin kirjoitin osoitteita paperilapuille ja eskarille autoin vähän nimiäkin.

Miten siinä sitten kävi?
Jussi-papista tuli Vussipappa. Soimasivat minun jiitäni joka kuulemma on Vtyyliin huitaistu.
Tyttöjen isotädin sukunimeksi oli kirjautunut eräs tamperelainen hotelli rannalta.
No olihan siinä alku oikein.
Entisen naapurin osoitteeksi olin kuitannut meidän nykyisen osoitteen heidän talonnumerollaan.
Kumpaankohan laatikkoon postipoika olisikaan kortin kantanut. Postinumeronkin olin veivannut viereiseksi.
Ei ole minusta korttipajan apulaiseksi.
Kiitos, palataan asialle ensi jouluna.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ajatuslentoa