Meidän kirpputorimme

maanantai 11. heinäkuuta 2011

Aina menossa!


-Mihis sä oot lähössä?

-Mä meen leilille!


-Lähdet sitten pyörällä vai kun on kypärä päässä?

keskiviikko 15. syyskuuta 2010

Haaste: En ole koskaan

Nappasin Roosalta haasteen en ole koskaan


Minusta paljon ihmisestä kertoo myös se, mitä hän ei koskaan tee, niinpä haastan teidät Levottomat-leffasta tuttuun leikkiin eli kertomaan 5 asiaa, joita ette ole koskaan tehneet, mutta joita toiset tekevät.





En ole koskaan


1. mankeloinut
2. vauvakuumeillut
3. ollut ajoissa
4. pettänyt
5. ollut blondi


nappaa haaste mukaasi

Sylämmiä ja hurja harja

Sylämmiä saapui tähänkin talveen. Arvatkaas kenen blogissa kävin "pakko saada dinon" mallin nappaamassa?


UNQ toimitti ihanan dinon jälleen.
Mallikin fanitti.
Viime talvena harmaa,pinkki ja ruskea.
Kiitos.





Tulihan sieltä muutakin kuin dino ja sen sylämmet.

?

?










maanantai 13. syyskuuta 2010

Sunnuntaina


Sunnuntaina jätettiin miehet imuroimaan ja karattiin naapurin rouvan kanssa aamupäivä lenkille.
Suu louskaa ja keuhkot saa paremmin happea.
Kannattaa kälkättää.
Joidenkin ihmisten kanssa vaan ei tule hiljaista hetkeä.
Sanat pulppuavat.


Tunnin lenkki.
Kahden tunnin päästä naapurin rouvan puhelin soi.
Kaverin mies soittaa, että mun miehellä on kiire.
Pitäis saada eukko kotiin.
Missä te ootte?
No me vähän oikaistiin.
Tuli tunti till.

Hyvässä seurassa ei edes huomaa että on lenkillä.
Paitsi housun persauksesta.
Se on märkä.
Ja selkä kans.



Iltapäivällä ananaskakkua.
Tahmatassun toffeeta.
Lusikkatemppuleipiä.

Kesken kiivaimman keittiösession kakkosta kaivattiin kavereille.
Ykkönenkin lähti.
Myöhemmin en enää muistanut , että olin nostanut tahmatassun evästoffeenpellin saunan lauteille hetkeksi jäähtymään. 
" Kuka on heittänyt vessapaperirullan mun toffeeseen??" kysyy vanhin.
ÖÖ.
meillähän on se puusauna
Kun on itse ensin heittänyt matkallaan voltin pyörän tangon yli.
Käsveska jäi pinnojen väliin.
pahasti



Kuopus korkkasi oman minatyr kakkuvuokansa.
Se olikin tärkeä tapahtuma.
Mutta päättyi lopulta suureen pettymykseen.



"Mun kakku on ihan pilalla.
Se on RIKKI!" ulisi kaksivuotias.
äiti typerys kävi leikkaamassa palasiksi
eihän se enää ole kaunis
ymmärsin

Meidän sunnuntai.
Vapaapäivä.

reseptejä kirjasta 
papu porkkana ja hillopulla
pikkumimmien keittokirja








lauantai 11. syyskuuta 2010

Rakastan



1. Pass this award to five bloggers who you love and inspire you

2. List 3 things you love

3. Show a picture you love and explain why


Meidän menoa kaunisti minua nätillä plakaatilla.
Kauniisti kiitämme Heleä.


Lähetän tunnustuksen kaikille blogeille joiden lukijaksi olen kirjautunut ja jotka ilahduttavat minua aina uudelleen ja uudelleen.


Lähetän tunnustuksen kaikille niille blogeille joita en ole edelleenkään harhaillessani löytänyt vaikka lämmin valo kajastaisi kutsuvasti ikkunasta.


Lähetän tunnustuksen kaikille niille ihmisille jotka näitä blogeja lukevat, sillä heidän sydämessään uinuu pian kukkaan puhkeava blogisti.Salainen haave kuvata tai kirjoittaa meille muille, se toteutukoon.


Rakkaus


minussa asuu rakkaus ihmisiin. Rakastan persoonallisia piirteitä,hajamielisyyksiä,katkeavia ajatuslankoja,hullunkurista naurua,tuhansia kasvonilmeitä,ujoudenpuuskia,uskaliaita tokaisuja.
Ihmisiä, niitä minä rakastan.


Rakastan saunaa. Suomalaista puusaunaa. Sen lämpiävää tuoksua iltapäivällä kello neljä kun aurinko taittuu, sen meditoivaa mielentilaa,puhdasta raikasta vettä ihollani pirskahdellen.Saunan jälkeisiä  puhtaita valkeita viileitä  lakanoita. Rakastan sitä hetkeä, kun voi käpertyä väsyneenä ja painaa päivän pois silmistä.


Rakastan vapautta. Vapauttani minä rakastan. Kun saa olla se mikä on. 
Rakastan unta ja heitä jotka siellä tapaa.Kohtaamisia-niitä minä rakastan.
Rakastan olemista -sillä itse olen.







Rakastan tätä kuvaa.
Siihen kätkeytyy 
rakkaus, kaipaus,ikävä,odotus.
Se  on perintö.






torstai 9. syyskuuta 2010

Kauneudenhoitaja




Olin aikoinani kovakin läträämään kauneudenhoitoaineilla.
Niitä oli jopa mukavasti saatavilla.
Iän myötä tuokin lotraus on saanut minimalistisiakin piirteitä.
Vähemmän on enemmän.



Kaverisynttärit ovat päässeet siihen vaiheeseen , että lahjaksi toivotaan 
tätä nykyä koruja ja meikkejä
eikä kyse ole tokikaan teineistä vaan pikkutytöistä.
Meillä kotona tasapaino säilyy.



Sillä mantteliniperijä otti suuret kauneudenhoitajan saappaani haasteeksi tosissaan.
Tässä menee sinkkipastaa.
Se ei edes kuulunut rutiineihini.
Enemmänkin vannoin Elisabeth Ardenin Eight Hour Creamiin.
Ehkä siihen päästään.



Eilen oikaisin  hetkeksi naistenlehtien viereen.
Kauneudenhoitaja pumppasi tällä välin Acon minidermiä
vaivaiset 500 grammaa leukaansa, kaulaansa ja decollteelle.
Olinhan itsekkin hyvä hölväämään.
En kyllä noin hyvä.
Kaulassa roikkui kännykkäpussi
jonka pohjalla keikkui vaaleanpunainen huulirasva.
En edelleenkään tiedä kenen se alkuperäisesti oli.
Löytäjä saa pitää?



Piirretäänkö seuraavaksi silmät?
Äiti ei tykännyt kun viimeksi tein silmämeikkini siskon prinsessa huulikiilteellä.
Laitoin varmuudeksi luomen sisäänkin monta kerrosta.
Olikohan se jotenkin allergisoivaa?
Silmä vuoti punaisena koko päivän.
Taidan vaihtaa merkkiä.